Koe uusi yle.fi

Korun arvo muodostuu tunteesta – eikä uusi tekniikka sitä ainakaan vähennä

Korujen valmistus on miljoonabisnestä. Suuret brändit vetävät massoja maineellaan, mutta henkilökohtaisuuteen menevät uudet tekniikat tuovat koruun liittyvät tunteet kokonaan uudelle tasolle.

Kotimaa
3D-tulostettu pronssikoru
Muotoilija Juuso Kolehmaisen suunnittelema koru. Se on 3D-tulostettu pronssista. Susanna Pekkarinen / Yle

Korujen valmistukseen liittyy paljon mystiikkaa: Miten saadaan sama koru tuntumaan asiakkaasta juuri hänelle tehdyltä, vaikka hän olisi jo miljoonas samanlaisen korun ostaja? Työn hinnan noustessa massatuotantoa tehdään halvan työvoiman maissa, luottaen brändin tuomaan nosteeseen ja kalliiseen raaka-aineeseen.

Pienten käsityöyrittäjien vastaus kysymykseen on aina ollut omaleimaisuus ja henkilökohtaisuus. Se onkin riittänyt pitkälle tuomaan leivän yrittäjän pöytään.

Massojen digitalisaatio muuttaa myös käsityöläisyyttä – tekniikka mahdollistaa täysin henkilökohtaisen tuotteen valmistamisen teollisuusmaisesti. Suunnittelu tehdään tietokoneessa, valmistus tehdään kolmiulotteisella tulostimella tai laserkaiverruksella.

Lopputuloksena on lähes massatuotannon hintataso yksittäiselle tuotteelle. Kaukana ovat ne ajat, jolloin prototyyppi maksoi pienen henkilöauton verran ja tavaraa piti saada monistettua satojatuhansia, jotta yhden kappaleen hinta olisi siedettävä.

3D hyppäyttää peikot käsityöläisen seinille

Anna Talvitie on tutkinut suomalaisen korusuunnittelun tulevaisuutta opinnäytetyössään (siirryt toiseen palveluun) Lahden muotoiluakatemiassa. Työssä nousi selkeästi esiin koulutuksen tarve muissa asioissa kuin muotoilijan töissä – ei riitä, että osaa muotoilla tuotteen kauniiksi ja houkuttelevaksi.

Nyt pitää osata toteuttaa se myös 3d-tulosteena, hallita verkkokauppaa ja liiketoimintaa.

Minulla tekemisen lähtökohta on käsin tekeminen tai valaminen. Tällä tulee juuri toimeen, mutta jos liiketoimintaa haluaisi laajentaa, olisi edessä kouluttautuminen.

Kaisu Sironen

Talvitie kertoo, että uusi tekniikka pelottaa ja tuo vanhan käsityöammatin harjoittajille peikkoja seinille.

– Ihmisille, jotka ovat tehneet kaiken käsin ja eivät hallitse tekniikan tuomia mahdollisuuksia, uusi tekniikka voi olla peikko. Miten meille käy nyt, haluaako kukaan teettää kokonaan käsin tehtyä ja suunniteltua korua? Myös kustannukset pelottavat, sanoo Talvitie.

Talvitie itse näkee uudet tekniikat lähes pelkästään positiivisina asioina.

– Minun mielestäni kaikki asiat muuttuvat ja kaikkien asioiden on kehityttävä. Korumuotoilussa tämä on kauhean kiehtova maailma ja se kehittyy koko ajan. Tämä vain vahvistaa sitä, että meillä on korumuotoilijoina enemmän mahdollisuuksia toteuttaa niitä suunnitelmia.

Talvitie huomauttaa, että enää ei ole rajoituksia sille, mitä on mahdollisuus tehdä todellisuudessa. On mahdollista suunnitella lähes mitä vain ja aina siihen löytyy joku tekninen tapa toteuttaa se.

Rivikultasepäntyö, jossa tehdään vain yhtä työvaihetta tulee katoamaan.

Kristian Saarikorpi

Jalometalleista tehtävien korujen kuluttajahintaan ei uusilla tekniikoilla ole Talvitien mukaan juuri vaikutusta ainakaan nopealla aikataululla.

– Materiaali maksaa kuitenkin aina sen, mitä se maksaa. Vaikka se tehdään 3D-tulostuksella, siitä ei saada suhteessa esimerkiksi puolet kevyempää, että saataisiin kulutettua vähemmän materiaaleja. Siinä tarvitaan kuitenkin aina suunnittelija mukana tai se, joka vie läpi sen prosessin, vaikka se olisi ikään kuin asiakkaan itse suunnittelema. Jännä nähdä, mutta en usko, että puhutaan mistään suurista eroista hinnassa.

Pikkuisen pikkuista mietityttää

3D-tulostamista voidaan tehdä nykyään kohtuullisen edullisilla koneilla myös erilaisista metallista. Tekniikka kehittyy ja halpenee koko ajan.

Uudet tekniikat mietityttävät myös pienien korupajojen tekijöitä. Kajaanilainen Kaisu Sironen (siirryt toiseen palveluun) tekee koruja pääasiassa eläinhahmoista. Hän on saanut omien sanojensa mukaan vanhanaikaisen koulutuksen, mutta myös uusi tekniikka mietityttää.

– Minulla tekemisen lähtökohta on käsin tekeminen tai valaminen. Tällä tulee juuri toimeen, mutta jos liiketoimintaa haluaisi laajentaa, olisi edessä kouluttautuminen.

Koulun penkkiä kuluisi juuri uusien tekniikoiden, 3D-tulostuksen ja lasertekniikan parissa. Kustannuksetkin mietityttävät.

– Tulostimet ja muut investoinnit ovat kalliita. Toisaalta suunnitelmat siirtyvät mihin tahansa digitaalisesti, jolloin tekeminen olisi mahdollista alihankintaa, miettii Sironen.

Mutta maailma on avara

Korujen myynti on osin henkilökohtaista palvelua, osin verkkokauppaa. 3D-suunnittelu ja verkottuva maailma muuttaa tätäkin ajattelua.

Jo nyt on mahdollista suunnitella koru itse vaikka kotisohvalla ja teettää se maailmalla. Pienellä googlauksella löytyy kaikenlaisia ohjelmia kotikäyttäjälle – maksullisia ja maksuttomia. Tai tarkemmin ottaen niin, että korun valmistaja perii hinnan juuri heiltä tilatun tuotteen hinnassa.

Japanilaisyritys tekee lemmikistä (siirryt toiseen palveluun) otetuista kuvista sormuksen, jossa sinun kissasi tai koirasi on hyvin itsensä näköinen. Tai voit puhua tietokoneesi mikrofoniin, ja japanilainen yritys toimittaa sinulle sormuksen, johon on tallennettu juuri sinun äänesi (siirryt toiseen palveluun) mukainen ääniaaltokuvio – se mitä sormus kertoo, jää sinun ja kenties sormuksen saajan salaisuudeksi.

Yhdysvaltalaisyritys on patentoinut menetelmän tulostaa synteettisiä timantteja (siirryt toiseen palveluun), joka voidaan muotoilla vapaasti. Singaporelaisyritys myy muun mussa lumihiutalekorua (siirryt toiseen palveluun), joista jokainen tilattu kappale on erilainen.

Osaan koruista liittyy kalliit materiaalit ja imago, osaan taas tunteet. Talvitie lainaa opinnäytteessä Petra Ahde-Dealin väitöskirjaa korujen merkityksestä naisille: "Naiset käyttävät koruja pääasiassa pitääkseen lähimmäisensä lähellä itseään. Useimmiten vain käyttäjät itse tietävät korujensa merkityksen."

Asun tällä hetkellä Saksassa ja siellä 3D-printtaus on vielä ihan lapsenkengissä.

Anna Talvitie

Perinteiselle kultasepälle ei jää rutiinitöitä

Esimerkiksi suomalainen Jevelo (siirryt toiseen palveluun) myy koruja, jotka perustuvat asiakkaan toimittamaan valokuvaan ja osittain asiakkaan omaan suunnitteluun. Nupullaan olevan yrityksen tuotteista suurin osa myydään ulkomaille.

Kristian Saarikorpi Jevelosta sanoo isojen brändien käyttäneen 3D-tulostusta jo vuosikausia. Tekniikan halventuessa ja yleistyessä se on tulossa myös pienempien koruntekijöiden työvälineeksi vauhdilla.

– En kuitenkaan usko, että perinteinen kultaseppä katoaa koskaan. Sen sijaan rivikultasepäntyö, jossa tehdään vain yhtä työvaihetta tulee katoamaan, sanoo Saarikorpi.

Anna Talvitie ei juuri ole huolestunut siitä, miten suomalaisen muotoilijan käy uudistuneessa maailmassa.

– Näen nämä jotenkin rinnakkaisina, ne eivät sulje toisiaan pois. Koru voidaan suunnitella itse tällaisten ohjelmien kanssa ja teettää netin kautta. Mutta se ei ole ikinä täysin sama, kun jonkun alalle kouluttautuneen suunnittelema. Siinä tavallaan annetaan kuluttajan tulla mukaan sprosessiin, mikä on tosi hienoa.

– Mutta siihen en usko, että kuluttaja voi ikinä tehdä sen kaiken itse, lopullisen muodon ja valmistuksen. Uskon, että ihminen tulee korumuotoilijalta ja kultasepältä esimerkiksi sen vihkisormuksensa tilaamaan.

Osataan ja tiedetään kyllä tuotteen valmistus, mutta sitten kun se tuote pitäisi myydä, niin se tyssähtää siihen.

Anna Talvitie

Talvitien mukaan Suomessa ollaan jopa muuta maailmaa edellä uusien tekniikoiden hyväksikäytössä.

– Itse asun tällä hetkellä Saksassa ja siellä 3D-printtaus on vileä ihan lapsenkengissä. Väitän, että meillä on aika hyvä koulutus siihen ja mahdollisuus koulutukseen ja oppimiseen. Meiltä löytyy tietoa ja olemme jo vähän niin kuin jo askeleen edellä, muut eivät ole tullet ihan vielä siihen samaan.

Entäpä eettisyys ja moraali?

Maailmanlaajuisen brändin koruissa ostetaan paljon juuri brändiä, hintaa, joka tulee nimestä eikä tuotteen ominaisuuksista.

Jos asiakas lähestyy pientä korunvalmistajaa kuvalla jostain tunnetusta korusta, mutta haluaa siihen pieniä muutoksia – haluaa, että vain hänellä on juuri tällainen koru, joka on ikään kuin hybridi uniikkituotteesta ja tunnetun valmistajan tuotteesta – kuinka pyyntöön suhtautuu pieni korunvalmistaja?

Anna Talvitieltä ei vastausta tarvitse odottaa, vaan se on kirkas kuin vasta tehty pläkkimuki.

– Minä en ainakaan henkilökohtaisesti lähde siihen, koska se on toisen idean varastamista. Jos se tuote on jo tiedostetusti olemassa, niin sen voi hankkia valmistajalta, mutta minä en voi tehdä toisen tuotteita. Mallit ovat yritysten omaisuutta. Jos joku osaa sen väärillä perusteilla hankkia, se on kyllä kyseenalaista.

Kutaseppämestari hioo sormusta.
Kultaseppä muotoilee sormusta käsin. Yle

Vaikka suuret yritykset, kuten Kalevala Koru (siirryt toiseen palveluun), käyttävät 3D-tulostusta osana tuotantoprosessiaan, se ei ole tuonut niille pientekijöiden ylivoimaista kilpailuvalttia, joustavuutta. Isojen yritysten tuotteissa sarjat ovat pitkiä, eikä pieniä muutoksia tehdä.

– Heillä on se tietty mallisto ja tietyt tuotteet, jotka on ja pysyy. Pienen tekijän vahvuus on, että hän voi muokata tuotteen asiakkaan toiveiden mukaiseksi.

Pienen tekijän heikkouksia puolestaan ovat markkinoinnin ja oman brändin rakentamisen vaikeus. Talvitien mukaan pienet yrittäjävalmistajat kaipaavat apua nimenomaan liiketoiminnan ja markkinoinnin osaamisessa. Markkinointia pitäisi opettaa jo koulutusaikana, sanoo Talvitie.

– Tuote kuin tuote, ongelma on sama – markkinointi on heikossa jamassa. Se on vähän niin kuin se on aina ollut kaikilla aloilla. Osataan ja tiedetään kyllä tuotteen valmistus, mutta kun tuote pitäisi myydä, niin se tyssähtää siihen. Siinä mielessä menetetään varmasti paljon. Vaikka tuotteet ovat kiinnostavia, niissä ei ole mitään vikaa, mutta ne eivät vain kohtaa vain kuluttajien kanssa.