Nils Torvalds: Kesä ja kalat

Seurasin mielenkiinnolla – ja vähän ärräpäitä laskien – keskustelua Tenon kalastussopimuksesta, kirjoittaa europarlamentaarikko Nils Torvalds kolumnissaan Yle Rovaniemelle.

kalastus
Europarlamentaarikko Nils Torvalds
Europarlamentaarikko Nils Torvalds.Yle

Milloin olin tsupparina, milloin kuorma-auton apumiehenä, milloin Linnanmäen autoradan tilapäisenä päällikkönä. Tilapäisyys johtui siitä, että varsinainen päällikkö oli tanskalainen mies, joka kävi satamassa tanskalaisissa laivoissa ja saattoi olla illan puolessavälissä niin tuiterissa, ettei työtehtävistä oikein tullut mitään. Hän puhui selvin päinkin ainoastaan tanskaa ja minä olin ainoa, joka jotakuinkin ymmärsi mitä hän mongerruksellaan tarkoitti.

Osan näistä kesistä vietimme nykyisellä lomasaarellani siellä asuvan ammattikalastajan yläkerrassa. Se tarkoitti, että olin mukana aamulypsyllä. Kalastajaperheen neljä lehmää pidettiin kesällä Espskärissä. Tämä tarkoitti myös, että olimme mukana heinänteossa ja joskus kalastuksessakin. Ehkä meille lapsille jännittävintä oli hakea toista vuotta vanhat mullikat Ängeskäristä. Ne olivat siinä kesän aikana villiintyneet täysin ja niiden saaminen proomuun veti helposti vertoja länkkärikertomusten lehmipoikatoimintaan.

Nämä kesäiset kokemukset heijastuvat tänä päivänä syvänä kunnioituksena ammattikalastajien supistuvaa ammattiryhmää kohtaan. Ja jos tulee ristiriitoja – ja niitä tulee tässä kalastushullussa kansassa aika helposti – niin asetun ihan vaistonvaraisesti ammattikalastajien puolelle. Tiedän mitä 40 tai 60 verkon laskeminen, nostaminen ja selvittäminen tarkoittaa kovana fyysisenä suorituksena.

Hyvät kalastustavat ovat murenemassa

Tänään elämme kuitenkin toisenlaisessa maailmassa ja vaikka lomamökkini aika tarkkaan on kahdeksan meripeninkulman ja 1380 km päässä Utsjoesta ja Tenon rannnasta, seurasin mielenkiinnolla – ja vähän ärräpäitä laskien – keskustelua Tenon kalastussopimuksesta.

Tiesin jo aikaisemmasta että Norjan puolella on seurattu huolestuneena Suomen puolen touhuja. Jostain käsittämättömästä syystä hyvät kalastustavat ovat murenemassa. Seuraavalle venekunnalle tai vapakalastajalle ei välttämättä annetakaan tilaa. Kylällä kerrotaan, että joku on lastannut saaliinsa pakettiautoon ja kuskannut sen paremmille myyntiapajille. Intohimo ja ahneus ovat huonoja neuvonantajia tässäkin asiassa.

EU on kohta kaksi vuotta sitten tehnyt ylikalastuksen suhteen tiukkoja päätöksiä. Suurimmat ryöstökalastajat löytyvät Espanjasta ja Ranskasta, mutta intohimoa ja ahneutta löytyy muuallakin. Tässä mielessä ymmärrän, että vähän huonoksi mennyt käytäntö ja uudet periaatteelliset raamit olivat pakostakin lähtökohtana, kun Norja ja Suomi neuvottelivat uudesta sopimuksesta. Mutta lopputulosta, johon päästiin äänestämällä 4-4 ja puheenjohtajan äänen ratkaistessa, en oikein ymmärrä.

Vaatimus, tai uhkavaatimus, on minusta epärehellinen

Sopimuksessa on yksi iso virhe joka näyttää hiertävän molemmin puolin jokea. Miksi luodaan nyt uusi etuoikeutettu ryhmä, kun jo oli riittävästi ongelmia kiintiöiden jakamisessa saamelaisten perinteisten oikeuksien, joen varrella ympäri vuoden kiinteästi asuvien ja turistielinkeinon välillä?

Valtion virkamiehet esittävät kantansa vähän joko-tai uhkavaatimuksen muodossa. ”Jos te ette tätä hyväksy niin käy vielä huonommin.” Vaatimus, tai uhkavaatimus, on minusta epärehellinen. Virkamiehet, joiden tehtävä on palvella eikä määrätä, käyttävät nyt asemaansa väärin eivätkä halua neuvotella sopimusta joka kunnioittaisi perinteitä ja noudattaisi EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa.

Se tästä kesästä ja kaloista!

Nils Torvalds, europarlamentaarikko, RKP,
Group of the Alliance of Liberals and Democrats for Europe