Mielen haavat voivat siirtyä yli sukupolvien – mutta niiden ei tarvitse

Päivällä tehokkaalta näyttävä työläinen ja mallikelpoinen vanhempi voi yön hiljaisuudessa olla traumojensa runtelema. Trauma voi siirtyä lapsiin, ja edelleen heidän lapsiinsa.

Kotimaa
Nainen varjokuvassa.
Ella Mikkola / Yle

Äänekoskelainen Katri Hernesmaa eli väkivaltaisessa parisuhteessa. Hän lähti suhteesta, kun huomasi lapsen reagoivan vanhempien riitelyyn.

– Silmäni avasi se, kun alle kaksivuotias yritti estää tilanteita ja tulla väliin. Sellainen vastuu ei kuulu tuon ikäiselle, hän sanoo.

Siitä käynnistyi pitkä prosessi. Ensin Hernesmaa ajatteli, että lähteminen riittää. Ei riittänyt – siitä väkivalta vasta toden teolla alkoi.

– Minua alettiin vainoamaan ja kotiini murtauduttiin. Minua pahoinpideltiin muun muassa valvottujen tapaamisten yhteydessä, hän kertoo.

Katri haki lähestymiskiellon, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Loppujen lopuksi hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: muuttaa tai luopua terveestä psyykestä.

Se todennäköisesti pelasti henkeni.

Katri Hernesniemi

– Lähdin lapsen kanssa Jyväskylään turvakotiin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se todennäköisesti pelasti henkeni.

Pahimpana väkivaltaisessa suhteessa Katri pitää luottamuksen menettämistä.

– Ihminen, joka sanoo rakastavansa sinua, käyttääkin sinua kohtaan väkivaltaa. Se rikkoo ihmisyyden ja kaiken luottamuksen.

Kuitenkin, väkivaltaa ankarampaa oli siitä irtautuminen.

– Se on jättänyt pahemmat arvet kuin itse suhde.

Hernesmaan 7-nimeä -valokuvanäyttely perheväkivallasta on ollut esillä Kuopion VB-valokuvakeskuksessa.

– Olen saanut näyttelystä uskomattoman määrän palautetta. Kaikki tuntevat jonkun, tai sitten on aivan omakohtaista kokemusta, hän sanoo.

Hernesmaan lapsi on nyt kuusivuotias. Vainoaminen jatkuu edelleen.

Trauma heijastuu lapseen

Jyväskylän lähellä Laukaan Peurungassa vietetään parasta aikaa valtakunnallista Väkivaltafoorumia. Se järjestetään nyt 17. kertaa. Foorumin teemana ovat yli sukupolvien kulkevat traumat, erityisesti väkivalta.

– Uskon, että lähdin suhteesta ajoissa, että lapsi ei siitä ehtinyt traumatisoitua. Sen sijaan hän on kyllä nähnyt, kuinka heikkona äiti on. Kaikki tämä on syönyt valtavasti voimavaroja, hän sanoo.

Äidin ja lapsen suhteeseen väkivaltainen suhde ja siitä alkanut vainoaminen ovat kuitenkin vaikuttaneet.

Suhteemme on etäisempi kuin haluaisin.

Katri Hernesniemi

– Suhteemme on etäisempi kuin haluaisin. Minun on ollut pakko pitää lasta liian etäällä itsestäni, suojellakseni itseäni. Muuten sattuisi liikaa ja pelottaisi liikaa. Se on lasta kohtaan väärin.

Terapiaa tarvitaan

Yli sukupolvien ulottuvat traumat eivät läheskään aina ole suoraa toistamista: väkivaltaisten vanhempien lapset eivät automaattisesti ole väkivaltaisia, eivätkä alkoholistien lapset viinaanmeneviä.

Mutta jäljet vanhempien tekemisistä ovat olemassa.

– Kun vanhemmat ovat tulleet kohdelluiksi kaltoin, tämä trauma vaikuttaa siihen, miten he voivat olla yhteydessä omiin lapsiinsa. Trauman siirtyminen voi ottaa monia muotoja, sanoo Traumaterapiakeskuksen johtaja, psykologi ja psykoterapeutti Anne Suokas-Cunliffe.

Yksi trauman siirtymisen muodoista on se, josta Katri Hernesniemikin ehkä kärsii. Omaan lapseen ei voi olla syvässä yhteydessä, koska se herättää trauman reaktiot.

Hoitoon tarvitaan terapiaa.

– Kokemus omasta kaltoinkohtelusta on usein niin vahva, että se tarvitsee toisenlaisia ja pitkäkestoisempia toimia kuin vaikkapa seurakunnan vanhempainryhmän vertaistuki, Suokas-Cunliffe sanoo.

Illan ja yön hiljaisuudessa ihminen on yhteydessä omaan traumaansa.

Anne Suokas-Cunliffe

Vakava lähisuhdetrauma tarvitsee erityistä terapiaa myös ilmenemisensä vuoksi – ne kun ilmenevät yleensä iltaisin ja öisin, suhteessa läheisiin.

– Voi olla, että ihmisellä on päivällä todella korkea toimintataso, ja muiden ihmisten tukemana vanhemmuuskin näyttää varmalta. Illan ja yön hiljaisuudessa ihminen on yhteydessä omaan traumaansa, jolloin hän saattaa sulkea itsensä pois lapsen yhteydestä, sanoo Suokas-Cunliffe.