Neuvoja haudan takaa

Liittokansleri Angela Merkel etsii EU:lle uutta suuntaa Brexitin jälkeen. Suunnan etsintä alkoi italialaiselta hautausmaalta. Onko haku päällä oikeassa paikassa, jos nuorissa on tulevaisuus, pohtii Ylen ulkomaantoimittaja Sampo Vaarakallio.

Saksan liittokansleri Angela Merkel, Italian pääministeri Matteo Renzi ja Ranskan presidentti François Hollande keskustelevat Ventotenessa Altiero Spinellin haudalla. Kuva: Tiberio Barchielli / EPA

EU on ottanut järeät keinot käyttöön todistaakseen, ettei Brexit ollut sille kuolinisku. Saksan liittokanslerin Angela Merkelin johdolla luodaan uskoa siihen, että EU on vielä voimissaan.

Koska unionin tulevaisuus on hämärä, on paras turvata vielä toistaiseksi menneeseen. Vastausta etsitään muun muassa haudan takaa.

EU:n suuren kertomuksen kulissiksi valikoitui alkuviikosta saari Välimerellä ja viestin viejäksi edesmennyt Euroopan yhdentymisen ajattelija Altiero Spinelli.

Mutta mitä EU tarjoaisi koulutetuille, työttömille, syrjäytyneille tai tulevaisuudenuskonsa menettäneille nuorille?

Liittokansleri Angela Merkel aloitti siis koko viikon mittaisen kiertueensa Italiasta, Ventotenen saarelta. Merkel kävi, Italian pääministeri Matteo Renzi ja Ranskan presidentti François Hollande vierellään, laskemassa kukat Altiero Spinellin haudalle.

Kunnianosoitus Spinellille Välimeren saarella on silkkaa symboliikkaa.

Spinelli oli Mussolinin fasistidiktatuurin vanki. Hän on vuoden 1944 Ventotenen manifestin allekirjoittaja. Manifestissa hahmoteltiin Eurooppaa liittovaltioksi, koska kansallisvaltioiden kilpailevat liittoumat johtavat vain sotiin.

Spinelli on siten yksi yhdentyneen Euroopan idean isistä.

Spinelliä tarvitaan, sillä EU-epäily, EU-vastaisuus ja suoranainen halu tuhota koko unioni ovat Euroopassa nosteessa. Epäluulo pesii näkyvimmin äärioikeiston ja populistien ryhmissä. Samat ryhmät ovat usein äärinationalistisia ja tahtovat hanakimmin rajat kiinni.

Siksi Merkel, Renzi ja Hollande valitsivat tapaamisensa kulissiksi Välimeren. Sadattuhannet turvapaikanhakijat, siirtolaiset ja pakolaiset ovat hakeneet meren yli turvaa Euroopasta.

Ilkeämieleisesti voi sanoa, että tiukassa paikassa EU näyttää Merkelin johdolla todelliset kasvonsa.

Turvapaikanhakijoista riitelevän unionin on vaikea pitää kiinni humanismin ja ihmisoikeuksien periaatteistaan.

Siksi kolmikko valitsi tapaamisensa kehystarinaksi Altiero Spinellin kohtalon.

Fasistien vainoama Spinelli loi aatoksillaan perustaa yhteisille arvoille rakentuvasta yhteisöstä, joka takaisi rauhan ja loisi vaurautta. Näin kävikin.

Merkelin – ja häneen nyt turvaavien unionin kannattajien – viesti on, että EU:n loistava menneisyys on itseisarvo. Sitä ei saa hukata.

EU:n johtotrio lykkää Merkelin johdolla halki vanhan mantereen vahvaa viestiä. Johtajat joutuvat taas muistuttamaan, että 1930- ja 1940-lukujen synkimmät aatteet eivät saa enää nousta esiin.

Ääriajattelun pelko on aiheellista, koska sille on kasvupohjaa. Euroopan talous on ottanut vuosikaudet takapakkia. Eurooppalaiset työläiset ovat saaneet tuntea globalisaation nahoissaan ja työpaikkojen valuvan tavoittamattomiin.

Mitä EU tarjoaisi vaikkapa portugalilaiselle 27-vuotiaalle Sergiolle, joka valmistui juuri automaatioinsinööriksi?

Kansallismieliset ja populistiset liikkeet syyttävät talouden epävakaudesta EU:ta. Tämä viesti vetoaa kansaan, joka tuntee itsensä petetyksi ja hylätyksi. Kansa ei tue EU-projektia, koska se ei enää luota siihen.

Eurooppa elää syventyvän jakaantumisen aikaa, jossa äärioikeisto ja oikeistopopulismi ovat rikkoneet vanhat jakolinjat.

Oikeisto-vasemmisto -jakolinja ei enää oikein päde. Tarjolla on muita mieliä liikuttavia ja kiihottavia jakoja, kuten rajat kiinni-rajat auki, kristityt-muslimit tai elämäänsä tyytyväiset-elämäänsä pettyneet.

Merkelin täytyy kädestä pitäen opastaa Puolaa ja Unkaria, ettei oikeuslaitoksen tai median toimintaan pidä puuttua.

Tämä tekee Merkelin, Hollanden ja Renzin taiteilun erityisen vaikeaksi. Toisaalta täytyy vakuuttaa EU:n pysyvän raiteillaan ja samalla valita sanat niin, että myös kotimaan äänestäjät uskovat.

Ensi vuosi on vaalivuosi sekä Saksassa että Ranskassa.

Ei Merkelin eikä Hollandenkaan kannata nykyisessä ilmapiirissä liputtaa unionin syventämisen puolesta. Koska kansalaisilla on kaipuu vallan palauttamiseen "Brysselistä kansallisvaltiolle", lieneekin yksi EU:n tulevaisuuden linjan johtoajatus "vähemmän Eurooppaa".

Entä mitä EU:lla on antaa edelleen kotona asuvalle italialaiselle Stefanialle. joka oppi Erasmus-vaihdossa sujuvan englannin, luki yliopistossa kauppatieteitä ja valmistui viisi vuotta sitten?

Poliittisten olojen murros heijastuu suoraan myös jakona EU:n sisällä.

Silmiinpistävää liittokansleri Merkelin sukkuloinnissa on ollut se, että hän alleviivaa EU:n sisäistä jakautuneisuutta.

Merkel tapasi tällä viikolla Varsovassa omana ryhmänään EU:hun epäilevimmin ja änkyröivimmin suhtautuvat Itä-Euroopan maat Puolan, Unkarin, Tsekin ja Slovakian. Heti perään Merkel kiiruhti Berliiniin tapaamaan Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin johtajat omana porukkanaan.

Ilkeämieleisesti voi sanoa, että tiukassa paikassa EU näyttää Merkelin johdolla todelliset kasvonsa. EU ei olekaan yksi ja yhteinen, vaan unionissa on vähintäänkin kahden kerroksen väkeä.

Liittokansleri Merkel, pääministeri Renzi (vas.) ja presidentti Hollande vierailivat myös lentotukialuksella. Kuva: Guido Bergmann / EPA

Voi ratkaisun nähdä niinkin, että Merkel toimii vain reaalipoliitikon tavoin. Ei ole mitään järkeä haalia esimerkiksi Puolaa ja Unkaria samaan pöytään Ruotsin ja Hollannin kanssa, jos aikoo vakavasti puhua EU:n tulevaisuudesta.

Puolan ja Unkarin kohdalla pitää puhua siitä, sitoutuvatko ne EU:n yhteisiin arvoihin. Näitä maita Merkelin täytyy kädestä pitäen opastaa siinä, ettei hallituksen pidä puuttua oikeuslaitoksen tai median toimintaan.

Merkel yrittää etsiä lähiviikkoina ja -kuukausina unionin tulevaisuudelle pienintä yhteistä nimittäjää yhteisistä arvoista. Samalla unioni joutuu katsomaan peiliin – ja näkee siellä Turkin.

Luottamus unioniin saattaa palautua, jos ihmiset saavat töitä ja vaurastuvat.

EU siirsi ongelmansa turvapaikanhakijoista osin Turkin kannettavaksi ja heti perään Turkissa yritettiin hämärää vallankaappausta. Turkissa alkoivat laajat puhdistukset ja puheet kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.

Toki EU on tuominnut Turkin rajut toimet, mutta jämäkkänä tai uhkaavana ei EU:ta voi Turkin edessä pitää.

Turkki näkee EU:n heikkouden ja kiristää unionia.

Mutta kuinka paljon Turkille voi antaa periksi luopumatta arvoistaan? Se on EU:n päällimmäinen arvovalinta.

Mitä mahdollisuuksia EU:n arvovalinnat aukaisevat Kööpenhaminassa asuvalle toisen polven siirtolaiselle Yakoubille?

Kansan luottamus punnitaan seuraavien kuukausien aikana siinäkin, miten turvalliseksi EU-kansalaiset olonsa tuntevat. Turvallisuudentunteeseen vaikuttaa erityisesti terrorismi.

Kansan maalaisjärki vaatii, että tiedustelutiedon tulee kulkea yli rajojen yhtä vikkelään kuin iskuja hautovat terroristitkin.

EU-kansalaisten tyytymättömyyden juurisyy on tietysti siinä, että työttömyys ja taloudellinen epävarmuus ovat lisääntyneet. EU:ta syytetään siitä, että keski-ikäinen työväestö ja keskiluokka ovat köyhtyneet ja heidän usko tulevaisuuteen on himmennyt.

EU:n olemassaolon oikeutus tulee varmasti kiteytymään siihen, löytääkö EU Merkelin johdolla taloudellista kasvua. Luottamus unioniin saattaa palautua, jos ihmiset saavat töitä ja vaurastuvat.

Nuorten tulevaisuudenusko on tässä kaikkein keskeisin. Nuoret suhtautuvat sinänsä myötämielisesti EU:hun. EU-nuorille EU on itsestäänselvyys, samoin sen arvot.

Italian Ventotenessa EU:n kolmen suuren johtajan vierailu Spinellin haudalla viesti sitoutumista unionin pyhiin arvoihin.

Haudan luota johtajat siirtyivät toisen harkitun kulissin luo, Ventotenen edustalle lipuneeseen lentotukialukseen.

Lentotukialuksen turvallisella kannella puhuneet Merkel, Renzi ja Hollande mainitsivat moneen otteeseen nuoret.

Kuulemme nuorisosta vielä useasti lähiviikkojen ja -kuukausien aikana. Sillä jos nuoret menettävät uskonsa Euroopan unioniin, ei EU:lla ole mahdollisuuksia.

Nuorilla olisi EU:lle tarjottavanaan tulevaisuus.