Perinteet ovat peittoamassa byrokratian – Mäntytervaa poltetaan jatkossakin laillisesti

Suomalaisen tervapolton pelastustalkoot ovat tuottaneet tulosta. Tavoitteena on kerätä tarpeeksi rahaa EU:n vaatimaan rekisteröintiin, jotta tervan kaupallinen poltto ei muuttuisi lainsäädännön vastaiseksi. Näin ei käy, mikäli kallis rekisteröinti saadaan tehtyä kesään 2018 mennessä. Perinnehankkeelle on nyt löytynyt tukijoita ja tervan tulevaisuus näyttää valoisalta.

Kotimaa
Tervahauta syttyy Kuortaneella 20.7.2016
Tervahauta syttyy Kuortaneella 20.7.2016Johanna Manu/Yle

Viime syksynä käyntiin pyörähtänyt Pelastetaan Terva – hanke on löytänyt taakseen perinteisen tervanpolton tukijoita. Kassaan on saatu jo noin 130 000 euroa, minkä turvin voidaan aloittaa hintava Reach-rekisteröinti.

– Olemme saaneet rahoitusta usealta taholta, mutta kolmena päärahoittajana ovat toimineet Suomen kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden ja Kirkkohallitus. Summa ei ehkä kata vielä kaikkia menoja, mutta näillä rahoilla olemme päässeet jo aloittamaan rekisteröintityön, sanoo johtaja Juha Pyötsiä Kemianteollisuus ry:stä.

Rekisteröinti vaatii useita tutkimuksia ja selvityksiä, joiden alun perin arveltiin maksavan jopa 200 000 euroa. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että rekisteröinti onnistuu hieman pienemmälläkin summalla.

– Vielä ei voi varmasti sanoa, että suomalainen terva olisi pelastettu, mutta hyvin lähellä sitä jo ollaan, sanoo Pyötsiä.

Aikaa tervan rekisteröintiin on vuoden 2018 kesäkuun loppuun saakka. Sen jälkeen Euroopan unionin kemikaaliasetukset kieltävät rekisteröimättömät aineet, joita valmistetaan tai tuodaan EU-alueelle vuosittain yhden tonnin verran tai enemmän valmistajaa tai maahantuojaa kohden.

– Suomi on ollut keskiajalta lähtien Euroopan suurin tervantuottaja. Tervan kaupallisen tuotannon turvaaminen sopii hyvin Kulttuurirahastolle, sanoo puheenjohtaja Elina Ikonen rahaston tiedotteessa.

Katolle ei kelpaa mikä tahansa litku

Perinteistä suomalaista tervaa levitetään tänäkin kesänä kymmenien kirkkojen kattoihin. Paanukattoja jo päälle 20 vuoden ajan tervanneella Tom Nylundilla kuluu kesäisin noin 8 000 litraa kotimaista mäntytervaa.

– Kyllä se on ainut aine, mitä paanukattoon voi laittaa. Esimerkiksi maali tekisi kattoon liian tiiviin pinnan, joka saisi paanut lopulta mätänemään. Suosimme ehdottomasti kotimaista tervaa, koska ulkomaisesta on vaikea tietää, mitä se lopulta sisältää, sanoo Tom Nylund Uudenkaarlepyyn paanukatoista.

Jos tervanpoltto loppuisi, se olisi katastrofi paanukatoille

Tom Nylund

Pelkästään Suomessa on yli 300 paanukatteista kirkkoa ja tapulia, jotka pitää säännöllisesti tervata. Nylundin mukaan suomalaiselle tervalle olisi kysyntää myös Ruotsissa, jossa paanukattoja on tätäkin enemmän.

Seurakuntien lisäksi veneenveistäjät, puuveneharrastajat ja perinnerakentajat hyödyntävät edelleen kotimaista tervaa.

– Jos tervanpoltto loppuisi, se olisi kyllä katastrofi paanukatoille. Päinvastoin metsänomistajia pitäisi kannustaa tekemään enemmän tervaspuita ja saada myös uusia tervanpolttajia alalle, sanoo Nylund.

Nykyiset tervanpolttajat ovat lähinnä pientuottajia, joten kyse ei sinänsä ole kovin suuresta bisneksestä. Pyötsiän mukaan tervan puolesta kannattaa kuitenkin taistella.

– Terva oli yli 300 vuotta meidän tärkein vientituote ja sillä on edelleen vahva henkinen ja kulttuurihistoriallinen arvo, sanoo Pyötsiä.

Lopullinen summa selviää myöhemmin

Reach –asetus tuli voimaan 2007 ja sen tärkeimpänä tavoitteena on muun muassa selvittää kemiallisten aineiden ominaisuudet sekä ympäristö- ja terveysvaikutukset. Rekisteröinnin ensimmäisessä vaiheessa mäntytervan esirekisteröi yhteensä 86 EU-toimijaa, joista suomalaisia oli 29.

Tervalla on vahva henkinen ja kulttuurihistoriallinen arvo

Juha Pyötsiä

– Nyt konsultin pitää kutsua kokoon kaikki toimijat Euroopasta, jotka haluavat mukaan rekisteröintiin. Sitten alkaa mäntytervan niiden ominaisuustietojen selvittäminen, joita lainsäädäntö edellyttää, sanoo Pyötsiä.

Pyötsiän mukaan edessä on useita neuvotteluja, joissa ynnätään kustannuksia ja sovitaan niiden jaosta. Vasta tämän jälkeen tiedetään, mitä rekisteröinti lopulta tulee maksamaan.

Jos mukaan esimerkiksi tulee myös Suomen ulkopuolisia mäntytervan valmistajia ja aine on kemiallisesti samaa tervaa, osallistuvat myös he kustannuksiin. Toistaiseksi tällaisia ei kuitenkaan ole ilmaantunut, vaikka ainakin Norjassa, Ruotsissa ja Virossa on muutamia tervanpolttajia.

Mikäli rekisteröintiin kaivataan vielä lisärahoitusta, haastetaan talkoisiin Pyötsiän mukaan seuraavaksi tervakaupungit kuten Oulu, Kokkola ja Kajaani.