Antiikkikauppias povaa tuhoa tuunatuille – alkuperäisyys kantaa antiikissa

Ihmisten into tuunailla vanhoja esineitä saa asiantuntijan tuomion. Huonosti käsitelty esine saattaa menettää pahimmassa tapauksessa arvonsa kokonaan.

ilmiöt
Antiikkikauppias Raul Pohjonen. Kuvassa näkyy myös vanhoja huonekaluja, kaappeja ja muuta tavaraa.

Kun istahtaa vanhalle, antiikkiselle sivusta vedettävälle sängylle, kokemus on kokonaisvaltainen. Silmiä hivelevää kauneutta, puusepän tekemiä upeita koristeleikkauksia. Jossakin vaiheessa 1800-luvulla tuvan oven on aukaissut kiertelevä talonpoikaismaalari ja hän on maalannut, pientä korvausta vastaan, sängylle väritykseksi upean puunsyitä kuvailevan ootrauksen. Kansi on kova istua, mutta pepun alle laskostettu raanu antaa hiukkasen pehmeyttä, muutoin on olo ryhdikäs.

– Nämä nykytrendit ovat vaarallisia antiikkiesineille. Kaikenlaiset tuunaukset, jotka tällä hetkellä ovat huudossa, eivät mielestäni pitkän päälle kanna. Uskon, että ne saattavat tehdä tietyistä esineistä kokonaan arvottomia, puuskahtaa antiikkikauppias Raul Pohjonen.

Kaikenlaiset tuunaukset, jotka tällä hetkellä ovat huudossa, eivät mielestäni pitkän päälle kanna.

Vaarana on hänen mukaan myös se, että esineille "googletellaan" hinta ja ne laitetaan eteen päin varsin nopeasti. Silloin saattaakin käydä niin, että esineen historia hukkuu jonnekin.

– Esineen ei tarvitse rahallisesti olla arvokas, ollakseen historiallisesti arvokas.

Kokkolalainen Raul Pohjonen on ollut alallaan jo usean vuosikymmenen ajan. Hän on nähnyt antiikkikaupan nousukaudet ja myös nekin kaudet kun tavara ei ihan niin nopeasti saati isolla rahalla kierräkään.

– Aika usein antiikkikauppiaan työtä pidetään jollakin tavoin myyttisenä. Onpa jollakin villi kuvitelma siitäkin, kuinka aina esineitä myytäessä saadaan hirvittävät voitot. Näinhän se ei ole, enempi kai tämä on idealismia.

Joskus kannattaa jättää kaupat tekemättä

Antiikiksi laskettavan esineen ikä on yli sata vuotta vanha. Antiikiksi myös markkinoilla tituleerataan esineitä, jotka ovat vanhoja, mutta antiikiksi eivät ole riittävän vanhoja. Kauppiaille päätyy tavaraa myyntiin muun muassa erilaisista kuolinpesistä. Tavaran hintaa kohdilleen laittaessa saakin olla kieli keskellä suuta.

Esineen ei tarvitse rahallisesti olla arvokas, ollakseen historiallisesti arvokas.

– Useasti esineitään myyvien ihmisten on hankalaa erottaa tunnearvo ja rahallinen arvo toisistaan. Ikuinen ristiriitahan siinä on markkina-arvon ja tunnearvon välillä. Joskus vain on parasta jättää kaupat tekemättä.

Raul Pohjonen myöntää edelleen silloin tällöin ihastuvansa yksittäisiin esineisiin. Silloin alkuperäisyys ja esineen kertoma tarina ratkaisevat.

– Onhan se useastikin vain yksinkertainen pakko lunastaa omasta varastosta itselle jokin esine. Usein onkin perinteisen ongelman äärellä, käy niin kuin entiselle antiikkikauppiaalle, joka kuoli nälkään, kun ei hennonnut myydä mitään. Ja ikuinen paradoksi on, että kaikki mitä ostat harmittaa, kaikki mitä jätät ostamatta harmittaa ja kaikki mitä myyt harmittaa, nauraa Pohjonen

Antiikki ja vanhat esineet laittavat mielikuvituksen liikkeelle.

- Olisihan ihan mahtavaa, kun olisi olemassa sellainen laite, joka laitettaisiin esineeseen kiinni ja sen kautta kuulisi kaikki tarinat, mitä millekin tavaralle on sattunut, mitä se on kuullut ja kokenut. Minkälainen oli se Suomi, missä ajassa esine tehtiin, kauppias pohdiskelee.