Karhu kasvattaa talveksi jopa 20 sentin läskikerroksen – "Muutama sangollinen mustikkaa täytyy syödä"

Kun otso tankkaa hiilareita, se ei treenaa, vaan ottaa rennosti. Tavoitteena on kasvattaa tuhti läskikerros, jotta talviunet sujuisivat mukavasti. Karhu kahmii kitaansa marjoja, joista mustikka toimii parhaimpana rasvan kasvattajana.

luonto
Karhu luonnossa.
Kimmo Ohtonen / Yle

Ulkomaisten marjanpoimijoiden raha-apajilla samoista metsän antimista kilpailee kontio. Karhu valmistautuu parhaillaan talviunille tankkaamalla runsaasti hiilihydraatteja, joita se saa parhaiten marjoista. Hiilarit muuttuvat karhun elimistössä rasvaksi, jota tarvitaan lopputuloksena parikymmentä prosenttia ruumiinpainosta.

– Kun karhu on loppusyksystä oikein hyvässä kunnossa, niin ihonalaista rasvaa voi olla parhaimmillaan vaaksan eli noin 20 senttimetrin verran, eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola kertoo.

Hohtolan mukaan parhaimmat rasvavarastot karhu saa tankattua kasvisravinnosta, sillä karhun elimistössä vegeruokavaliosta hiilihydraatit muuttuvat proteiinia paremmin rasvaksi. Parasta rasvanlähdettä ovat puolukat, mustikat ja muut marjat. Vaikka ihmiselle marjat ovat rasvatonta superruokaa, karhun elimistö muuttaa ne energiaksi.

– Ilman muuta karhu saa marjoista samat hyödyt kuin ihminen. Voihan olla, että karhu ihan tarvitsee näitä suoja-aineita talven pitkän paaston aikana, Hohtola pohtii.

Karhulla on kova työ puimuroida marjat kitaansa, sillä saadakseen kilon rasvaa sen tulee syödä kymmenen kiloa marjoja.

– Karhu saattaa painaa 100-200 kiloa, joten kyllä siinä muutama sangollinen mustikkaa täytyy syödä.

Hormonit ja lyhenevä päivä patistavat karhun talvilevolle

Rasvakerros ei ole vain vararavinto, vaan se erittää myös hormonaalisia aineita, jotka vaikuttavat karhun keskushermostoon. Kun leptiini-hormonia on tarpeeksi, karhu tuntee olonsa kylläiseksi. Samoin lyhenevä päivä vaikuttaa karhun ruokahaluun.

– Kun ruokahalu yhtäkkiä häviää, karhu alkaa etsimään talvipesää. Sitä ennen on parin päivän paastojakso, kun karhu haluaa tyhjentää suolen ennen talvilevolle asettumista.

Talviunilla karhu vaihtaa säästöliekille. Vaikka karhun lämpötila laskee vain muutaman asteen normaalilämpötilasta, pystyy se hidastamaan aineenvaihduntaansa radikaalisti. Esimerkiksi mesikämmenen syke putoaa 6-8 lyöntiin minuutissa, kun normaalilevossa se on 30–40.

– Aineenvaihdunta hidastuu jopa kolmannekseen ja silloin rasvaa ei kulu niin paljoa.

Rasvaa kuluu nukkuessa noin 300–500 grammaa vuorokaudessa. Kuitenkin varastot riittävät hyvin noin puolen vuoden talviunien ajaksi.

"Karhun sopeutuminen paastoon on huippu"

Karhun elimistö on vuosisatojen saatossa muodostunut erityiseksi, jotta se pärjää talven yli. Tarpeeksi energiaa saadakseen karhu käyttää talvella myös valkuaista. Jotta kuona-aineet eivät kertyisi elimistöön, on karhulla siihen omat kikkansa.

Valkuaisen lopputuote on urea, joka poistuu elimistöstä virtsan kautta. Kun karhun aineenvaihdunta muuttuu talven ajaksi suljetuksi, on sillä jopa myrkyllisen typen varalle nerokas suunnitelma. Karhu pystyy ottamaan typen takaisin verenkiertoon, jossa mikrobit tuottavat proteiinien lähtöaineita ja lopulta elimistö kierrättää urean takaisin valkuaisaineeksi.

– Tämä sopeutuma on aivan huippu. Pitkiin monen kuukauden paastoihin liittyy aina extremejä metabolisia muutoksia.

Ruskeakarhun sopeutumisesta kertovat myös saman lajin erot riippuen leveysasteista ja paikasta. Saman lajin edustaja ei nuku talviunta esimerkiksi osassa Japania tai Etelä-Euroopassa.

Talven laihdutuskuurilla herää lihanhimo

Kun karhu keväällä kömpii pesästään, on kontion askel huomattavasti kevyempi. Unet verottavat karhun painosta kymmenen prosenttia eli 10–30 kiloa. Emokarhuilla muutos on vielä rajumpi. Naaras synnyttää tammikuussa poikaset, joiden ruokkimiseen karhu kehittää maidon varastorasvastaan huhtikuulle saakka. Emokarhulta painoa lähtee vähintään 15 prosenttia massasta.

Talven kestäneen laihdutuskuurin jälkeen karhut ovat kuitenkin voimissaan ja karhu on herättyään yhtä hyvässä kunnossa kuin nukkumaan mennessään.

– Jos ihminen joutuu vuodelepoon, niin lihakset surkastuvat vaarallisen nopeasti. Mutta karhulla lepo ei surkastuta lihasta, vaan lihakset pysyvät suhteessa ruumiinpainoon yhtä vahvoina kuin ne olivat syksylläkin.

Talviunien jälkeen kontio ei kuitenkaan ryntää heti ahmimaan, vaan kestää pari päivää ennen kuin karhu aloittaa itsensä ravitsemisen. Karhun syksyn kasvisruokailu vaihtuu keväällä lihan ahmimiseen.

– Kun karhun ruokahalu herää, niin se on silloin liharuuan perään. Jos löytyy raatoja tai poroa, niin se kyllä maistuu.