Olisiko voitto unelmien täyttymys vai kamala paikka? – 10 kysymystä X Factorin tuomarit hurmanneelle Saara Aallolle

Suomalainen Saara Aalto lauloi sunnuntaina brittiläisen X Factorin tiukan tuomariston puolelleen ja selvitti tiensä laulukilvan jatkoon. Miten siinä niin kävi, milloin niin oikeastaan kävi ja mitä tapahtuu seuraavaksi? Soitimme Saara Aallolle ja kysyimme.

kulttuuri
Saara Aalto
Timo Nykyri / Yle

1. Mikä sai sinut lähtemään Ison-Britannian X Factoriin?

– Keväällä Uuden Musiikin Kilpailun jälkeen kalenteri oli tyhjä, kun ei tullutkaan reissua Euroviisuihin. Mietin, että mitä kokemuksia nyt lähtisin hakemaan, ja universumi jotenkin johdatti mulle tiedon siitä, että X Factorin koe-esiintymiset on tulossa. En ollut mitenkään ajatellut sitä aiemmin, mutta sitten mietin, että miksi ei, mitä menetän siinä? Sitten mentiin.

2. Kuinka vaikeaa oli päästä raadin eteen?

– Se oli pitkä prosessi. Ensin piti käydä avoimissa koelauluissa, joissa tuhannet ihmiset ympäri Englantia hakivat kisaan eri kaupungeissa. Siellä jonotettiin koko päivä, että päästiin laulamaan tuottajille. Lopulta pääsin laulamaan ohjelman päätuottajalle ja siinä oli pitkät haastattelut ja vaikka kuinka monta laulua sain laulaa. Lopulta sain kutsun laulamaan tuomareiden eteen. Siinä välissä oli kuukausi aikaa. Olin siellä toukokuussa.

3. Millaista oli esiintyä yrmeänä tunnetun Simon Cowellin johtamalle raadille?

– Kyllä se jännitti, mutta samalla olin hirveän rauhallinen. Tuntui, että mun kuuluu olla siellä. Oli tietynlainen varmuus sisällä, että nyt olen täällä ja näytän mitä olen tehnyt ja miten olen treenannut kaikki nämä vuodet. Ajattelin, että nyt on mun moment, kerran elämässä -mahdollisuus. Mulla on sellainen taipumus, että mitä isompi paine, sitä paremmin selviän. Mun kroppa ja kaikki menee sellaiseen tilaan että nyt. Se oli tosi kivaa, jollain tavalla kotoisaa, vaikka tilanne olikin täysin absurdi.

*4. Salaisuus on pysynyt piilossa todella hyvin, vaikka koe-esiintymisestä on jo iät ajat. Miten se on mahdollista? *

– Salassapitosäännöt ovat tosi tarkat, mitään ei saa kertoa etukäteen. Nytkään ei saa kertoa mitään mistään. Vain siitä saa puhua, mikä on jo näytetty telkkarissa. Tietysti perhe on tiennyt. Salassapitäminen ei oikeastaan ollut niin vaikeaa, tosin ulkomaanreissut piti naamioida lomamatkoiksi. Se on ollut hauskaakin, että on tällainen salaisuus, joka paljastuessaan on sitten jymy-yllätys.

5. Jos kisassa käy täydellisen hyvin, niin mitä se käytännössä tarkoittaisi?

–Toivon, että tästä seuraisi se, että saisin kansainvälisiä kontakteja; jonkun tai joitain hyviä tuottajia, managerin tai agentin. Syvällä kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, ettei voitto ole se tärkein juttu, se voi olla hankalakin juttu. Sen myötä on sidottu tiettyyn sopimukseen. Osallistumalla saa hyvää näkyvyyttä ja julkisuutta ja silloin kaikki on mahdollista. Toivon, että oikeat ihmiset lähestyvät minua ja saisin sellaista apua, jota tarvitsen.

6. Vaikka voitto ei olisi tärkeintä, tavoitteletko sitä tosissaan?

– Jos voittaisin, niin uskon, että niin oli tarkoitus tapahtua. Varmasti se olisi mahtavaa, mutta jos tipun, en osaa ottaa sellaisia asioita raskaasti. Olen huomannut omasta kokemuksestani, että jokainen juttu on mennyt just niin kuin piti. Olen ollut tyytyväinen siihen, että en ole voittanut. Uskon, että kaikki menee aina juuri niin kuin on tarkoitettu.

7. Olet reissannut laulamassa maailmalla ennenkin ja tehnyt jopa levyn kiinaksi. Mitä sinne kuuluu?

– Kaikki jutut, jotka liittyvät Kiinassa esiintymiseen ja siihen levyyn ovat olleet superihania kokemuksia. Juuri viime viikolla esiinnyin kiinalaisille isoille pomoille Helsingissä. Toki, jos Kiinassa haluiaisi tehdä suurella mittakaavalla, niin pitäisi olla joku manageri tai toimisto siellä, mutta nyt minulla ei ole sellaista selvää edustusta siellä. Menen vain flowssa ja katsotaan, mitä vastaan tulee.

8. Onko tavoitteena maailmantähteys?

– Kansainvälinen ura on tietysti tavoite. Jos en yrittäisi sitä nyt, katuisin. En voi kuitenkaan tietää olisiko se "the juttu", koska en ole sellaista isossa mittakaavassa kokeillut. En voi muutenkaan tietää, mitä haluan, jos en kokeile. Aina kun olen tehnyt töitä ulkomaalaisten kanssa, he ovat olleet minusta innoissaan ja aina on löytynyt yhteinen kieli, innostuneisuus ja kunnianhimo. Minulle on sanottu, että luonteeni ja musiikkityylini sopisi paremmin Suomen rajojen ulkopuolelle. Sen takia olen tehnyt musiikkini aina englanniksi, vaikka olisi varmasti ollut helpompaa ja selkeämpää laulaa suomeksi. Jos olisin tehnyt niin, en olisi päätynyt Kiinaan laulamaan tai laulamaan Andrea Bocellin kanssa. Kaikki on mennyt juuri kuten olen aina halunnut. Olen saanut tehdä omia musiikkijuttujani omalla tavallani.

9. Olet kuvaillut musiikkiasi eeppiseksi rakkauspopiksi. Eikö sille kerta kaikkiaan löydy Suomesta yleisöä?

– Tuo ei ole totta. Olen elättänyt itseni sillä viimeiset viisi vuotta tosi hyvin, että kyllä yleisöä löytyy. Se ei vain näy radion soittolistoilla, mutta ei sen tarvitsekaan. Olen superonnellinen siitä, ettei urani ole kiinni siitä, onko biisini listalla vai ei. Mulla on koko ajan töitä. Hittiartisti tarvitsee hitin, tai ura hiipuu, mutta mä olen tehnyt niin pitkän tien omalla tavallani, ettei kukaan voi viedä sitä pois. Mulla on mun fanit, jotka tykkää mun tavasta tehdä musiikkia ja jotka ovat aina mun ympärilläni. Konsertteja on superpaljon koko ajan ja niissä käy hirveästi ihmisiä katsomassa.

10. Kuvailit X Factoria käännekohdaksi urallasi ja brittilehdistö on ylistänyt esitystäsi. Kuinka pysyy pakka kasassa ja jalat maassa?

– Tuntuu absurdilta. En edes osaa ajatella, että se olin minä, joka siellä olin. Olen viimeiset viisi vuotta tehnyt niin paljon itsenäisesti töitä, ettei mulla ole yhtään aikaa ruveta leijumaan. Olen todella jalat maassa, koska huolehdin kaikesta itse ja teen täydellä sydämellä sitä, mitä haluan. Kun on sydän mukana, ei ole tarvetta ruveta leijailemaan. Täytyy pitää positiivinen mieli ja rauha sisällä, vaikka ympärillä on hirveä härdeli.