”Luonnonsuojelijoita ei enää niin paljon haukuta” – 50-vuotias Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistys on yhteiskunnalle voimavara

Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistys, kuten moni muukin vastaava, sai alkunsa maisemaa uhkaavan rakennushankkeen vastustamisesta. Viidessäkymmenessä vuodessa yhdistyksestä on tullut yhteiskuntaa tukeva voimavara.

Kotimaa
Savonlinnan ilmasta kaakon puolelta.
Savonlinnan ympärillä avautuu arvokas ympäristöPaavo Koponen, Yle

Luonnonsuojelu alkoi alkuperäisen koskemattoman luonnon suojelemisesta. Sittemmin painopiste on siirtynyt ympäristön suojeluun. Savonlinnassa yksi kipinä luonnonsuojeluyhdistyksen perustamiselle 50 vuotta sitten oli Riihisaaren suunniteltu suuri urheilu- ja uimahalli. Vanha viljamakasiini sai jäädä paikalleen ja toimii nyt Maakuntamuseona.

Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksen viisikymmenvuotisen taipaleen aikana sekä toiminta että asenteet ovat muuttuneet.

– On selvästi nähtävissä poliittisessa päätöksenteossa ja ihmisten asenteissa, että suhtautuminen on periaatteellisesti myönteisempää kuin ennen. Luonnonsuojelijat ja muut oikeasti keskustelevat keskenään. Enää ei ainakaan haukuta niin paljon kuin ennen, sanoo Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Juha Jurvelius.

Nyt omaan elinympäristöön kohdistuvat uhat ovat niin ilmeisiä, että ne on pakko huomata. Vaikutus ei ole enää pelkästään paikallista vaan maailmanlaajuista.

– Ihmiskunta voisi nyt tuhota koko maapallon. Roskaantuminen ja ilmaston muutos on pakko huomata. Ihmiset näkevät sen itse ympärillään ja tiedotusvälineistä. Asioihin olisi korkea aika ruveta todella puuttumaan, Juha Jurvelius painottaa.

Luontoaate on nyt yhteiskuntakelpoinen

– Aikaisemmin toiminta oli paikallisiin poliitikkoihin vaikuttamista. Nyt, kun valtio ajaa alas ympäristöhallintoaan, lasketaan kolmannen sektorin varaan. Siinä turvataan esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistyksiin. Tuntuu siltä, että joudumme joskus tekemään suorastaan viranomaistehtäviä, kun viranomaisilla ei kerta kaikkiaan ole resursseja esimerkiksi maastokäynteihin ja valitusten laatimiseen, Juha Jurvelius kertoo.

Yhteiskunnalla ja esimerkiksi rakentajilla on vahvat organisaatiot, eivätkä ne aina ota, tai huomaa ottaa, ympäristöä huomioon. Monesti luonnonsuojelijat ovat ainoa ja sitä tarpeellisempi ympäristön puolustaja. Aatteella on kuitenkin kannattajia muuallakin.

Puruveden maisemaa Punkaharjun länsipäässä.
Puruvesi on luonnonsuojelijoille tärkeä.Paavo Koponen, Yle

– Esimerkiksi poliittisissa puolueissa on luonnonsuojelijoita. Ja jos esimerkiksi rakennusvirastossa on insinööri, joka ymmärtää luonnontaloutta, niin suurempi vaikutus heillä on siellä kuin erillisissä luonnonsuojelun saarekkeissa. Kulttuuri on muuttunut niin, että valmistelevat virkamiehet ovat ottaneet luonnonsuojeluliiton ja -yhdistykset resurssina mukaan suunnitteluun ja näkemyksiä käytetään suunnittelun pohjana. Eikä sitä pidä säikähtää jos luonnonsuojelijat sanovat, katsokaa asiaa nyt tältäkin kannalta, Jurvelius toteaa.

Jurvelius myös myöntää, että ylilyöntejäkin on sattunut.

Ei pönötetä, mutta kantaa otetaan

Yksi viisikymmenvuotiaan yhdistyksen juhlatapaus on risteily Savonlinna saaristossa Suomen luonnon päivänä 27.8. Vielä syksyn mittaan on muitakin juhlatapahtumia.

– On kaikella tapaa yritetty, että ei pönötettäisi. Alkukeväästä meillä oli toimintaa ja kesällä oli retkiä ja risteilyjä. Syksyllä tulee muun muassa valtakunnan guruja puhumaan linnunpöntöistä ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursan väkeä kertomaan taivaan ilmiöistä. Järjestetään myös keskustelutilaisuus Savonlinnaan toivotusta biopolttoainetehdaasta. Ei siihen varauksellisesti suhtauduta, mutta pelätään, että kyseessä on niin sanottu viherpesu. Asiaa siis sanotaan markkinalähtöisesi vihertäväksi tai luonnonmukaiseksi perustelematta, että niin olisi. Ei biopolttoaine välttämättä ole ympäristön kannalta parempaa kuin perinteisesti valmistettu. Vaara on, että liikaa tuijotetaan bioenergiaan, vaikka esimerkiksi aurinkoenergia saattaa olla huomattavasti edistyksellisempää ja järkevämpää, Jurvelius arvioi.

Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksellä riittää siis aina vaan pohdittavaa ja selvitettävää.