Poliisi-tv:n äiti saa yhä puheluita pelokkailta naisilta – "Annan neuvoni jos pystyn"

Poliisi-tv oli jotain täysin uutta, kun sitä esitettiin ensimmäisen kerran Ylellä vuonna 1989. Viimeisen kerran yleisövihjeitä kyseltiin vuonna 2013. Ohjelmalle kasvot antanut Raija Pelli ei näe syytä, miksi ohjelma ei voisi jatkua yhä. Vaikka aika on muuttunut, on ihmisellä edelleen rikollinen mieli.

Kotimaa
Raija Pelli
Raija Pellin kotialbumi

Vuosi 1991. Helsinkiläinen nainen on löydetty surmattuna asunnostaan. Tekijä on yrittänyt polttaa asunnon siinä onnistumatta. Saalikseen tekijä oli saanut tukun rahaa ja koruja, joista yksi oli erikoistilaustyönä kultasepällä teetetty kultainen kravaatti.

Lastensa kanssa televisiota katsova nainen tunnistaa yhden koruista. Hänen ex-miehensä antoi kuvan kultaisen kravaatin hänelle lahjaksi. Nainen soittaa Poliisi-tv:n vihjepuhelimeen seuraavana aamuna. Tutkinta käynnistyy ja muutamaa päivää myöhemmin rikoksen tehnyt mies saadaan kiinni.

– Tämä ei ollut mitenkään erityisen dramaattinen tapaus, mutta se on jäänyt mieleen, koska ohjelma oli vasta toista vuotta toiminnassa ja tämä oli tapaus, joka selvisi suoraan yleisövihjeen perusteella, muistelee Poliisi-tv:tä pitkään juontanut ja toimittanut Raija Pelli erityisesti mieleen painunutta tapausta.

Kansainvälinen Poliisi-tv olisi tätä päivää

Tuolloin rikollisia etsittiin valvontakamerakuvien perusteella tai lavastettuja kohtauksia apuna käyttäen. Yleisövihjeitä soitettiin aluksi lankapuhelimella, myöhemmin kännykällä.

Kameran kanssa käytiin maakunnissa, kuten vaikkapa Kainuussa eksoottisen rikollisuuden perässä: Kainuun seudulla selviteltiin esimerkiksi salametsästystä ja -kuljetusta sekä bensavarkauksia. Tänä päivänä bensarosvot ovat enää jäänne maaseudulla eikä kassoissakaan ole ryöstettävää.

Nyt varastetaan identiteettejä ja ihmisiä ja liigat ovat kansainvälisiä. Vaikka maailma on muuttunut, ei aika ole Raija Pellin mukaan jyrännyt ihmisten auttamishalun yli. Poliisi-tv voisi toimia tänä päivänäkin, kunhan se sovelletaan nykyteknologiaan ja tehdään ammattitaidolla.

– Kun ihminen ei ole loppujen lopuksi kauheasti muuttunut. Ihminen tekee edelleen rikoksia, sitä emme valitettavasti voi kitkeä pois.

– Näkisin hyvinkin mahdollisena kansainvälisen yhteistyön. Esimerkiksi me Pohjoismaat olemme hyvin lähellä toisiamme plus Baltian maat. Meillä on yhteisiä rikollisia ja esimerkiksi tämän päivän rikolliset eivät kunnioita, eivätkä kyllä silloinkaan kunnioittaneet maantieteellisiä rajoja.

Ruotsi otti aikoinaan Suomen Poliisi-tv:stä mallia ja ohjelma pyörii edelleen länsinaapurissamme. Saksan ja Itävallan yhteisellä vastaavanlaisella ohjelmalla on puolestaan takanaan 40 vuoden historia.

Jos Poliisi-tv:n päivitetty tunnusmusiikki alkaisi taas kuulua Suomen televisioissa, lähtisikö Raija Pelli mukaan tekijätiimiin?

– Voisin toimittaa sitä jossain määrin ja tehdä jonkinlaista taustoittavaa työtä tuottajan ominaisuudessa. Mutta miettisin hyvin tarkkaan, lähtisinkö enää juontamaan sitä. Se oli niin pitkä rupeama, että aikansa kutakin. Toisaalta olen oppinut tähän ikään mennessä, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan enää, pohtii Raija Pelli, jota voitaneen tituleerata ohjelman äidiksikin.

Raija ja sen sääret

Tänä päivänäkin kun googlaa Poliisi-tv:n, hakutulosten kärjessä on esimerkiksi Raija Pelli ja sääret. Yhden lehden sivuilta on voinut testata, kuinka Raija Pelli on, toinen puolestaan kertoo, miten Raija Pelli on muuttunut. Poliisi-tv henkilöityi vahvasti naisjuontajaansa, josta tuli eräänlainen aikansa tyyli-ikoni.

Henkilöityminen näkyi sekä hyvässä että pahassa. Ihmiset halusivat kiitellä television tekijöitä arvokkaasta työstä ja esimerkiksi kertoa, miten televisiossa nähty tapaus oli saanut heitä hankkimaan turvasuojausta kesämökille.

Ikävimmillään henkilöityiminen näyttäytyi rikollisten piinan kohteeksi joutumisena silloin, kun Raijan tekeillä oleva talo yritettiin räjäyttää. Siltikään Raija ei esimerkiksi miettinyt ohjelmasta poisjäämistä. Tilanteista selvittiin yli turvasuojausta lisäämällä ja keskustelemalla niin työyhteisössä kuin omassa lähipiirissäkin sekä miettimällä milloin ja missä liikkuu.

– Totta kai se sai pelkäämään, mutta ei pelolle saa antaa periksi. Pelko on hirveän huono kumppani varsinkin työn tekemisessä.

Pelon vähyyttä Raijan kohdalla vähensi se, että hän oli nuori juontaja-toimittaja, joka oli innoissaan ja koki olevansa tärkeällä asialla.

– En muistele niitä aikoja mitenkään pahalla, että olipa työlästä ja olipa ikävää. Päällimmäiseksi on jäänyt se, että tehtiin tärkeää työtä ja meillä oli hirveän hyvä tiimi ja virkavalta otti hyvin vastaan. Oikean elämän palmuista jasusikoskista (siirryt toiseen palveluun)tuli hyviä ystäviä ja he ovat edelleen minun ystäviäni.

Tänä päivänäkään Raija Pelli ei koe tarvetta piilotella julkisuudelta. Hän puhuu asioistaan avoimesti kuitenkin valiten itse, missä ja minkä asian kanssa on esillä. Hän saa myös aina silloin tällöin yhteydenottoja elämän – tai yleensä kumppanin – murjomilta ihmisiltä.

– Annan neuvoni jos pystyn, mutta jos en itse pysty auttamaan, pystyn ohjaamaan jonkin tukipalvelun pariin. On esimerkiksi hädäalaisia naisia, joita kohdellaan kotona kaltoin. Varsinkin naiset ottavat helposti yhteyttä. Olen ollut siitä pelkästään iloinen, että voin auttaa, ei se ole minulta pois.

Rikosjournalismi yhä intohimona

Raija Pelli lopetti 18 vuotta kestäneen uransa Poliisi-tv:ssä vuonna 2007 tuottajan paikalta. Taustalla oli ajatus pitää sapattia, mutta semuuttui sairaslomaksi. Kipujen kanssa vuosia taistellut Pelli sai nivelreumadiagnoosin.

Tänä päivänä hän tekee osa-aikaisesti kustannustoimittajan työtä ja esimerkiksi on kouluttanut toimittajia rikosjournalismin parissa. Se on yhä Raija Pellin intohimo. Hän puhuu mielellään rikosjournalismin tekemisen vaikeudesta, faktojen ja taustojen tarkistamisen merkityksestä ja juridiikan opintojen tärkeydestä. Hänestä se on toimittamisen ala, jossa oppi ei kaada ojaan.

– Ilokseni olen nähnyt, että enää eivät mene varkaudet ja ryöstöt sekaisin. Nehän ovat ihan eri tapahtumia ja niistä on ihan eri sanktiot.