1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

"Nämä lapset eivät ole meidän" – Sijoitusperheessä eletään rakkaudesta lapsiin

Anne ja Ilja Paulomo ovat hoitaneet, ruokkineet, nukuttaneet ja saattaneet uuteen päivään yli 40 lasta viimeisen kuuden vuoden aikana.

Kotimaan uutiset
Sijoitusperhe.
Anne ja Ilja Paulomon mielestä sijaisvanhemman työtä helpottaa myös hyvä parisuhde. Mikko Koski / Yle

Pieni vaalea lapsi viilettää ympäri olohuonetta. Aurinko paistaa ikkunasta. Lapsen kädessä on välillä leikkiapina, välillä kuvaajan kamerakotelo. Pian hän kiipeää Annen, sijaisäidin syliin.

– Lapset kutsuvat minua yleensä Anneksi, hän sanoo.

Lattialla jokeltelee toinen lapsi, puolivuotias. Välillä kuuluu räkäistä naurua. Kutittaa. Jalat ja kädet vispaavat. Toisinaan on hyvä olla vatsallaan, sitten selällään yllä roikkuvien lelujen kanssa leikkien. Ilja, sijaisisä, käy siirtämässä pientä lasta keskemmäs olohuoneen lattiaa, ettei vaan lapsen pää osuisi lipaston reunaan.

Anne ja Ilja Paulomo ovat hoitaneet, ruokkineet, nukuttaneet ja saattaneet uuteen päivään yli 40 lasta viimeisen kuuden vuoden aikana. Yksikään näistä lapsista ei ole heidän omansa, vaan he toimivat lyhytaikaisena sijaisperheenä. Nämä kaikki yli 40 lasta ovat tulleet oloista, joissa oma, biologinen vanhempi ei ole jaksanut hoitaa omaa lastaan. Lapset asuvat Paulomoilla muutamasta päivästä puoleen vuoteen.

Kun lapsi tuodaan ovelle, ei voi tietää, kauanko hän uudessa väliaikaisessa kodissaan asuu.

– Lapsi tuodaan useimmiten meille kotiovelle, mutta joskus olemme hakeneet vastasyntyneen lapsen suoraan synnytyssairaalasta, kertoo Anne.

Rakkautta myrskyn keskelle

Sijoituslasten taustat ovat moninaiset. On mielenterveysongelmia, uupumusta, alkoholismia, väkivaltaa tai muuta kaltoin kohtelua. Monet lapset tulevat vanhemman aloitteesta. Suurin piirtein puolet lapsista jatkaa omaan kotiin ja loput pitkäaikaiseen sijoitukseen. Adoptiota odottavat lapset menevät odotusajan jälkeen adoptioperheeseen. Kotimaan sisäisiä adoptioita on Suomessa vähän.

– Välillä ovella on lapsi, jolla on nätisti kammatut hiukset ja siistit vaatteet. Toisinaan taas likaisissa vaatteissa oleva lapsi, jolta on rikkinäisiä hampaita ja yleisterveys on huonossa kunnossa.

Jokainen lyhytaikainen sijoitusperhe päivystää vuorollaan. Soitto tulee yleensä perjantain ja lauantain välisenä yönä. Jos perheessä on paikka vapaana, se täytetään virka-aikana. Monet lapset tulevat nimenomaan virka-aikana uuteen perheeseen. Joskus lapsi voi tulla uuteen perheeseen lyhyelläkin varoitusajalla.

– Ennakkotiedoissa voi olla, että ovelle tulee kohta kaksivuotias poika ja lopulta kyseessä on neljävuotias tyttö. Harvoin tietoja saadaan esimerkiksi allergioista. Tietoa tulee ripotellen, joskus jopa päivien päästä lasten saapumisesta.

– Osa ovelle saapuvista lapsista on kauhuissaan, kun he saapuvat, osa taas rauhallisina, jopa helpottuneen oloisina. Kyllä nämä lasten olot järkyttävät. Osittain on tottunut niihin oloihin, josta lapsi tulee. Jokainen näistä on kuitenkin yksilö. Siksi se järkyttää, Ilja Paulomo kertoo.

– En minä näitä lapsia voi rakastaa yhtä paljon kuin omiani eikä se myöskään ole tarkoitus. Nämä lapset ovat ikään kuin meillä hoidossa. Näillä lapsilla on pääasiallisesti ainakin yksi biologinen sukulainen, kuka rakastaa heitä ja ketä he rakastavat, Anne Paulomo lisää.

Sijoitusperhe.
Sijoituksessa olevien lasten kanssa eletään mahdollisimman tavallista arkea. Mikko Koski / Yle

Paulomoilla on neljä omaa biologista lasta. Omat lapset ovat ottaneet sijoituslapset osana perhe-elämää. Myös Ilja Paulomo on aiemmin työskennellyt jonkin aikaan sijaisvanhempana vaimonsa Annen kanssa. Hän on sittemmin palannut takaisin aiempaan työhönsä.

Anne on tällä hetkellä perheen ainoa kotona oleva sijaisvanhempi. Hänen vastuullaan on korkeintaan kolme sijaislasta. Työtä tehdään toimeksiantosopimuksella kunnan kanssa.

– Lapset ovat täällä asuessaan meidän perheen jäseniä, kertoo Anne.

"Ammattiryhmämme loistaa poissaolollaan"

Perhehoitolain muutokset tulivat voimaan heinäkuun alussa. Muutosten myötä perhehoidosta maksettava vähimmäispalkkio nousi. Sen sijaan hoidettavien lasten määrä kasvoi. Nyt yksi sijaisvanhempi saa hoitaa neljää lasta. Jos kotona on kaksi sijaisvanhempaa ja toisella on sopiva koulutus tehtävään, hoitaa saa kuutta lasta. Tehtävään soveltuva koulutus on pääasiallisesti sosiaali- ja terveydenhoidon alalta.

– Kun hoidimme Iljan kanssa lapsia kahdestaan, lapsia oli sijoituksessa korkeintaan neljä. Kuormitusta on nyt enemmän. Toki arki toisen ihmisen kanssa on tasapainoisempaa, Anne sanoo.

Lomaa kertyy kaksi päivää kuukaudessa niiltä ajoilta, kun sijoituslapsi on hoidossa perheessä. Paulomoiden ollessa lomalla, lapset sijoitetaan toisiin perheisiin. Lyhytaikaisista sijoitusperheistä on pääasiallisesti pulaa.

– Olen kuljettanut jouluaattoina lapsia tapaamaan omia biologisia vanhempia. Juhannusta tässä työssä ei tunnetakaan. Emme voi lyhyessä sijoitusperheessä suunnitella omia menojamme, emme jouluja tai uusia vuosia. Tässä työssä elämänhallinta siinä mielessä ei ole meidän omissa käsissämme, miettii Anne.

Lapsen jalka.
Paulomoiden perheessä kaikki sijoituksessa olevat tai adoptiota odottavat lapset ovat alle kouluikäisiä. Mikko Koski / Yle

Antoisinta tässä työssä on se lapsen hoitaminen, raskainta taas joidenkin biologisten vanhempien kohtaaminen. Vanhempia on laidasta laitaan. Taustalla on paljon päihteitä ja mielenterveysongelmia. Raskasta on myös, että jokaisen uuden lapsen kohdalla tutustuminen aloitetaan alusta ja luottamus ansaitaan uudestaan.

– Olemme biologisten vanhempien kanssa paljon yhteyksissä. Osan kanssa tapaamme päivittäin. Meidän tehtävamme on myös tukea sitä suhdetta biologisiin vanhempiin, Ilja kertoo.

– Siitä olen onnellinen, että nämä lapset saavat meillä miehen mallin, koska lähes kaikki tulevat oloista, joissa sitä ei ole, kertoo Anne.

On hyvä, että yhteys biologisiin vanhempiin säilyy koko sijoituksen ajan. Lapsia viedään tapaamisiin säännöllisesti. Tietysti on myös tapauksia, joissa vanhempi ei halua nähdä omaa lastaan.

– Luottamus syntyy rutiineista ja yhdessäolosta, varsinkin pieniin lapsiin. Aikaa luottamuksen syntymiseen kuitenkin tarvitaan. Meidän sijaisvanhempien pitää kuitenkin muistaa, että emme ole sosiaalityöntekijöitä, Anne ja Ilja kertovat.

Tärkeää on, että suhde omiin biologisiin vanhempiin säilyy koko sijoituksen ajan. Lapset tapaavat biologisia vanhempiaan säännöllisesti.

Yhteiskunnan päättäjille on selvä viesti.

– Huomasin, että perhehoitolaissa ei juurikaan puhuta lyhytaikaisista sijaisvanhemmista. Ammattimme loistaa poissaolollaan, vaikka myös meitä koskevia päätöksiä lain nojalla tehdään, kertoo Anne.

Paulomoilla olevat lapset eivät tiedä, asuvatko he näiden ihmisten kanssa vielä ensi viikolla. Puhelimen soidessa tie vie joko takaisin kotiin tai pitkäaikaiseen sijoitukseen.

Lue seuraavaksi