Anttila oli enemmän kuin työpaikka – "Tavaroiden mukana pakkasimme osan elämästämme pois"

Kajaanin Anttila sulki ovensa viime viikon maanantaina. Loppusiivouksen tekeminen oli henkisesti raskas prosessi työntekijöille. Mika Heikura ja Esa Martikainen pakkasivat tavaroiden mukana roppakaupalla rakkaita muistoja.

Anttila Oy
Anttilan työntekijät Mika Heikura Ja Esa Martikainen
Niko Mannonen / Yle

Järkytys ja huoli tulevaisuudesta. Ne olivat Anttilan työntekijöiden ensimmäiset tunteet, kun ilmoitus tavaratalon lopullisesta sulkemisesta kerrottiin henkilökunnalle.

Suurin osa tavaratalon 16 työntekijästä on työskennellyt yrityksen palveluksessa pitkään. Esa Martikaiselle 28. vuosi jäi viimeiseksi Top Ten -osaston kassalla. Konkurssiuutisen jälkeinen yö meni valvoessa. Nopean konkurssimenettelyn vuoksi shokista toipumisen oli tapahduttava nopeasti.

– Se oli minulle suuri järkytys. Oman elämän pistäminen kahdessa viikossa kuntoon ei ihan onnistu. Kyllä se ahdistavaa aikaa oli, hän muistelee.

Olin tiskin takana, kun vaimo soitti, että anoppi on kuollut.

Esa Martikainen

Kajaanin Anttilan myymälä on tullut miehelle läpikotaisin tutuksi.

– Menin ensin oppisopimuksella Anttilan varastoon töihin. Siirryin sieltä kymmenen vuoden jälkeen myymälän puolelle. Viimeiset parikymmentä vuotta olen ollut Top Ten -osastolla. Se on ollut niin mukavaa, että meikäläisen työ ja harrastus ovat melkein sama asia, Martikainen kertoo.

Tieto kaksosista tuli pölyisellä lastauslaiturilla

Henkilökohtaisen elämän muistot nivoutuvat yhteen työn kanssa. Myymälää siivotessa Martikainen liikuttui välillä kyynelten partaalle. Muistot tulvahtavat mieleen mitä erikoisimmissa paikoissa, esimerkiksi pölyisellä lastauslaiturilla.

– Monen mielestä lastauslaituri on vähän epämiellyttävä mesta. Mutta siellä ollessani vaimo soitti minulle uutisen, että perheeseen on tulossa kaksoset. Siitä saakka olen rakastanut sitä paikkaa. Aina on pitänyt käydä siellä vähän fiilistelemässä, vielä viime päivinäkin.

– Siitäkin on jo yli 18 vuotta, Martikainen jatkaa.

Voiton puolella tässä ollaan. Kohti uusia seikkailuja.

Esa Martikainen

Vastaavasti työpaikalla on kohdattu myös henkilökohtaisen elämän kriisejä.

– Olin tiskin takana, kun vaimo soitti, että anoppi on kuollut. Isoja tapahtumia on tapahtunut sinä aikana, kun minä olen ollut niiden seinien sisällä, Martikainen kertoo.

Anttilan myymälä Kajaanissa
Anttilan tavaratalo sijaitsi keskeisellä paikalla Kajaanin keskustassa. Työntekijät viihtyivät työpaikallaan hyvin.Niko Mannonen / Yle

Työ on tuonut elämään valtavan määrän ihmisiä. Myös Anttilan vakioasiakkaista on tullut tuttuja, osasta jopa ystäviä.

– Tietysti olisi ollut kiva palvella samoja asiakkaita vielä pidempään, mutta tämä nyt meni näin, Martikainen sanoo.

Asiakkaiden kohtaaminen viimeistä kertaa on saanut tunteet hyppimään isosta kiitollisuudesta syvään haikeuteen.

Oman elämän pistäminen kahdessa viikossa kuntoon ei ihan onnistu.

Esa Martikainen

Martikaisen mieleen on jäänyt sympaattinen kohtaaminen lähiviikoilta. Levyhyllyjen välissä monesti vieraillut ja kuulumisiaan kertonut koululaistyttö kapsahti miehen kaulaan ja kiitti hyvästä palvelusta.

– Olin siinä vaiheessa vähän hämmentyneessä tilassa, mutta kyllähän se meinasi silmänurkkaa kostuttaa.

Porukalla tekemässä saattohoitoa

Vaikka konkurssimenettelyn aikataulu saa Esa Martikaiselta pyyhkeitä, hän uskoo, että asiat hoidettiin johdon puolelta niin hyvin kuin tilanne salli.

– Ainakin minusta itsestäni tuntui siltä, että ei tule tarpeeksi tietoa. Mutta varmasti tiedon saaminen ja asioiden järjestäminen vei sen oman aikansa, ja itse olin siinä vaiheessa pikkuisen malttamaton, hän myöntää.

Anttilan työntekijät ovatolleet viime päivinä siivoamassa entistä työpaikkaansa. Tavaroita on pakattu autoihin ja irtaimisto on siirretty esille torstaina pidettävää irtaimiston huutokauppaa varten.

Hautakynttilät Anttilan ovella Kajaanissa.
Työntekijät veivät Anttilan ovien luokse hautakynttilöitä liikkeen viimeisen aukiolopäivän iltana.Jonna Karjalainen / Yle

Oman työuran lakaiseminen on ottanut hetkittäin koville.

– Toisaalta, ainakin minulla on ollut sellaista uteliaisuutta, että miltä paikka näyttää ilman tavaroita. Kyllä kai tuossa ohikulkijatkin ovat nähneet, että täällä vielä porukat ovat saattohoitoa tekemässä.

Martikaisen mukaan ajatukseen uuden elämän aloittamisesta on alkanut jo tottua. Seuraava etappi on jo selvillä.

– Voiton puolella tässä ollaan. Kohti uusia seikkailuja, Martikainen toteaa.

Hautakynttilät pisteenä Kajaanin myymälän tarinalle

Henkilökunta järjesti entiselle työpaikalleen symboliset hautajaiset viimeisenä aukiolopäivänä. Työntekijät laskivat pimenevässä illassa Anttilan pääovelle hautakynttilöitä.

– Itselläni kävi kynttilöitä sytyttäessä sellainen ajatus, että ne sytytettiin myös Anttilan entisille työntekijöille. Se oli kaunis tapahtuma. Ja tavallaan piste tuolletarinalle, sanoo Esa Martikainen.

Itse olin siinä vaiheessa pikkuisen malttamaton.

Esa Martikainen

Martikaisen työsopimus päättyy keskiviikkona.

– Keskiviikko on vain se viimeinen työpäivä ja that's it, hän jatkaa.

Perheen tulevaisuus vaakalaudalla

Konkurssiuutinen ja rakkaan työpaikan sulkeminen ottivat koville myös heillä, jotka olivat olleet töissä vähemmän aikaa.

Huoli taloudellisesta tilanteesta ja perheen tulevaisuudesta vetivät hetkeksi maton pois Mika Heikuran jalkojen alta.

– Kyllä se pisti miettimään. Siinä käytiin läpi monenlaisia skenaarioita emännän kanssa, että joudutaanko muuttamaan. Tytärpuolella on kuitenkin koulut täällä, Heikura kertaa.

Anttilan tavaratalo Kajaanin keskustassa
Kajaanin Anttila on nyt tyhjillään. Työntekijöiden työsopimukset loppuvat keskiviikkona.Niko Mannonen / Yle

Perheen kuopus oli vasta syntynyt ja elämä asettunut uomiinsa Kajaanissa. Nuorella miehellä oli myös edessään mahdollisuus edetä urallaan Anttilan palveluksessa.

– Halusimme pysyvyyttä. Ettei tarvitsisi koko ajan olla repimässä ihmisiä pois. Kyllä sitä piti käydä läpi, että mitähän tässä seuraavaksi tekee, Heikura harmittelee.

Suunnitelmat pakettiin tavaroiden mukana

Myymälään jääneiden tavaroiden ja irtaimiston pakkaaminen oli myös Heikuralle kova paikka.

– Siinä pisti pakettiin sitä, missä kaikki tulevaisuuden suunnitelmat olivat. Toivoin ja oletin, että työni Anttilassa olisi jatkunut pidempään. Tavaroiden mukana pakkasimme osan elämästämme pois. Siinä on tietynlaista haikeutta.

Siinä käytiin läpi monenlaisia skenaarioita emännän kanssa.

Mika Heikura

Myös Heikura nostaa esille hyvän työporukan tuen, jolla oli hankalassa paikassa korvaamaton merkitys.

– Meillä oli aivan loistava porukka. Kaikkien kanssa tuli toimeen ja juttu luisti aina, että ei kenenkään tarvinnut olla tosikkona.

Ajasta Anttilan tavaratalon palveluksessa jää hyvä muisto.

– Todella hieno. Tutustuin moniin hyviin ihmisiin. Lisäksi tuotealue, jonka parissa sain pääasiassa työskennellä, oli niin mielenkiintoinen, että suorastaan nautin.

Perheen elanto turvattuna

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Mika Heikuran huoli Kajaanista lähtemisestä oli turha.

– Muutamat neuvottelut on menossa tällä hetkellä. Todennäköisesti syyskuunpuolella päästään jo töihin, ettei tarvitse pitkään kotona istuskella. Elanto on näillä näkymin turvattuna, Heikura iloitsee.

Tietysti olisi ollut kiva palvella samoja asiakkaita vielä pidempään.

Esa Martikainen

– Toivottavasti perheemme saa nyt jonkinnäköistä juurta tänne rakennettua, ettei tarvitsisi taas alkaa repiä itseä jonnekin muualle. Hyvät fiilikset tästä loppupeleissä kuitenkin jää, kun muuten saa asiansa hoitoon. Positiiviseksi muuttuu, hän summaa toiveikkaana.

Heikura toivoo myös hyvää jatkajaa keskeisellä paikalla sijaitsevalle liiketilalle.

– Kyllä minä olettaisin, että kiinteistö menee kaupaksi. Se on hyvällä paikalla torin laidalla. Eihän siinä ole mitään järkeä jättää tyhjilleen.

Huojennusta ja helpotusta

Tavarat ovat nyt paketissa. Millainen tunne Esa Martikaisella ja Mika Heikuralla jää päälimmäiseksi?

– Tietynlainen haikeus, helpotus ja sitten toiveikas tulevaisuuden suhteen, Heikura luettelee.

Kyllä minä olettaisin, että kiinteistö menee kaupaksi.

Mika Heikura

– Huojentunut, helpottunut, Martikainen tiivistää.

Varsinaisia kyyneleitä ei ole vielä nähty, vaikka niiden tuleminen on ollut koko ajan lähellä.

– Eihän sitä tiedä missä vaiheessa kyynelkanavat alkavat vuolaasti virrata. Sen aika näyttää, Esa Martikainen sanoo.