Ei enää pelkoa ja häpeää – liikunnanopetuksessa satsataan yhä enemmän tunnetaitoihin

Kauhutarinat koulun liikuntatunneilta alkavat olla historiaa. Nykyopettajat tietävät, että kuulluksi tuleminen on paras tapa saada oppilas osallistumaan.

kuntoliikunta

"Se iänikuinen murtomaahiihto. Siitä jäi traumat. En vieläkään hiihdä, vaikka se on kuulemma kivaa. Ja kun valittiin joukkueet, ei ollut herkkua olla se, joka jäi aina viimeiseksi, ja joka piti ottaa siihen toiseen joukkueeseen."

Koulun liikuntatunneilta riittää tarinoita. Usein esiin nousevat ikävät, ehkä jopa traumaattiset, kokemukset. Mutta toki monilla on myös mukavia muistoja.

"Tykkäsin liikuntatunneista. Ainoa trauma oli se, että kun yritin kunnolla mm. lentopallossa ja koripallossa, oli se joidenkin mielestä lesottamista."

Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian professori Taru Lintunen tietää, että lliikunta on aine, joka herättää vahvoja tunteita ja jakaa mielipiteitä.

– Toisaalta liikunta on suosituimpien kouluaineiden joukossa, mutta samaan aikaan monet kertovat huonoista koululiikuntakokemuksistaan.

Saman on havinnut myös tulevia liikunnanopettajia Jyväskylän yliopistossa kouluttava Tommi Mäkinen. Hän tosin muistuttaa, että taito- ja taideaineet yleisemminkin ovat aineita, joissa oppilaiden kokemukset ovat voimakkaita – suuntaan tai toiseen.

– Tunteet tulevat liikunnassa eri tavalla esille kuin akateemisissa oppiaineissa.

Liikuntatuntien epäonnistumiset ovat julkisia

Lintusen mukaan liikunta on muihin kouluaineisiin verrattuna monessa suhteessa erityislaatuisessa asemassa. Se on ensinnäkin hyvin julkista, joten onnistumiset ja epäonnistumiset ovat kaikkien nähtävillä.

– Liikunta koskettaa syvimpiä tarpeita tulla nähdyksi, saada vaikuttaa ja kokea onnistumisia. Ja jos ei tulekaan nähdyksi hyvällä tavalla, voi tulla häpeän tunteita.

Liikunta eroaa muista kouluaineista myös siinä, että se aiheuttaa fyysisiä tuntemuksia, joista kaikki eivät aina tunnu miellyttäviltä: liikkuessa tulee hiki, hengästyy, kastuu ja pallokin saattaa tulla päähän.

– Liikuntatuntien fyysisyys voi olla toisena hetkenä innostavaa, mutta toisena se tuntuukin epämukaltavalta tai pelottavalta. Sama asia voi olla huippu- tai kauhukokemus, Lintunen kertoo.

Liikuntatunneilla on lisäksi paljon sellaisia hetkiä, joissa ollaan vapaammin yhdessä. Siksi myös ongelmat vuorovaikutuksessa tulevat liikuntatunneilla helpommin esiin: joku dominoi, on ehkä luokan sisäisiä klikkejä tai kiusaamista.

– Erityisesti pojilla liikunta voi liittyä myös statukseen ryhmässä. Hyvät liikkuvat ovat suosittuja, Mäkinen kertoo.

Tunnetaidot lisäävät sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointia

Niin Lintunen kuin Mäkinenkin vakuuttavat, että kielteiset kokemukset koulun liikuntatunneilta on liikunnanopettajien koulutuksessa otettu vakavasti.

– Oppilailla on tarve kokea olevansa hyviä ja päteviä, saada vaikuttaa, kuulua ryhmään ja tuntea olonsa turvalliseksi. Liikunnanopetuksen toimintailmasto voi tyydyttää tai ehkäistä näiden perustarpeiden toteutumista ja siten edistää tai ehkäistä motivaatiota ja liikuntaharrastusta, Lintunen kertoo.

Kun opettajat oppivat vuorovaikutustaitoja, heidän oma hyvinvointinsa lisääntyy ja myös oppilaat alkavat kukoistaa ja kasvaa.

Tommi Mäkinen, yliopistonopettaja

Turvallisen ja innostavan oppimisympäristön kehittämiseen tarvitaan rutkasti tunne- ja vuorovaikutusosaamista, ja siihen on liikunnanopettajien koulutuksessa satsattu jo 90-luvulta saakka.

Mäkisen mukaan koko ajattelutapa opettamisesta on muuttunut. Nykyään uskotaan, että pakottamisen sijaan kuulluksi tuleminen on paras tapa saada oppilas osallistumaan liikunnan opetuksessa. Tiedetään myös, että opettajan lämminhenkisyydellä on suuri merkitys oppilaan motivaatioon.

Kaiken lisäksi tunnetaitojen opiskelusta on ollut hyötyä myös opettajille itselleen.

– Tutkimuksessa huomattiin, että kun opettajat oppivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja, heidän oma hyvinvointinsa lisääntyy ja myös oppilaat alkavat kukoistaa ja kasvaa, Mäkinen kertoo.

Lähteet: Lainaukset liikuntatuntikokemuksista Facebook-keskustelusta.