1. yle.fi
  2. Uutiset

Kiehuuko kuha enää koivikossa? Etelä-Savon maakuntalintu kuhankeittäjä on vaarassa

Kirkkaista väreistä huolimatta kuhankeittäjää ei ole moni havainnut. Havainnot ovat yhä harvinaisempia, kun laji on vähentynyt. Nyt se on uhanalainen ja erittäin vaarantunut. Uhkia on sekä Suomessa että talvehtimisalueilla Afrikassa.

linnut
Kuhankeittäjä
Kuhankeittäjäkoiras koreilee Savonn väreissäJuha Laaksonen

Kuhankeittäjän tapaaminen on nyt syksyllä vielä harvinaisempaa kuin keskikesällä. Laji saapuu Suomeen tyypillisesti toukokuun lopulla. Paluu etelään alkaa jo elokuun jälkipuoliskolla.

– Jos nyt haluaa nähdä kuhankeittäjän, niin kannattaa matkustaa ehkä Bulgariaan. Varmaa osa on jo lähtenyt. Ne muuttavat aika varhaisessa vaiheessa, mutta pesintäalueella poikueeseen voi vielä törmätä. Siikalahdella olen sellaisen havainnut. Ne ovat aika kovaäänisiä, arvioi Oriolus ry:n aluevastaava Harri Okkonen Savonlinnasta.

Kuhankeittäjälle tyypillinen yhteysääni on vihellys, joka on ”suomennettu” joko ”kuha kiehuu” tai ”onko piialla vilu”. Tyypillinen varoitusääni on myös närhimäinen rääkäisy. Varsinainen laulu muistuttaa pikemminkin räkättirastasta. Ulkonäöltään kuhankeittäjä ei räkättirastasta muistuta.

– Koiraalla on kirkas keltainen väri ja mustat siivet, savolaiset perusvärit. Monet luulevat sitä jopa papukaijaksi. Naaras on hailakampi vihertävä sävyiltään, Harri Okkonen kuvailee.

Paras paikka kuhankeittäjälle on koivikkoinen rinne etelään viettävällä rannalla. Jos ympäristöä muokataan, saattaa lintukin kaikota perinteiseltä asuinpaikaltaan. Männynkin oksalle se saattaa tosin pesän tehdä.

Maailma on tyly kuhankeittäjälle

Vuosien 2005 - 2010 arviossa kuhakeittäjien määrä oli vähentynyt ja laji todettiin uhanalaiseksi ja silmällä pidettäväksi Suomessa. Silloin pareja oli ehkä pari- kolme tuhatta. Vuonna 2015 määrän arvioitiin edelleen vähentyneen ja uhanalaisuusluokka muutettiin erittäin vaarantuneeksi lajiksi.

– Näyttää siltä, että pesivä kanta on pääosin siirtynyt kaakon suuntaan Etelä-Karjalaan ja Etelä-Savoon. Onneksi se pesii koivikkorinteillä, joihin ei yleensä rakenneta. Valkoselkätikan tapaan kuhankeittäjä vaatii vanhoja koivumetsiä, Harri Okkonen kertoo.

Vanhojen metsien väheneminen Suomessa voi olla yksi tekijä kuhankeittäjän vähenemiseen. Mutta kun laji matkaa talveksi keskiseen Afrikkaan, niin tekijöitä kertyy monia. Lintu muuttaa Saharan yli ja kun autiomaa laajenee, tulee muuttomatka entistä vaikeammaksi. Myös talvehtimisalueilla olosuhteet saattavat olla sellaiset, että kato käy muuttomatkoilla. Pesivät linnut eivät ehkä pysty palaamaan tänne.

Tänä vuonna Harri Okkonen ei ole kuhankeittäjää nähnyt. Neljästä paikasta tosin on kuulohavainto vihellyksestä.

– Vaikka moni on kuullut vihellyksiä kymmenien vuosien ajan, niin kaikki eivät ole välttämättä nähneet koko otusta, joutuu Harri Okkonen toteamaan.

Lue seuraavaksi