Miksi naaraat huolehtivat jälkeläisistä uroksia enemmän?

Tutkijoiden mukaan yksi selittävä tekijä on se, että urokset eivät voi olla varmoja isyydestään.

tiede
sijaisorankiemo ja poikanen
Seitsenkuinen borneonorangin poikanen Keju sijaisemonsa sumatranorangin Madun selässä Atlantan eläintarhassa 11. marraskuuta. Kejun oma emo hylkäsi poikasensa, mutta jo kolme muuta sijaispoikasta kasvattanut Madu otti sen huomaansa.Erik S. Lesser / EPA

Jyväskylän yliopiston ja Australian kansallisen yliopiston tutkijat ovat laajentaneet aiempia teorioita ja pyrkineet selittämään entistä paremmin naaraiden ja urosten poikkeavaa panosta jälkeläisten hoidossa.

Tutkijat selvittivät matemaattisten mallien avulla, että jos sukusolujen koko on ainoa ero sukupuolien välillä (urosten pienet siittiöt ja naaraitten suuret munasolut), evoluutio ei suosi naaraiden kehittymistä uroksia huolehtivammiksi vanhemmiksi.

– Vaikka munasolu on paljon suurempi panostus kuin pieni siittiö, se ei selitä naaraiden taipumusta olla huolehtivampia. Mutta ei myöskään ole evolutiivista tekijää, joka aiheuttaisi sen, että molemmat sukupuolet huolehtivat yhtä paljon, selittää akatemiatutkija Lutz Fromhage Jyväskylän yliopistosta.

Tämä uusi löydös kumoaa aiemmat teoriat, joiden mukaan molemmat vanhemmat kehittyvät huolehtimaan jälkeläisistä yhtä paljon.

Vaikka naaraat näyttävätkin yleisesti ottaen olevan huolehtivampia kuin urokset, lajien välillä on suuria eroja. Esimerkiksi monien kalalajien urokset vartioivat munia ja suojelevat poikasia yksin, kun taas nisäkkäiden poikasista huolehtivat tavallisesti naaraat. Fromhagen mukaan Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus voi luoda yhtenäisempää pohjaa ymmärrykselle siitä, kuinka uros- ja naarasvanhempien huolenpito kehittyy.

Ero vanhemmuuden varmuudesta

Miksi naaraat sitten huolehtivat jälkikasvusta enemmän kuin urokset? Tutkijat viittaavat toiseen merkitykselliseen prosessiin: panostus sukupuoliseen houkuttelevuuteen ja aikaiseen paritteluun saattaa vähentää kykyä huolehtia jälkeläisistä. Tällöin evoluutio suosii enemmän huolta pitävän sukupuolen huolenpidon kasvua entisestään, joten lopulta toinen sukupuoli saattaa päätyä hoitamaan jälkeläisiä yksin.

– Yksi prosessin mahdollisesti laukaiseva tekijä on naaraiden ja urosten välinen ero vanhemmuuden varmuudesta. Koska siittiöitä on paljon enemmän kuin munasoluja, uroksen on usein vaikea olla varma isyydestään. Niinpä urokset saattavat lähtökohtaisesti välittää jälkeläisistä vähemmän kuin naaraat, kuvailee professori Michael Jennions Australian kansallisesta yliopistosta.

Useat tutkijat ovat pyrkineet selittämään naaraiden taipumusta huolehtia jälkeläisistä uroksia enemmän, mutta tutkijoiden mukaan tämä tutkimus vahvistaa väitteen matemaattisesti.

Tutkimus pätee Fromhagen mukaan moniin lajeihin, mutta ei mihinkään lajiin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi ihmisillä, joilla lastenhoito on jaettu kahden vanhemman välillä, vaikuttavat monet monimutkaiset rakenteet, kuten se, että kaksi vanhempaa on paljon tehokkaampia yhdessä kuin vanin yksi.

Fromhagen mukaan ajatus tutkimukseen lähti tieteellisestä konferenssista, jossa hän oli tutkijavaimonsa kanssa.

– Itse olin lähinnä lastenhoitajana mukana ja hoidin lasta koko viikon, Fromhage muistelee.