Miksi yliopistot kuuluvat yksityiseen sektoriin vaikka raha tulee valtiolta? "Irrotettiin valtiosta kilpailun takia"

Hallitus saattaa leikata yliopistoilta lisää sillä varjolla, että ne kuuluisivat julkiseen sektoriin. Tulkinta on herättänyt närää. Kuutisen vuotta sitten tehdyssä lakiuudistuksessa yliopistot erotettiin valtiosta muun muassa siksi, että ne voisivat kilpailla keskenään yritysten tavoin.

talous
Helsingin yliopisto
Yle

Kiista siitä, leikataanko korkeakouluilta vielä lisää vai ei, tiivistyy kysymykseen, pitääkö yliopistot tulkita kuuluvaksi julkiseen vai yksityiseen sektoriin.

Yliopistot saavat valtiolta rahoitusta, jonka vuoksi ne olisi helppo mieltää julkisen sektorin toimijoiksi.

Näin lienee tulkinnut valtiovarainministeriö. Se esitti yllättäen budjettiehdotuksessaan, että yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta leikattaisiin kilpailukykysopimuksen tuoma hyöty työnantajamaksujen alennuksesta. Lisäleikkaus olisi yhteensä yli 20 miljoonaa euroa.

Aiemmin hallitus on painottanut, ettei koulutuksesta enää leikata.

Yliopistoja ja korkeakouluja edustava Sivistystyönantajat on kummastellut ministeriön tulkintaa, sillä sopimuksessa yliopistoja ja korkeakouluja ei ole laskettu julkisen sektorin toimijaksi.

Kikyssä vain julkinen sektori määrättiin kompensoimaan työnantajamaksujen alennuksesta johtuva hyöty lisäleikkauksilla.

Määritelmä yliopistoista yksityisinä työnantajina ei kuitenkaan ole peräisin kiky-neuvotteluista, vaan yliopistouudistuksesta, joka tehtiin kuutisen vuotta sitten vuonna 2010.

Valtiovarainministeriö tulee leikkauksillaan yliopiston kulurakenteen sisälle sellaisella tavalla, johon ei sillä ole oikeutta, koska valtio ei omista yliopistoja.

Petri Koikkalainen, Tieteentekijöiden liitto

Siihen saakka yliopistot olivat valtion virastoja. Uuden yliopistolain tarkoituksena taas oli irrottaa yliopistot valtiosta.

Uudistus teki yliopistoista joko itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiöitä. Samalla ne irrotettiin valtion budjettitaloudesta. Työntekijöiden virat muutettiin työsuhteiksi, ja työehtosopimukset neuvotellaan tätä nykyä Etelärannassa.

Taustalla oli myös ajatus kilpailusta avoimilla markkinoilla.

– Yliopistot on irrotettu valtiosta, että kilpailua saataisiin aikaan. Pantiin yliopistot kilpailemaan kansainvälisiä yliopistoja ja toisiaan vastaan, sanoo puheenjohtaja Petri Koikkalainen Tieteentekijöiden liitosta.

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen tutkijoiden ja opettajien työntekijäjärjestö, joka istui vastapuolella neuvottelupöytää työnantajan eli Elinkeinoelämän keskusliiton alaisen Sivistystyönantajien kanssa.

Käsitys siitä, ettei työnantajalta saa enää leikata, on selkeä. Koikkalainen ihmettelee, miksi yliopistojen kilpailukyky on pyyhitty päiväjärjestyksestä, vaikka juuri sitä uudella yliopistolailla haettiin.

– Yliopistot kilpailevat sekä opiskelijoista että työvoimasta muiden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Osa yliopistojen toiminnasta, esimerkiksi koulutusvienti, kuuluu vientisektorille.

– Tässä kilpailussa tarvittaisiin kilpailukykyä samoin kuin avoimessa taloudessa toimivat yritykset tarvitsevat kilpailukykyä.

Jos työnanatajamaksujen vähennys leikataan yliopistoilta, niille ei käytännössä jää juuri mitään kikyn tuomaa etua. Niitä eivät koske esimerkiksi lomarahaleikkaukset, joiden kautta julkisen sektorin työnantajat saavat säästöjä. Julkiselta sektorilta kuten kunnilta on päätetty vastaavasti leikata valtionapua.

Koikkalainen vertaa yliopistoja yrityksiin.

– Valtiovarainministeriö tulee leikkauksillaan yliopiston kulurakenteen sisälle sellaisella tavalla, johon ei sillä ole oikeutta, koska valtio ei omista yliopistoja. On ymmärrettävää, että valtio tekee leikkauksen niihin laitoksiin, jotka ovat sen osia ja jotka rahoitetaan suoraan valtion budjetista.

Hallitus poimii rusinat pullasta

Kiista yliopistojen sijoittamisessa julkiselle sektorille törmää yliopistouudistuksen kipupisteeseen – siihen, että yliopistoista haluttiin uudistuksessa tehdä itsenäisiä, mutta ne ovat silti valtion rahoituksesta ja ohjauksesta riippuvaisia.

Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat arvostelleet hallitusta siitä, että se poimii rusinat pullasta.

– Ylipäänsä yliopistojen ohjausjärjestelmä on rusinoiden poimimista pullasta. Sanotaan toisaalta, että yliopistoilla on autonomia mutta samalla ministeriö saattaa tuottaa uutta normistoa, jolla se käytännössä puuttuu yliopistojen operatiiviseen toimintaan, Tieteentekijöiden liiton Petri Koikkalainen sanoo.

– Tämä tuntuu siltä, että valitaan tilanteen mukaan näkökulma, että aiheutetaan yliopistolle vähän hankaluuksia toimia, arvostelee puheenjohtaja Kaarle Hämeri Professoriliitosta.