Gestapo ei pitänyt koko Saksaa kauhun vallassa vaan sai innokasta apua – historioitsija murtaa viisi myyttiä

Monien käsitykset Gestapon toiminnasta perustuvat televisio-ohjelmiin ja elokuviin. Todellisuudessa natsi-Saksan poliisi kohteli äärimmäisen julmasti muun muassa kommunisteja ja juutalaisia, mutta sillä oli myös paljon innokkaita avustajia.

kulttuuri
Frank McDonough
Frank McDonoughNella Nuora / Yle

Historiantutkija ja professori Frank McDonough murtaa natsi-Saksan salaiseen poliisiin liittyviä myyttejä. Hänen kirjoittamansa kirja Gestapo – Natsi-Saksan salaisen poliisin historia on julkaistu tällä viikolla suomeksi.

McDonough'n mukaan monien käsitykset Gestaposta perustuvat virheellisiin tietoihin. Muun muassa televisio-ohjelmat ja elokuvat ovat luoneet mielikuvaa kaikkivoivasta ja äärimmäisen brutaalista terrorikoneistosta. Todellisuudessa Gestapon otteet vaihtelivat sen mukaan, kuka sen uhriksi joutui.

Myytti 1: Gestapo oli valtava ja kaikkivoipa

Mielikuvissa Gestapon lonkerot ulottuivat kaikkialle natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla. Kukaan ei ollut turvassa, kun urkkijat etsivät toisinajattelijoita ja lähettivät heidät pikaiseen kuolemaansa keskitysleireille.

Todellisuudessa Gestapo oli suhteellisen pieni. Sen riveissä oli enimmillään 16 000 täysiaikaista työntekijää, joiden tehtävänä oli tarkkailla kymmeniä miljoonia saksalaisia. Esimerkiksi puolen miljoonan asukkaan Düsseldorfissa työskenteli 126 Gestapon poliisia.

Gestapo suuntasikin rajoitetut voimavaransa ihmisryhmiin, joita se piti valtion vihollisina. Tavallisiksi saksalaisiksi nähdyt ihmiset saivat olla enimmäkseen rauhassa. Muita se kohteli äärimmäisen julmasti.

McDonough'n mukaan myytin taustalla on se, että natseista kerrotaan usein toisen maailmansodan aikana miehitettyjen maiden asukkaiden näkökulmasta.

– Miehitetyillä alueilla Gestapo oli hyvin julma. Asukkaat eivät olleet saksalaisia, joten heitä ei tarvinnut säästellä.

Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva Gestaposta. McDonough keskittyy kirjassaan Gestapon toimintaan Saksan alueella.

Hän on tutkinut noin 73 000 Gestapon tutkimaa juttua, joiden pöytäkirjat ovat säilyneet Düsseldorfin arkistossa. Lähes kaikki muu Gestapon tuottama materiaali tuhoutui sodan aikana.

Frank McDonough
Frank McDonoughNella Nuora / Yle

Myytti 2: Gestapo oli natsivallan perusta

Gestapon eli salainen valtionpoliisi perustettiin vuonna 1933 natsijohtaja Hermann Göringin johtaman Preussin osavaltion poliittisen poliisin pohjalta. Sen päälliköksi nousi SS-henkivartiokaartin päällikkö Heinrich Himmler.

Gestapo oli vain yksi natsien väkivaltakoneiston osista. Sen valta kasvoi asteittain natsidiktatuurin voimistuessa. Samalla se ryhtyi vainoamaan yhä uusia ihmisryhmiä.

Aluksi sen tehtävänä oli murskata kommunistit ja pitää kurissa natsihallintoa esimerkiksi uskonnollisista syistä vastustavia. Siinä se olikin hyvin tehokas.

– Noin 70 prosenttia Gestapon käsittelemistä tapauksista liittyi kommunisteihin. Oli vaikeaa olla jäämättä kiinni, jos oli aktiivinen kommunisti natsi-Saksassa.

Seuraavaksi Gestapo kääntyi "yhteiskunnanvastaisen" väestön eli muun muassa romanien, homoseksuaalien, mielisairaiden, taparikollisten, pitkäaikaistyöttömien seksuaalirikollisten ja katuprostituoitujen kimppuun. Tavoitteena oli natsi-ideologian mukainen "rotupuhtaus".

Juutalaisvainoihin Gestapo osallistui varsinaisesti vasta vuodesta 1935 lähtien. Silloin natsit kielsivät juutalaisten ja saksalaisten väliset avioliitot ja sukupuolisuhteet. Ihmiset ryhtyivät ilmiantamaan naapureitaan.

– Kuulustelijat olivat häiritsevän kiinnostuneita seksiin liittyvistä asioista. Jos juutalaisnainen jäi kiinni saksalaisen kanssa kiinni, he halusivat kuulla kaikki yksityiskohdat. Jotkut pöytäkirjat ovat kuin halpaa pornoa.

Lopulta Gestapo oli vastuussa Saksan juutalaisten lähettämisestä Auschwitziin sekä muille keskitys- ja tuhoamisleireille toisen maailmansodan aikana. Natsit murhasivat 160 000 Saksan juutalaista ja miljoonia ihmisiä miehittämiltään alueilta.

Kuva keskitysleiriltä.
Gestapo oli vastuussa juutalaisten ja romanien lähettämisestä SS-joukkojen ylläpitämiin keskitys- ja tuhoamisleireihin.AOP

Myytti 3: Gestapo valvoi kaikkia kaikkialla

Suhteellisen pienen kokonsa takia Gestapo ei pystynyt vakoilemaan kaikkia saksalaisia. Mielikuvilla puhelimia kuuntelevista ja uhrejaan varjostavista Gestapo-miehistä ei juuri ole todellisuuspohjaa.

McDonoughin mukaan valtaosa Gestapon tutkimista tapauksista perustui jonkun tekemään ilmiantoon.

- Saksalaiset ilmiantoivat toisiaan. Gestapo tarvitsi yhteistyötä tekeviä ihmisiä, jotta he pääsivät etsimiensä ihmisten kimppuun.

Monesti Gestapo päätyikin tutkimaan hyvin vähäpätöisiä tapauksia. Esimerkiksi vuonna 1937 Gestapo Essenissä käytti kuukausia selvittääkseen, kuka kirjoitteli natsienvastaisia vessakirjoituksia silkkitehtaassa.

Tehtaan teini-ikäiset oppipojat pidätettiin ja pakotettiin antamaan käsialanäytteet. Lopulta kolme heistä sai syytteet, mutta lopulta vapautettiin.

Ilmiantojen taustalla oli monesti naapurikateutta tai perheriitoja. Tyypillinen tapaus käynnistyi vuonna 1939 Düsseldorfissa. Rouva Hof kertoi Gestapolle, että hänen aviomiehensä on vasemmistolainen ja kiroaa hallitusta. Tutkinnassa kuitenkin paljastui, että todellisuudessa mies oli juoppo ja väkivaltainen.

Natsit onnistuivat vakuuttamaan monet saksalaiset siitä, että ilmianto oli isänmaallinen teko.

– Ilmiantojen perusteella näkee, että natsihallinto oli suosittu. Heidän ei ollut mikään pakko ilmiantaa ystäviään, perheenjäseniään tai naapureitaan.

Myytti 4: Gestapo kohteli kaikkia vankejaan brutaalisti

Kaikki Gestapon pidättämät ihmiset eivät joutuneet suinpäin kidutetuiksi tai keskitysleireille. Noin 80 prosenttia pidätetyistä päästettiin vapaaksi.

Kohtelu oli aivan toisenlaista "rotupuhtaina" pidetyille saksalaisille kuin natsien vainoamille ihmisille, joiden kohtalo oli synkkä.

– Jopa Hitlerin solvaamisesta epäillyn kuulustelu saattoi alkaa kahvikupilla ja kysymyksellä, onko syytöksissä perää. Varsinkin kommunisteja kohdeltiin aivan eri tavalla.

Gestapo saattoi käyttää niin sanottuja kovennettuja kuulustelumenetelmiä eli pahoinpitelyjä ja kidutusta. Näistä ei tehty merkintöjä kuulustelupöytäkirjoihin.

– Oli vesikidutusta, eli ihmisiä painettiin veden alle lähes hukkumispisteeseen. Heitä herätettiin keskellä yötä ja kuulusteltiin tuntikausia. Gestapolla oli myös valkosipulinpuristinta muistuttava laite, jolla puristettiin miesten kiveksiä.

Pääasiassa Gestapo luotti kuitenkin perinteisempiin kuulustelumenetelmiin, joilla sai luotettavampaa tietoa kuin kidutuksella. Sodan edetessä sen keinot tosin raaistuivat.

Natsisotilaat ampuvat siviilejä.
Gestapon riveistä rekrytoitiin miehiä Einsatzgruppen-kuolemanpartioihin, jotka murhasivat noin 1,5 miljoonaa juutalaista ja natsien vastustajia itärintamalla.AOP

Myytti 5: Gestapon rikollisia rangaistiin sodan jälkeen

Valtaosa Gestapon poliisien tekemistä rikoksista jäi ilman tuomiota. Sodan jälkeen liittoutuneet tuomitsivat hengissä selvinneitä natsi-Saksan johtajia Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä. Osa saikin kuolemantuomion.

Varsinkin Länsi-Saksassa vain harvaa rivimiestä rangaistiin. Monet entisistä Gestapon poliiseista pääsivät varhaiseläkkeelle tai jatkoivat uraansa Länsi-Saksassa. Itä-Saksassa tilanne oli toinen.

- Turvallisuuspoliisi Stasia ei muodostettu Gestaposta. Se on myytti. Itä-Saksa puhdisti tarkemmin järjestelmänsä natseista.

1960-luvulla aktivistilakimiehet halusivat saada tunnettuja natsirikollisia tuomiolle. Länsi-Saksan poliisi pidättikin vuonna 1969 lakimiehenä toimineen Werner Bestin, joka oli vastannut Gestapon miesten rekrytoimisesta juutalaisia tappaneisiin kuolemanpartioihin.

– Hän oli kuitenkin hyvin verkostoitunut ja sai kolme lääkäriä todistamaan, ettei ole riittävän terve oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäyntiä ei koskaan pidetty, ja Best kuoli vuonna 1989 vapaana miehenä.