Suomalainen kirjakauppa poisti konekäännöksistä narahtaneen kustantamon – verkkokirjakaupat ovat silti naimisissa roskan kanssa

Suomalaisen kirjakaupan verkosta ostettu, konekäännetty Kuningas Lear sai kirjallisuuden ystävät viime viikolla sotajalalle sosiaalisessa mediassa. Kaikki kyseisen kustantamon julkaisut on tarkoitus saada poistettua tällä viikolla, mutta listoille päivittyy koko ajan uusia ongelmatapauksia. Surkeat julkaisut ovat muidenkin verkkokirjakauppojen kasvava riesa.

kulttuuri
Kirjaa luetaan.
Yle

Suomalainen kirjakauppa joutui viime viikolla myrskyn silmään, kun netissä levisivät kuvat liikkeen verkkokaupasta tilatusta Shakespeare-suomennoksesta. Createspacen julkaiseman Kuningas Lear -näytelmän teksti ei esiintynyt ylevässä klassikkoasussaan, vaan kuului näin:

"Lear käytetään nauttii absoluuttista valtaa ja sitä imarreltu, ja hän ei reagoi hyvin kiistämättä tai kyseenlaiseksi."

Suomalainen kirjakauppa ryhtyi samantien raivaustöihin, eli poistamaan konekäännökseen turvautuneen kustantamon nimikkeitä listoiltaan. Ostojohtaja Reetta-Liisa Pikkola uskoo, että homma on hoidettu tämän viikon aikana. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, montako lasta menee pesuveden mukana.

– Me voimme tehdä poiston yhden tai toisen toimijan osalta, mutta samalla menee sellaisiakin teoksia, jotka eivät ole googlekäännöksiä. Esimerkiksi tässä tapauksessa mukana on ihan rehellisten kirjoittajien omakustanneteoksia.

Yksittäisten teosten kitkeminen taas on täysin mahdoton urakka, kun nimikkeitä on kymmenen miljoonaa. Tuotetietokannat hankitaan suurilta, etabloituneilta kirjatukkureilta. Niillä ei ole mitään edellytyksiä selvittää, mikä on jonkin suomenkielisen kirjan taso, selittää Pikkola.

– Sitä mukaa kun poistamme kirjoja, tulee uusia tapauksia esiin. Helppo ratkaisu olisi se, että ei osteta näitä tuotetietokantoja. Siinä olisi selittämistä asiakkaille, jotka ovat tottuneet tilaamaan kirjansa meiltä, että eipä onnistu enää. He siirtyvät sitten ulkomaisten verkkokauppojen asiakkaiksi.

Kuka määrittelee, mikä on kuraa?

Luokattoman heikko sisällön taso, konekäännökset ja nettiartikkelien tarjoilu kirjoina ei vaivaa yksin Suomalaista kirjakauppaa. Samaa huttua on runsaasti kaupan esimerkiksi Pohjoismaiden suurimman verkkokirjakauppa AdLibriksen nettisivuilla, kansainvälisistä nettikaupoista puhumattakaan.

Ilmiö riipii laadukkaan käännöskirjallisuuden ystäviä. Antikvaarista kirjakauppaa työkseen hoitava Lauri Viljanen on tehnyt verkkokirjakaupoissa koeporauksia jupakan leimahdettua, eikä kelpuuta selityksiä.

– Tämän Kuningas Lear -käännöksen takana olleen "kustantamon" julkaisuja oli Suomalaisen verkossa yli 300 000, eli ei ole kyse yksittäisistä huijauskirjoista. Vaikka nyt poistetaan tämän toimijan tuotteet, listalta löytyy esimerkiksi Hephaestus Booksin kirjoja. Kustantamo tuli 2011 tunnetuksi siitä, että se printtaa Wikipedia-artikkeleita ja myy niitä muka kirjoina.

Viljasen mielestä kyse on verkkokirjakauppioiden markkinointitempusta. Halutaan sanoa, että myynnissä on kymmenen miljoonaa kirjaa, vaikka niistä suurta osaa ei parhaalla tahdollakaan voisi kutsua kirjallisuudeksi.

– Esimerkiksi AdLibriksellä on valtavasti myynnissä kysynnän mukaan tulostettavia print on demand -julkaisuja. Ehkä joissain on joku idea, mutta iso osa on kuitenkin mitä tahansa materiaalia, mitä on saatu netistä ilmaiseksi imuroitua, tai konekäännettyjä versioita teoksista, joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet.

Viljanen ei halua sabotoida kirjakauppoja, mutta perää niiltä vastuuta laadusta.

– Luulisi, että on mahdollista vältellä kustantamoja, joilla on huono maine.

Ei ole, huokaa Suomalaisen kirjakaupan ostopäällikkö Pikkola. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat tehneet urakasta mahdottoman, eikä esimerkiksi koko kerro kustantamon laadusta mitään. Uusia yrityksiä nousee kuin sieniä sateella.

– Kustantamoja on maailmalla jopa kymmeniä tuhansia. Sen lisäksi, että ostajamme käyvät läpi kotimaista tuotantoa, he eivät mitenkään pysty käymään kaikkea muuta läpi sen ohella jatkuvasti. Se on mission impossible. Yrityksiä tulee koko ajan lisää.

Pikkolan mielestä rajanveto tuhkan ja timanttien välille on usein vaikeaa muutenkin.

– Kuka voi määritellä, mikä on silkkaa kuraa? Konekäännökset, totta kai, mutta jos on vaikka huonosti kirjoitettu omakustanne, niin kenen tehtävä on valvoa kirjallista tasoa?

Työntekijä Amazonin logistiikkakeskuksessa.
Suomalainen kirjakauppa pelkää, että valikoiman kutistaminen saa asiakkaat vaihtmaan Amazoniin.Jakub Kaczmarczyk / EPA

Terve epäluulo on hyvä kauppakaveri

Omituisen roskan päätyminen kauppatavaraksi on ongelmana vielä melko uusi. Pikkola arvelee sen olevan kasvamaan päin. Valikoima on pidettävä suurena, tai bisnes kärsii. Enemmän kysellään sen perään, mitä ei ole kaupan, kuin valitetaan siitä, mitä on.

– Ilman asiakkaiden valppautta emme pääse roskaan käsiksi, koska kukaan ei pysty lukemaan kaikkea, mikä on tarjolla. Onneksi pääsimme tähän tapaukseen kiinni asiakkaiden ansiosta. Me olemme todella kiitollisia siitä, että he nostavat näitä asioita esille ja voimme tehdä muutoksia.

Pikkola arvelee, että tulevaisuudessa esimerkiksi konekäännökset eivät enää satu silmään yhtä helposti kuin nyt. Laadunvalvonta tulee yhä hankalammaksi.

– Nyt googlekäännökset ovat kuin nigerialaiskirjeet, niin räikeitä, että ne huomaa heti. Entä sitten, kun koneet tulevat niin hyviksi, että virheet eivät ole yhtä ilmeisiä? Sitten on tarjolla arkikielisiä käännöksiä, jotka ovat kieleltään paljon köyhempiä kuin asiantuntevasti toimitettu sisältö. Ehkä tämä keskustelu muistuttaa siitä, miten tärkeää on saada pienelle kielialueelle hyvin käännettyä kirjallisuutta.

Miten asiakas voi varmistaa saavansa rahalleen vastinetta, kun ei siitä selviä edes ammattilainen? Pikkolalla ei ole muuta ihmelääkettä kuin terve varovaisuus nettiostoksilla.

– Jos ihminen ostaa verkosta ulkomaisia vaatteita tai elektroniikkaa, niin ei voi aina tietää, että mitä sieltä tulee. En tosin itsekään osannut arvata, että näin käy myös kirjan kanssa.