1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. urheilu

Kestävyysjuoksujen lajivalmentaja Rion pettymysten jälkeen: "Strategiat liian suuressa roolissa?"

Rion olympialaisten jälkipyykki on parhaillaan pestävänä. Suomen Urheiluliiton lajivalmentajana työskentelevä Tom Andtbacka kohdistaisi katsettaan jo tulevaisuuteen. Yksi kehityskohde olisi urheilijoiden henkinen huolto.

urheilu
Suomen joukkue Rion olympialaisten avajaisissa 5. elokuuta.
Suomen joukkue Rion olympialaisten avajaisissa 5. elokuuta.Tatyana Zenkovich / EPA

Kun puhutaan suomalaisten heikosta menestyksestä, kaikkea ei voida laskea sairastumisten ja vammojen piikkiin, sanoo Andtbacka.

– Itselläni on takaraivossa sellainen kysymys, että keskitytäänkö Suomen urheilussa tällä hetkellä nimenomaan strategioiden kehittelyyn, eikä niinkään paljon urheilijan edistymiseen, hyvinvointiin ja valmentajan ja urheilijan yhteistyöhön. En osaa sanoa onko tämä oikea ajatus, mutta sellainen kutina on vähän, että strategiat ovat tällä hetkellä liian suuressa roolissa.

Tukiryhmän on oltava ympärillä joka hetki, sen pitää olla aktiivisesti siinä paikassa.

Andtbacka sanookin, että urheilijat tarvitsisivat nykyistä enemmän henkistä valmennusta, parantamiseen on varmasti aihetta.

– Varsinkin silloin kuin ollaan, pettymyksen tiellä, urheilijaa ei missään nimessä saisi jättää yksin. Tukiryhmän on oltava ympärillä joka hetki, sen pitää olla aktiivisesti siinä paikassa.

Andtbackan mukaan mentaalipuolen valmennus tulee enemmän ja enemmän mukaan, mutta hän ei usko että sitä on tällä hetkellä tarpeeksi.

Suomalaisilla oli olympialaisissa kisapapin lisäksi yksi henkinen valmentaja.

– Se on liian vähän. Vaikka olisi miten hyvä mentaalipuolen asiantuntija, jos hän ei ole kyseisen urheilijan tuttu, valitettavasti hänestä ei ole hyötyä.

Urheilun muuttuttava

Yleisurheiluihmisenä Tom Andtbacka näkisi mielellään, että suomalaisillekin tulisi menestystä.

– Tällä hetkellä on kylmä totuus, että tulee hyviä sijoituksia, mutta ei sitä menestystä, mitä meidän kulttuurimme ja meidän historiamme on nähnyt ja tuonut. Sitä ei tule tällä hetkellä.

Andtbackan mukaan urheilun ja urheilukulttuurin on muututtava, ja uudet lajit on nostettava perinteisten rinnalle.

– Täytyy tehdä kuten Iso-Britanniassa tehtiin ennen Lontoota. Siellä katsottiin, missä on menestysmahdollisuuksia ja niihin satsattiin. Siellä poimittiin suuret mitalimäärät juuri näistä lajeista, joissa kansainvälinen kilpailu oli pienempää.

Rahaa ja kansainvälistä yhteistyötä

Kuinka kestävyysjuoksujen valmentaja Tom Andtbacka lähtisi kehittämään suomalaista urheilua vuoden 2028 olympialaisiin?

Ensimmäisenä hänen listaltaan löytyy raha.

– Kun tästä lamasta päästään, taloudellisen tuen on oltava kova. Lisää rahaa urheiluun, siten että on mentävä painopisteisiin ja nuoriin lahjakkuuksiin satsattava.

Andtbackan mukaan huipulle, tai huipun tuntumaan nousseen urheilijan taloudellinen puoli saattaa olla jo siinä jamassa, että hän ei tarvitsisi välttämättä rahallista tukea ollenkaan.

– Hän tarvitsee muuta tukea. Hän tarvitsee lääkinnällisiä palveluja, lihashuoltoa, hän tarvitsee nimenomaan mentaalipuolen apua. Hän tarvitsee huippuvalmentajan. Ainakin aluksi tarvitaan ravintoasiantuntijaa, joka ohjaa oikeaan suuntaan, listaa Tom Andtbacka.

Urheilijoille on järjestettävä myös ryhmäharjoittelua, ei pelkästään maan rajojen sisäpuolella.

Lisää rahaa urheiluun, siten että on mentävä painopisteisiin ja nuoriin lahjakkuuksiin satsattava.

– Käytäisiin hakemassa tietotaitoa. Huippuvalmentajat ja huippu-urheilijat hakevat kansainvälisiin huippuryhmiin. He oppivat lisää ja ottavat sieltä itselleen sitä, mikä omaan systeemiin sopii.

– Minä väitän näin, että huippu-urheilijan, huippuvalmentajan pitää saada työskennellä toisten huippujen kanssa. Myös nuoret kehittyvät urheilijat, mitä enemmän saadaan yhteistä tekemistä, yhteistä oppimista, sitä kautta saadaan jonkinlainen nousu aikaiseksi.

Tosin Tom Andtbacka myöntää, että peli on kovaa sillä myös muut maat kehittävät urheiluaan samaan aikaan. Kannustimien kohdalla hänellä on esimerkkimaa, Viro.

– Pienenä maana, yksi pronssi. Siitä pronssista saa 45 000 euroa plus 2 000 euroa per kuukausi kahden vuoden ajan. Tämä urheilija pystyy, kiitos mitalinsa, satsaamaan täysin urheiluun. Tekemään sitä, mikä on hänelle parasta.

Lisää Tom Andtbackan näkemyksia voi kuunnella Yle Areenasta.

Lue seuraavaksi