1. yle.fi
  2. Uutiset

Analyysi: Pröystäilevä, ylpeä, oikeistopopulismille flirttaileva Sarkozy antaa kaikkensa Ranskalle – taas kerran

Sosialistipuolueen kipristellessä ja Kansallisen rintaman ollessa äärimmäisen oikealla, on varsin todennäköistä, että Ranskan seuraava presidentti löytyy keskustaoikeistosta. Mutta voisiko politiikan kerran jättänyt Nicolas Sarkozy todella nousta konservatiivien viralliseksi ehdokkaaksi, pohtii ulkomaantoimittaja Kirsti Karttunen.

Ulkomaat
Nicolas Sarkozy katsoo kameraan ja virnistää.
Alkuvuodesta muistelmansa (La France pour la vie) julkaisseen Nicolas Sarkozyn hymy oli herkässä hänen signeeratessaan kirjoja. Sebastien Nogier / EPA

Jos Ranskan entistä presidenttiä Nicolas Sarkozya pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se ei olisi ainakaan vaatimaton.

Tammikuussa julki tuli omaelämänkerta La France pour la vie (Ranska eliniäksi), jonka kannesta 61-vuotias, kuvankäsittelyn siloittama Sarkozy katsoo harmailla silmillään suoraan lukijaa. Kirjan esipuheessa Sarkozy vakuutti, ettei kyseessä ole suinkaan julistus tulevasta pyrkimyksestä presidenttiehdokkaaksi: "On liian aikaista."

Tällä viikolla julki tuli Tout pour la France (Kaikki Ranskan vuoksi) ja kas, miten kirja alkaakaan: "Olen päättänyt ryhtyä ehdokkaaksi 2017 presidentinvaaleissa."

Se, että Sarkozy julisti François Hollandelle keväällä 2012 hävittyään jättävänsä politiikan, on jo sivuseikka. Sosiaalisessa mediassa tosin vitsailtiin, että jos François Hollandekin asettuisi ehdolle, olisi kyseessä Paluu tulevaisuuteen -elokuvan huonoin jatko-osa.

Nicolas Sarkozy ja Carla Bruni Sarkozy astelevat alas Élysée-palatsin portaita. Tuore presidentti Hollande katsoo heidän peräänsä.
Ei ole mikään salaisuus, ettei vuoden 2012 presidenttikisan hävinnyt Nicolas Sarkozy pidä François Hollandesta. Vallan vaihtuessa Sarkozyn tukena Élysée-palatsin portaita alas käveli vaimo Carla Bruni Sarkozy, vastavalitun Hollanden katsoessa perään.Yoan Valat / EPA

Jos on sattunut menneinä kuukausina edes vilkaisemaan Ranskaan päin, ei Sarkozyn ilmoitus tietenkään ollut yllätys.

Entinen presidentti, keskusoikeistolaisen Tasavaltalaiset-puolueen puheenjohtaja on luonnollisesti osallistunut aktiivisesti keskusteluun: "EU pitää uudistaa", "Calais'n viidakko on suljettava", "Turkkiin ei voi luottaa", "burkini-uimapuku pitää kieltää". Haaveensa paluusta Élysée-palatsiin Sarkozy lausui ensimmäisen kerran ääneen jo vuoden 2014 lopulla, jolloin hänet valittiin uusiksi nimeämänsä Tasavaltalaiset-puolueen (tuolloinen UMP) johtoon.

Heinäkuussa, samoihin aikoihinLa France pour la vie-kirjan pehmeäkantisen version ilmestymisen kanssa, Sarkozy kertoi luopuvansa konservatiivien puoluejohtajuudesta voidakseen kisata presidenttiehdokkuudesta.

Ennen kuin konservatiivit valitsevat marraskuun lopussa virallisen ehdokkaansa, on luvassa lisää flirttailua oikeistopopulismin suuntaan.

Nyt, kun ehdokkuus on lopulta viimeistä piirua myöten virallista, joutuu Sarkozy luopumaan puoluejohtajuuden myötä myös puoluekoneistosta tähän asti irti imemästään vetoavusta ja asettumaan samalle viivalle muiden tasavaltalaisten kanssa.

Sinnikkään Sarkozyn tie ei ole sileä. Yksin vanhoja lupauksia on lunastamatta vino pino.

Ne, joiden muisti kantaa riittävän pitkälle muistavat, ettei Ranska ollut kovin kummoisessa kunnossa silloinkaan kun Sarkozyn valtakausi loppui. Työttömyysaste lähenteli kymmentä prosenttia eikä edes suuri ja mahtava Sarkozy ollut keksinyt ratkaisua vuonna 2008 alkaneen kansainvälisen talouskriisin Ranskaan tuomiin ongelmiin.

Pienenä kivenä kengässä ovat myös epäselvyydet lain kanssa. Byrokraattisen Ranskan hidas oikeuslaitos voi periaatteessa yhä vaatia ex-presidenttiä oikeuden eteen vuoden 2012 presidentinvaaleihin liittyvien rahoitussotkujen vuoksi.

Vasemmalla seisova Nicolas Sarkozy ja oikealla seisova Alain Juppé pitävät toisiaan kädestä, käsi ylös kohotettuna. Taustalla pukuihin pukeutuneita miehiä.
Suurin este Nicolas Sarkozyn presidenttiehdokkuuden tiellä on todennäköisesti 71-vuotias puoluetoveri Alain Juppé.Yoan Valat / EPA

*Isompia esteitä ovat *konservatiivien ehdokkaaksi yhtälailla hinkuvat entiset pääministerit Alain Juppé ja François Fillon, kenties jopa täyttä vauhtia kampanjoiva entinen maatalousministeri Bruno Lemaire.

Vahvoilla on etenkin Sarkozyn ulkoministerinä toiminut, sanankäänteissään selvästi maltillisempi Juppé. Inhotut eläkeuudistukset toteuttanut, aikoinaan kylmänä ja harmaana pidetty vanhempi valtiomies on gallupsuosionsa perusteella selvästi onnistunut luomaan nahkansa uudelleen.

Konservatiivien ehdokkuuden esteeksi voi muodostua sekin, että monille arrogantti Sarkozy pröystäilevine elämäntyyleineen on yksinkertaisesti liikaa. Ranskalaisten muistissa ovat yhä hulppeat lomamatkat ja tylyt kommentit maanviljelijöille.

Toisille "Sarkon" karisma yltää merkittävästi fyysisiä senttimetrejä (arvioiden mukaan 165) korkeammalle. Etenkin omiensa joukossa hän kykenee synnyttämään hurmosta.

Nicolas Sarkozy katsoo suoraan kameraan ja osoittaa sormellaan.
Nicolas Sarkozy on jälleen valmis antamaan kaikkensa Ranskalle. Guillaume Horcajuelo / EPA

Sarkozy kirjoittaa ryhtyvänsä taisteluun "multikulturalismia vastaan". Heti Tout pour la France -kirjan julkaisun jälkeen alkoikin arvuuttelu siitä, mitä sanan _tout _punaisella korostetun t-kirjaimen pitäisi tulkita tarkoittavan.

Osan mielestä t-kirjain symboloi kristillistä ristiä, osa näki sen viittaavan kenraali Charles de Gaullen tunnukseen Lorrainen ristiin. Sosiaalisen median vitsien mukaan kyseessä on tietulleja autoilijoilta automaattisesti keräävän Télépéagen mainos.

Jos Sarkozyn haaveiden onnistumista ei voikaan ennustaa, niin yhden asian voi.

Ennen kuin konservatiivit valitsevat marraskuun lopussa virallisen ehdokkaansa, on luvassa lisää flirttailua oikeistopopulismin ja Marine Le Penin mahdollisen äänestäjäkunnan suuntaan. Kuten muun muassa burkini-kieltoa kannattavista kommenteista voi päätellä, on Sarkozyn tähtäimessä ainakin ranskalaista identiteettiä uhkaava islam.

Lue seuraavaksi