Etsimme terveesti elävää rekkakuskia – yksi löytyi, muut nauroivat makeasti: "Voi mennä viikko"

Stereotyyppinen mielikuva rekkakuskista on ylipainoinen, epäterveellisesti syövä ja vähän liikkuva mies. Kouvolalainen Janne Pasenius kieltää yleistämästä. Ammattiautoilijoissa on paljon terveellisiä elämäntapoja noudattavia henkilöitä. Höyrymakkarat ja lihapiirakat eivät maistu kuskeille entisaikojen malliin.

liikenne
Janne Pasenius ulkona
Janne Pasenius on ollut kuljetusalalla pian viisi vuotta.Mari Pekkanen / Yle

”Etsi rekkakuski, joka syö terveellisesti ja jumppailee kahvitauolla”. Tehtävä on helpommin sanottu kuin tehty. Stereotyyppinen rekkakuski kun ei jumppaa tahi noudata tarkkoja ruokavalioita.

Soittokierros usealle lähiseudun yrittäjälle ja ammattiautoilijalle todistaa tehtävän haasteelliseksi. Tuloksena on huvittunutta naureskelua. Ammattiautoilijat eivät pysty nimeämään tuttavapiiristään ketään sopivaa. Kuljetusliikkeiden johtajille ei tule omasta yrityksestään mieleen ketään, kuka täyttäisi kriteerit. Tai edes toista niistä.

– Jos kahvitauolla jumppaavaa rekkakuskia etsit, kannattaa mennä jollekin taukopaikalle kyttäämään. Siinä tosin saattaa mennä viikkokin, että löydät etsimäsi, toteaa eräs ammattiautoilija.

Kun perinteinen puheluralli ei tuota tulosta, on aika kääntyä sosiaalisen median puoleen. Kai nyt joku tuntee terveellisiä elämäntapoja noudattavan rekkakuskin? Monet ammattiautoilijat vitsailevat, että onhan meitä. Tosin ruokavalio on enemmän sitä stereotyyppistä höyrymakkara ja lihapiirakka -linjaa kuin kanaa ja salaattia.

Muutaman sivuosuman jälkeen tärppää. Etsintäkuulutus ehtii olla näkyvillä puolisen tuntia, kun kouvolalainen Janne Pasenius täyttää kriteerit. Mies tosin ”jumppaa” vapaa-ajallaan, ei työpäivän aikana tauoilla.

Taukoliikunta paikallaan

Jos kahvitauolla jumppaavaa rekkakuskia etsit, kannattaa mennä jollekin taukopaikalle kyttäämään. Siinä tosin saattaa mennä viikkokin, että löydät etsimäsi.

Ammattiautoilija

Lapin yliopisto on tutkinut rekkakuskien käyttäytymistä taukopaikoilla. Tulosten mukaan kuljettajat toivoivat huoltoasemille liikuntamahdollisuuksia. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on puolestaan kampanjoinut terveellisen ruokailun puolestaVirkeänä ratissa (siirryt toiseen palveluun)-hankkeella, jota Työterveyslaitos operoi.

Janne Pasenius on poikkeus stereotyyppisestä rekkakuskista. Mies pitää itsensä kunnossa lenkkeilemällä, maastopyöräilemällä ja kuntosalilla. Taukoliikunta on paikallaan, sillä muuten työ on pitkälti istumista. Mutta varsinaisesti jumppaamisesta ei Paseniuksen mukaan ole kyse.

– Tauon tultua hyppään autosta mahdollisimman nopeasti pois. Istumiset on istuttu, niin on kiva päästä venyttelemään ja verryttelemään paikkoja. Kyllä lyhytkin matka saa paikat jumiin. Ensin paikat vetreäksi ja sitten syömään, Pasenius kuvailee perinteistä paussiaan.

Tuoretta ja raikasta

Janne Pasenius pyrkii syömään terveellisesti. Oli hän sitten kotona tai töissä, täyttyy lautanen tuoreista ja raikkaista ruoista. Perinteiset pikaruokavaihtoehdot kuten lihapiirakka, hampurilainen tai pizza väsyttävät helposti ja työvire katoaa.

Kuka sitä yksinään istuskelisi?

Janne Pasenius

– Lautaselle valikoituu jotain muuta kuin höyrymakkaraa, raskasta ja rasvaista ruokaa. Itse tykkään syödä kevyesti ja raikkaasti. Teen sellaisia valintoja, ettei ruokailun jälkeen rupea väsyttämään.

Paseniuksen mukaan hän ei suinkaan ole poikkeus. Miehen mukaan monet ammattiautoilijat valitsevat nykyään kevyempää ruokaa. Tämä näkyy erityisesti nuoremmassa sukupolvessa, mutta myös vanhemmat rahtarit ovat ruvenneet omaksumaan terveellisempää ruokavaliota.

Tuttujen kanssa samaan pöytään

Janne Paseniusta ihmetyttää Lapin yliopiston tutkimuksen kohta, jonka mukaan ammattiautoilijat haluavat viettää taukonsa itsekseen. Tätä perusteltiin sillä, että rekkakuskit puhuvat paljon puhelimessa toistensa kanssa ajon aikana. Paseniuksen mukaan asiat eivät sulje toisiaan pois.

Ensin paikat vetreäksi ja sitten syömään.

Janne Pasenius

– Kuka sitä yksinään istuskelisi? Kyllä ne tutut kaverit ajautuvat samaan pöytään ja keskustelu jatkuu luontevasti kasvotusten.

Tuntemattomien kollegoiden seuraan Pasenius kuulemma harvemmin pyrkii. Jos tuttuja ei näy kahvilassa, niin sitten mies valitsee oman pöydän. Lieneekö tuossa osansa tutkimustulokseen?