1. yle.fi
  2. Uutiset

Emäntä lähti aamulypsyltä metsälle – 190-kiloinen uroskarhu rymisteli samaan risukkoon

Sirpa Mikkonen koki ainutlaatuisen hetken lähtiessään karhujahtiin suoraan aamulypsyltä. Karhun taival päättyi tarkkakätisen metsästäjän laukaukseen. Mikkosen mielestä ampumatta jättäminen on silti ollut mieleenpainuvampi kokemus.

luonto
Sirpa Mikkosta onnisti karhujahdissa Savonlinnan Kiviajapalla sunnuntaina.
Sirpa Mikkosen albumi

Mikkoset pyörittävät lähes 70 lypsylehmän tilaa Savonlinnan Kiviapajalla. Pihlajaveden eteläpuolella Sulkavan rajan tuntumassa riittää korpea kulkea.

Sirpa Mikkonen on kokenut metsästäjä, mutta sunnuntainen karhunkaato oli lajissaan ensimmäinen. Muu jahtiseurue oli jo metsällä, kun emäntä lopetteli aamulypsyä.

– Soitin lypsyltä tultua miehille, että tarvitaanko lisää porukkaa. Minulle sanottiin, että kyllä täälllä risukoita riittää.

Sirpa Mikkonen ehti tovin olla passipaikallaan ja seurata koiran haukkua. Sitten alkoi tapahtua nopeasti.

– Karhu tuli risukosta 15 metrin päähän. Hyvä tilanne oli jo aiemmin, mutta silloin karhu kääntyi nopeasti pois.

Kaadettu karhu oli 190-kiloinen roteva uros. Perinteisen tavan mukaan ampujalle jää kallo, talja ja siitinluu. Lihat jaettiin mukana olleiden metsästäjien kesken.

– Miehet arvelivat, että se oli noin seitsenvuotinen yksilö. Oli pullukka poika, paljon syönyt mustikoita. Oli nelisenttinen rasvakerros hankittuna, Sirpa Mikkonen kertoo.

Sirpa Mikkonen ei halua kaadosta kunniaa itselleen vaan muistuttaa, että karhujahti on aina monen ihmisen ja koiran yhteistyön tulos. Mikkosen kaatama karhu oli harmaa norjanhirvikoiran Jytkyn haukussa.

Ampumatta jättäminen suurempi kokemus

Sirpa Mikkonen myöntää, että karhun kohtaaminen oli kokeneelle hirvenmetsästäjälle jännittävä kokemus.

– Karhu ei tule koskaan aukealle. Se liikkuu sellaisessa risukossa. Jännitysmomentti liittyy siihen ensimmäiseen laukaukseen. Karhu on peto ja haavoitettuna vielä isompi peto. Jos ei ole hyvä paikka, ei pidä ampua.

– Mutta vielä isompi juttu itselleni oli ampumatta jättäminen viime syksynä. Olimme tyttären kanssa hirvipassissa, kun karhu tuli seitsemän metrin päähän. Rinta oli jo ristikossa, kun huomasin, että perässä tuli kaksi pentua. Nostin varovasti liipasinkäden kolme vapaata sormea ylös ja painoin alas, nostin ylös ja painoin alas. Karhu pyörähti ja lähti pakoon. Olimme kaikki seitsemän metrin sisällä ja molemmilla oli pennut suojeltavana. Siitä jäi hyvä mieli, että jätin ampumatta.

Savonlinnan Kiviapajalla karhut ovat lähes arkipäivää. Ne liikkuvat tilusten ympärillä lähes joka yö mutta konflikteja ei ole lehmien tai hevosten kanssa ollut.

– Yhtenä yönä se oli tullut navetan nurkalle, ja kävellyt nätisti aidan viertä maitokopille.

Suomeen on tälle syksylle myönnetty 173 karhun kaatolupaa.

Lue seuraavaksi