Kulttuurivieras, bluestohtori Aija Puurtiselle taidekasvatus on perusoikeus: "Ei liikuntaakaan ole tarkoitettu vain huippu-urheilijoille"

Pitkän linjan musiikkipedagogi, muusikko Aija Puurtinen haluaa rohkaista kaikkia ja kaikenikäisiä rönsyilyn riemuun, taiteiden välisiin loikkiin ja elävän musiikin kohtaamiseen. Laaja-alaisen, kaikille kuuluvan taiteen opetuksen turvaaminen pitää ihmiset hyvinvoivina, yhteiskunnan luovana ja katsomot täynnä. Tapaamme viikonloppuisin kulttuurivieraan, jolla on painavaa asiaa.

kulttuuri
Aija Puurtinen
Aija PuurtinenTiina Jutila / Yle

Kun Aija Puurtinen oli pikkutyttö, annettiin koululaisille nokkahuilu. Sitä piti sitten soittaa tirskuvan luokan edessä ilman sen kummempaa opetusta. Pahimmillaan siellä piti myös laulaa. Se tukki monet suut loppuelämäksi.

Puurtista 1960-luvun lopun musiikkitunnit eivät onneksi säikäyttäneet. Hän hakkasi aikansa pianoa pikkukaupungin kanttorin opastuksella ja jatkoi konservatorioon. Sittemmin hän on opiskellut taiteen maisteriksi, laulupedagogiksi ja Suomen ensimmäiseksi pop-musiikin tohtoriksi – tuttavallisemmin bluestohtoriksi.

Hän on myös kiertänyt yli 30 vuotta maailman lavoja Honey B. and T-Bonesin laulaja-basistina, esiintynyt sooloartistina ja säveltänyt musiikkia elokuviin, teatteriin, kuoroille ja kamariorkestereille genrerajat ryskyen.

–Tietyt yksilöt löytävät tiensä taiteen tekemiseen jotenkin. Koulun merkitys on kuitenkin hirveän iso, siellä on koko ikäluokka koolla.

Puurtinen toivoo, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi joku, joka nappaa hihasta ja altistaa elämyksille.

– Useimmat nuoret tarvitsevat jonkun liidaamaan itsensä kulttuurin pariin. Jos vaikka teini-ikäiselle sanoo, että kuuntelepa jazzia tai klassista, hän sanoo inhoavansa niitä. Jos nuoren sitten vie konserttiin kohtaamaan elävää musiikkia, se voikin avata emotionaalisen arkun ja johtaa vaikka mihin.

Loistavien opettajien pitää saada loistaa

Musiikin – ja muunkin taiteen – opetus on ottanut harppauksen Puurtisen tyttövuosien jälkeen. Hänen mielestään etenkin musiikinopettajien koulutus on Suomessa nykyisin huippuluokkaa. Tunneilla sävelletään iPadilla, lauletaan listahittejä ja liikutaan ketterästi tyylilajien ja taidemuotojen välillä.

–Esimerkiksi pianon opetuksessa on nykyisin paljon vapaata sävellystä, eikä enää vain läpisävellettyjen kappaleiden soittamista. Opettajat rohkaisevat kokeilemaan ja ylittämään rajoja.

Siis parhaat opettajat parhaissa kouluissa ja opistoissa rohkaisevat, Puurtinen täsmentää. Tasokas taiteen opetus jakautuu epätasaisesti jopa Helsingin sisällä saati sitten koko maan mittakaavassa. Sitä ei saa kaikkialla edes rahalla, ainakaan läheltä. Loistavat opettajat eivät aina pääse loistamaan.

–On paikkakuntia, jonne ei tahdo saada päteviä opettajia, tai ei ole virkoja. Myös taideaineiden tuntimäärät ovat vähentyneet. Yksittäisen koulun, varsinkaan kovin pienen, on vaikeaa palkata omaa musiikinopettajaa.

Aija Puurtinen
Aija Puurtinen pitää tärkeänä raja-aitojen yli kurottelua: "Kannattaa miettiä vaikka Kuusiston veljeksiä, joilla on kontakti kansanmusiikkiin ja monenlaiseen mainstreamiin. He tuovat uutta yleisöä klassiselle musiikille".Tiina Jutila / Yle

Musiikkia opettaa usein sama luokanopettaja, joka opettaa kaikkea muutakin. Tai koulun aineopettajista se, joka sattuu olemaan musikaalinen. Sivutoimisuus leikkaa opetuksesta ison siivun pois. Pelkästään teknologian kehitys vaatii opettajalta jatkuvaa kouluttautumista.

–Vaikka opetan työkseni musiikkia, minulla on täysi työ pysyä kyydissä. Jotta opetus olisi tätä päivää, pitää seurata sitä, millä sovelluksilla ja softalla nuoret kuuntelevat ja tekevät musiikkia. Ei voi olettaa, että esimerkiksi vanhemman polven ruotsinopettaja, joka joutuu pitämään musiikkitunteja, olisi motivoitunut päivittämään osaamistaan.

Mitä huonommin koulujen rahkeet riittävät taiteen opetukseen, sitä hanakammin muiden toimijoiden, taiteilijoiden ja järjestöjen pitää marssia hätiin. Siellä, missä rahat ovat vähissä, pitää tehdä yhdessä, koota nuoret kerhoihin, tuoda monitaiteisia projekteja luokkiin.

Jos yksittäinen koulu ei pysty tarjoamaan pätevää opettajaa, pystyisikö kaksi koulua yhdessä? Jos yksittäinen kunta ei pysty järjestämään taiteen perusopetusta, rahoittamaan kerhoja tai opistoja, niin pystyisikö kaksi yhdessä, Puurtinen pohtii.

Aija Puurtinen
Aija Puurtinen vie omat lauluoppilaansa erilaisten yleisöjen eteen. "Homman pitää toimia sekä Helsingissä että Hankasalmella".Tiina Jutila / Yle

Tyttöjen pitää oppia sietämään keskeneräisyyttä

Taidekasvatus kuuluu Puurtisen mielestä kaikille ikäluokille, mutta erityisen kriittinen vaihe on yläaste. Alakoulussa taide on usein luonteva osa opetusta, sitten tilanne muuttuu, ryhmä hajaantuu, keskitytään yksittäisten aineiden opetukseen.

– Samaan aikaan ollaan iässä, jolloin ollaan vähän pihalla. Muuntautumisvaiheessa on vaikea saada kontaktia koulun sisällä. Siinä taide voi auttaa.

Yläaste on tukalaa aikaa. Kaverit ja koulu vaativat entistä enemmän huomiota, ja mielessä mylvii murrosiän kaaos. Siinä vaiheessa etenkin pojat lyövät herkästi soittotuntihanskat tiskiin. Tytöt useammin jatkavat opettajien ja vanhempien patistelun seurauksena, vaikka ei huvittaisi ja vaikka ei oikein jaksaisi.

– Teini-ikäiset pojat haluavat oppia omaehtoisesti, toisiltaan ja jäljittelemällä ihailemiaan tyyppejä. He eivät halua olla yhden opettajan varassa. Tapasin juuri eilen 12-vuotiaan pojan, joka soitti tosi kivasti kitaraa. Kysyin, kauanko hän on käynyt tunneilla ja hän kertoi opetelleensa nettivideoiden avulla.

Mikä on sitten pielessä, kun valtaosa tunnollisesti opiskelevista tytöistä jää yhä takariviin, kun pojat tekevät omia juttujaan ja perustavat bändejä? Puurtinen arvelee, että yksi syy on se, että tytöt kasvatetaan edelleen vaatimaan itseltään täydellisyyttä.

– Esiintymisen rima on kauhean korkealla. Eivät kaikki ole perfektionisteja, mutta todella paljon heitä on. Taidot eivät ole omasta mielestä riittävät. Ihan samaa kuulen aikuisopiskelijoilta, oma taso ei ole ikinä itselle tarpeeksi hyvä.

Mitä enemmän kouluissa on ammattitaitoista musiikinopetusta, ja mitä enemmän tyttöjä rohkaistaan bändikerhoihin, sitä todennäköisemmin tilanne muuttuu. Ennen yksin puurtaneet tytöt oppivat sietämään keskeneräisyyttä ja soittamaan porukassa.

– Yksi tärkeä muutos on ollut populaarimusiikin tuleminen opetukseen ja se, että kaikki soittavat. Vaikka soittaisi yhtä ainoaa vapaata kieltä, niin siitä se lähtee. Eikä ole enää sitä nokkahuilua, ei ainakaan pitäisi olla. Siellä on sähkökitara, rummut, ja basso ja ne kiertävät joka oppilaalla.

Aija Puurtinen
Musiikissa huipulle pääseminen vaatii Puurtisen mukaan rohkeutta ja kovaa peruskuntoa. Pitää inspiroitua kaikenlaisesta musiikista ja myös muista taiteista, toisenkin tekemisistä, eikä vain omistaan.Tiina Jutila / Yle

Tekemisen kynnys pitää potkia tieltä

Aija Puurtisen puheista ottaa parhaillaan mittaa lähes 200 yläkoululaista. Hän on mukana Uuden Musiikin Orkesteri UMOn Musatehtaassa, johon osallistuvat Vuosaaren ja Kruununhaan yläasteiden kaikki kahdeksasluokkalaiset.

Puurtinen ja brasilialaisrytmeihin erikoistunut perkussionisti Sami Kontola laittavat teinit säveltämään ja soittamaan työpajoissa, joissa kynnys on matalaakin matalampi. Etukäteen ei tarvitse osata mitään.

– Tässä kootaan pienistä palasista hienoja kokemuksia. Työpajoissa syntyy sävellyksiä, jotka esitetään keväällä Savoyssa.

Taiteen opettamisen eetos istuu niin syvällä Puurtisen sydämessä, että asialle on valjastettu myös oma bändi. Kun Honey B. and T-Bones on illalla keikalla Malmitalolla, saattaa bändi buukata itsensä läheiseen kouluun iltapäiväksi.

– Ei siellä kukaan tiedä meistä mitään, eikä pitäisikään tietää. Silti nuoret voi saada mukaan. Koulukeikat eivät ole passiivista istumista, vaan teetän rytmisiä juttuja ja johdattelen kiinnostumaan ennalta tuttujen asioiden avulla. Laulatan vaikka jotain hyvin pieneksi purettua Alicia Keysin teemaa. Hyvästä kokemuksesta voi lähteä lankoja muuhunkin taiteesta innostumiseen.

Säästöjen moukaroimat kunnat käyttävät herkästi punakynää taidekasvatukseen. Se on hirveän lyhytnäköistä, arvelee Puurtinen. Hänen mielestään kyseessä on peruspalvelu, jota pitää olla tarjolla koko eliniän ajan. Siitä lintsaaminen aiheuttaa yhteiskunnalle ison laskun, vaikka sen ansioita ei voi mitata pikavoittoina.

– Taidekasvatus tuottaa luovuutta esimerkiksi yrityksissä, apua mielenterveyden ylläpidossa ja murrosiän kivuissa. Musiikinopiskelu tukee kielten oppimista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Kaikki se, mikä ei heti näy viivan alla, unohtuu helposti. Taiteen opetuksen merkitys paljastuu toisinaan vasta kymmenien vuosien viiveellä.

Aija Puurtinen
Honey B. & T-Bonesin seuraava albumi, Time Was, ilmestyy lokakuussa. Viidellä raidalla rumpuja soittaa Aija Puurtisen ja kitaristi Esa Kuloniemen 14-vuotias Mooses-poika. tiina Jutila / Yle

Ilman taiteen opetusta ei ole taiteen yleisöä

Sakkaavan talouden pelastamiseen tarvitaan kovaa osaamista ja kulttuuriviennistä toivotaan juhlapuheissa Suomelle seuraavaa Nokiaa. Jos maailman taidekartalle halutaan suomalaisia supertähtiä, eikö keskinkertaisuudet kannattaisi jättää vaihtopenkille?

– Sehän olisi sama kuin että ihmiset eivät saisi edes juosta raitiovaunuun, koska liikunta kuuluu vain huippu-urheilijalle. Sitä paitsi taidetta harrastaneet vanhemmat tunnistavat todennäköisemmin lahjakkuuden. He voivat kasvattaa lahjakkaasta lapsestaan maailmankuulun taiteilijan, koska osaavat kannustaa tätä.

Ei tarvitse olla huippumuusikko, että voi säestää vanhainkodin joulujuhlaa pianolla. Kulttuurinen puuhastelu lisää yleistä hyvinvointia ja yhdessä tekemistä.

– Näiden taitojen avulla ihmiset voivat jakaa elämyksiä ja tunteita kotien, koulujen ja seurakuntien pikkutapahtumissa. Se on vuorovaikutusta, se on valtavan tärkeää ja sitä tarvitaan kaikkialla.

Ellei hyvinvointi riitä perusteluksi laajalle taidekasvatukselle, ehkä kansantalous sitten. Kulttuurin työpaikat katoavat, jos yleisö katoaa. Niin käy, ellei tulevaisuuden yleisöjä ole koulittu piirustusluokissa, koulumusikaaleissa, soittotunneilla ja näytelmäkerhoissa. Tarjonta näivettyy.

–Taidekasvatus avaa ovia maailmaan, musiikissa esimerkiksi maailmanmusiikkiin, jazziin ja klassiseen. Sieltä voi sitten poimia oman juttunsa. Ilman taidekasvatusta koko kenttä kapenee. Popmusiikissa yleisö tuntisi pelkät listahitit.

Grafiikka Aija Puurtisen vinkeistä.
Yle Uutisgrafiikka