Jälkihiki on kiusallinen palkka treenistä – suihkuun ryntääminen liian pian voi pahentaa tilannetta

Syksyllä aloitettava "uusi elämä" täyttää kuntosalit ja lenkkipolut. Hiki virtaa kesäloman herkuttelun jälkeen – osalla vielä pitkään treenin jälkeenkin. Niin sanotusta jälkihiestä kärsivän ei kannata kiiruhtaa suoraan suihkuun.

Kotimaa
Mies ja nainen hölkkäävät kadulla.
Tiina Jutila / Yle

Juoksulenkin, jumpan tai vaikkapa salitreenin jälkeen suuntana on suihku. Puhdas olo saattaa pysyä kuitenkin vain ohikiitävän hetken ja hikikarpalot hiipivät takaisin iholle. Moni kokee niin sanotun jälkihien hyvin kiusalliseksi.

Se tulee silloin, kun elimistön lämpö- ja nestetasapaino eivät ole ehtineet palautua kuormituksen tai stressaavan tilanteen jälkeen, kertoo liikuntafysiologian professori Heikki Kyröläinen Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitokselta.

Jälkihiestä kärsivän lämpötasapaino palautuu vielä peseytymisen jälkeenkin. Suihku väärään aikaan voi jopa pahentaa tilannetta.

Lämmin suihku avaa ihohuokosia ja sitä kautta suihkun jälkeen hikeä pääsee erittymään helpommin.

Heikki Kyröläinen, liikuntafysiologian professori

– Lämmin suihku avaa ihohuokosia ja sitä kautta suihkun jälkeen hikeä pääsee erittymään helpommin. Hikirauhaset ovat lämpöisen suihkun jälkeen tavallaan avautuneet, Kyröläinen sanoo.

Riittävä tauko ennen suihkua

Jälkihikeä välttelevän ei siis kannata sännätä heti suihkuun. Kuormituksen ja suihkussa käymisen välillä kannattaa Kyröläisen mukaan pitää riittävän pitkä tauko. Riittävän pitkä aika on yksilöllinen, ja oikea aikaväli on löydettävä kokeilemalla.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös ympäristön lämpötilaan.

– Kosteassa ympäristössä jälkihiki on voimakkaampaa, kun ylimääräinen neste ei pääse haihtumaan iholta. Esimerkiksi tuuletetuissa olosuhteissa tai tuulessa jälkihikeä ei tietenkään tule samalla tavalla ihon pinnalle, koska se haihtuu, Kyröläinen sanoo.

Hiki ei kerro kunnosta

Hikoillessa ihmisen kehosta poistuu ylimääräistä lämpöä. Se on yksi tapaa ylläpitää kehon lämpötasapainoa, Kyröläinen toteaa.

Hikoilu ei aina liity fyysiseen kuormitukseen, ja esimerkiksi psyykkinen stressi voi tuoda hien pintaan. Lisäksi hikoilu ei välttämättä kerro ihmisen kuntotasosta, sillä hyväkuntoiset hikoilevat siinä missä huonokuntoisetkin.

Kyröläisen mukaan niin hiki kuin jälkihiki on tyypillisempää miehillä sekä isokokoisilla ihmisillä.

– Mitään yhtä selkeää selittävää tekijää yksilöllisissä eroissa ei kuitenkaan ole, hän jatkaa.