Afganistanin vainottu vähemmistö hakee turvaa Suomesta – "Kaikki, joilla oli hazaran paperit, murhattiin"

Hazara-vähemmistöön kuuluvat turvapaikanhakijat ovat huolissaan Suomen tiukentuvasta linjasta. Pelkona on palautus keskelle talibanien loputonta vainoa.

Afganistan
Ehsanullah Haidari ja Shamsullah Shams lahdessa. He ovat Afganistanista paenneita hazarat-väestöryhmään kuuluvia ihmisiä.
Ehsanullah Haidari ja Shamsullah Shams Lahdessa.Laura Leskinen

24-vuotias Ehsanullah Haidari on hyväntuulinen, vaikka takana on rankkoja aikoja Afganistanissa. Hän odottaa Lahdessa oleskelulupakuulusteluja. Haidari kuuluu Afganistanin hazara-vähemmistöön.

–Minä lähdin Afganistanista, koska olen hazara. Minut pakotettiin lähtemään ja perheenjäseniäni tapettiin. Minun on vaikea puhua lähtöni syistä, Haidari kertoo.

Haidari on kotoisin Ghaznin maakunnasta Afganistanista, mutta opiskeli englannin kielenkääntäjäksi läntisessä Heratin maakunnassa ennen lähtöään.

Hazarat ovat jo vuosisatoja hyljeksitty vähemmistökansa Afganistanissa. Minority Rights Group Internationalin (siirryt toiseen palveluun) mukaan talibanit vainosivat erityisesti hazaroita ollessaan vallassa Afganistanissa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Turvapaikanhakijoiden parissa vapaaehtoistyötä tehnyt Heli Heikkinen kertoo olevansa erityisen huolissaan hazara-vähemmistöön kuuluvien henkilöiden tilanteesta. Toukokuussa kiristetyt turvapaikkasäädökset sekä Afganistanin, Irakin ja Somalian kohdalla muutetut maalinjaukset huolettavat sekä vapaaehtoisia että turvapaikanhakijoita.

– Sydäntä raastaa nähdä, miten he kärsivät tästä tilanteesta.

Lahtelainen opettaja Heli Heikkinen on yhdessä neljän muun päijäthämäläisen kanssa lähestynyt pääministeri Juha Sipilää, sisäministeri Paula Risikkoa ja valtiovarainministeri Petteri Orpoa kirjeellä turvapaikkapolitiikan vuoksi. Yle uutisoi aiemmin Sipilälle lähetetyistä lukuisista kirjeistä.

Kartta
Hazarajat koostuu pääosin Bamianin, Maidanin, Ghaznin ja Daikundin maakunnista, mutta siihen kuuluu myös osia Ghorin, Urouzganin, Parwanin, Samanganin, Balkhin ja Sar-i-Polin maakunnista.Yle Uutisgrafiikka

Hazaran papereilla kuolemantuomio

Shamsullah Shams puhuu jo sujuvaa Suomea, vaikka on asunut Suomessa vasta yhdeksän kuukautta. Myös Shams on Ghaznista kotoisin oleva hazara. 22-vuotias Shams opiskeli johtamisen psykologiaa yliopistossa Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Lisäksi hän toimi Naton sotilasoperaatiossa ohjelmassa, jossa työskenneltiin pakkoavioliittoja vastaan.

Sitten hän sai puhelun talibanilta.

– Soittaja tiesi kuka olen, ja kysyi miksi teen yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa. Hän sanoi, että minun pitäisi työskennellä talibanien kanssa. Sanoin, että en halua. Soittaja sanoi, että tapamme sinut, jos et työskentele kanssamme. Minun oli pakko lähteä Afganistanista.

Sekä Shams että Haidari kuvailevat hazara-väestön tilannetta vaikeaksi. Haidarin mukaan hazarana on erittäin vaarallista matkustaa. Maakunnasta toiseen siirtyminen on vaikeaa, sillä koskaan ei tiedä odottaako tarkastuspisteellä viranomainen vai taliban. Hallituksen rooli on hazaroiden syrjinnän estämisessä olematon Shamsin ja Haidarin mukaan. He epäilevät, ettei hallitus edes tiedä kuinka paljon iskuja hazaroita vastaan tehdään.

– Olen nähnyt, kun hazaroita on otettu ulos autosta ja tapettu. Vain siksi että he ovat hazaroita, Haidari sanoo.

Afganistanissa 1970-luvulta lähtien lääkärinä työskennellyt Leena Kaartinen on nähnyt hazaroiden sortoa läheltä.

– Kaksi vuotta sitten, kun olin Afganistanissa, bussi oli pysäytetty maantien varrella. Kaikki matkustajat oli käsketty ulos bussista. Henkilöllisyystodistukseen joutuu laittamaan heimonsa. Kaikki, joilla oli hazaran paperit, murhattiin tienvarteen. Heitä oli 14. Muut matkustajat säästyivät. Tällaista tapahtuu hazara-väestön asuttaman alueen koko ajan, kertoo Lahdessa nyt eläkepäiviään viettävä Kaartinen.

Human Rights Watchin vuoden 2016 maaraportissa (siirryt toiseen palveluun) kerrotaan, että bussi-iskuja on tapahtunut myös tänä vuonna.

Talibanit vainoavat kaikkialla

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Revon mukaan Afganistanissa on mahdollisuus paeta vainoa sisäisesti. Esimerkiksi Afganistanin pääkaupunki Kabul on luokiteltu hazaroille mahdolliseksi pakopaikaksi.

Sekä Kaartinen että Heikkinen ovat epäileväisiä Migrin linjauksen suhteen.

Kabulissa tapettiin monta kymmentä hazaraa heinäkuussa. Kabulissa hazarat asettuvat omalle alueelleen, mutta sielläkin voi yhtäkkiä tapahtua sellaista. Afganistanissa on juuri se ongelma, ettei ikinä tiedä missä voi johtua väkivallan kohteeksi, sanoo Kaartinen.

– Hazarat ovat helposti tunnistettavia ja taliban vainoaa heitä ihan säännöllisesti. He pelkäävät henkensä edestä paluuta. Ei heillä ole mitään turvapaikkaa Afganistanissa, Heikkinen kertoo.

Myös Shams ja Haidari puhuvat heinäkuun lopulla tapahtuneesta pommi-iskusta. He ihmettelevät, miten Kabulia voidaan ajatella mahdollisena pakopaikkana, jos siellä ei ole mahdollista elää tavallista elämää.

– Afganistanissa ei ole turvallista. Terroristeja ja talibaneja on kaikkialla, Shams sanoo.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo korostaa, että päätökset tehdään yksilöllisesti. Revon mukaan Maahanmuuttoviraston linja on se, että myös alkuperästä johtuvan vainon vuoksi sisäinen pako on mahdollista.

– On arvioitava, onko henkilölle mahdollista, turvallista ja kohtuullista siirtyä sisäisesti kotimaassa jollekin toiselle alueelle ja jatkaa asumista siellä.

Maan sisäinen pako vaikeaa

Afganistanissa työskennellyt lääkäri Leena Kaartinen kertoo, että vaikka Hazarajatia voidaan kutsua turvallisemmaksi alueeksi, alueella on mahdotonta pysyä koko elämäänsä. Hazarat matkustavat alueen ulkopuolelle esimerkiksi opiskelemaan, ja myymään maataloustuotteita, joista he saavat elantonsa.

– Lapset joutuu lähettämään yliopistoon Kabuliin ja Heratiin, koko elämää ei pysty hazara-alueella elämään.

Haidari kertoo hazara-alueella olevan joitakin turvallisia paikkoja, mutta että ongelmat kilpailevaan paimentolaisväestöryhmän, Kuchi-heimon kanssa tekevät myös hazaroiden alueesta vaarallisen.

– Hazaroiden asuttama alue on osittain turvallinen, mutta Kuchi-heimolaiset hyökkäävät päivittäin ampumalla aseilla ja raketeilla.

Kaartinen huomauttaa, että yhteiskuntajärjestelmä Afganistanissa on hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Perhesuhteilla on Afganistanissa suuri merkitys esimerkiksi työllistymisen kannalta. Sisäinen pako on siis Kaartisen mielestä vaarallinen vaihtoehto.

– Jos ei ole sukua ympärillä, niin ei ole elinmahdollisuuksia, Kaartinen tähdentää.

Maahanmuuttovirastolla ei ole tarkkaa määritelmää kohtuullisesta elämästä, vaikka se on edellytys sisäisen paon mahdollisuudelle.

– Mahdollisuus ja turvallisuus, ne voidaan arvioida yleisellä tasolla, mutta kohtuullisuus arvioidaan yksilöllisellä tasolla. Jos joku yksinäinen nainen, jolla ei ole sukulaisia tai tukiverkostoa, muuttaisi toiselle alueelle, se voisi olla aika kohtuutonta. Nuori työkykyinen terve mies, hänen tilanne voi olla ihan erilainen, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo linjaa.

Revon mukaan sisäinen pako on edelleen kohtuullista, vaikka pakopaikassa ei olisi mahdollista saada elantoa.