1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Klondiken kullasta kirjasto korkeakoululle – mesenaattiveljekset vaurastuivat kekseliäisyydellään

Joutsenen veljekset olivat harvoja onnekkaita, jotka palasivat kultaryntäyksestä rikkaina. Heidän perinnöstään hyötyy turkulainen tiede-elämä edelleen.

Kotimaan uutiset
Joutsenten kultaa -näyttely Liedon Vanhalinnassa.
Jouni Koutonen / Yle

Moni lähti kullan kiilto silmissään Klondikeen, mutta vain harvaa onnisti. Turkulaisveljekset Karl Fredrik Joutsen ja Anton Fabian Johnsson olivat harvoja rikastuneita.

Veljekset päätyivät Turun Nummenpakalta Amerikan kultamaille eri teitä.

Nuorempi heistä, Anton Fabian työskenteli merillä kuullessaan rapakon takana olevan tarjolla leveämpää leipää. Vanhempi, Karl Fredrik taas sai Amerikassa käyneeltä sukulaiselta vinkin kultaryntäyksestä.

Toisistaan tietämättä he päätyivät Seattleen lokakuussa 1897 ja alkoivat yksissä tuumin kerätä varoja kullanetsintään tarvittavaan välineistöön.

– Kohtalo varmaan ohjasi veljekset yhteen. Seattlessa oli eräänlainen ”suomalaisten olohuone”, siis kapakka, jossa suomalaiset viettivät iltaisin aikaa. Siellä he aivan sattumalta tapasivat, kertoo Johnssonin sukuseuran puheenjohtaja Ari Säteri.

Tie rikkauksiin ei ollut helppo, ja moni jäi matkalle. Klondiken kultaryntäykseen osallistui yli 100 000 ihmistä, mutta vain noin 40 000 pääsi perille.

– Dawson Cityyn päässeistäkin vain noin 4 000 rikastui, ja heistä vain nelisensataa kykeni säilyttämään omaisuutensa, kertoo Liedon Vanhalinnan museoamanuenssi Niina Tanskanen.

Kuusenkerkillä kuolemaa karkuun

Varallisuudesta riippuen Dawsoniin saattoi matkata laivalla tai koiravaljakolla. Vähävaraisimpien, kuten Joutsenen veljesten, reitti kulki raskainta polkua yli vuoriston, hyvin kireässä pakkasessa.

Olosuhteet olivat kovat. Keripukki ja erilaiset taudit vaivasivat koko ajan.

Ari Säteri

– Chilkoot Pass oli kova koettelemus. Siellä menehtyi paljon ihmisiä samana talvena kun hekin sen ylittivät. Siitä eteenpäin piti vielä laskea vaarallisia koskia 700 kilometriä ja ylittää suuria järviä, kuvailee Tanskanen.

Matkatavaroita oli yli 1 500 kiloa, sillä Kanadan rajan yli ei ollut asiaa ilman vuoden muonavarastoa. Kuorman kuljettaminen vaati useita edestakaisia reissuja, Tanskasen mukaan veljekset kuljettivat tavarat vuorten yli noin sadan kilon selkäkantamuksina.

– Olosuhteet olivat kovat, keripukki ja erilaiset taudit vaivasivat koko ajan. Alavilla paikoilla oli kuusissa keväisiä kerkkiä, joita he keräsivät reppuun ja keittivät teen kaltaista juomaa. Niistä he saivat vitamiineja, ja se on varmaan yksi syy, miksi juuri he selvisivät, arvelee Säteri.

Uudella ajattelulla tehoa työhön

Kullankeltainen leijona punaisessa valtauslipussa kertoi suomalaisveljesten iskeneen kultasuoneen. Pelkällä onnella rikkauksiin ei päästy käsiksi, vaan veljesten tapa uudistaa vanhoja työmenetelmiä ja investoida laitteisiin oli menestyksen avain.

Joutsenen veljesten valtauslippu on esillä Liedon Vanhalinnassa.
Joutsenen veljesten valtauslippu on esillä Liedon Vanhalinnassa.Jouni Koutonen / Yle

Niina Tanskanen kertoo, kuinka Joutsenen veljesten kekseliäisyys tehosti työtä kaivauksella. Kulta kun piilotteli jopa 40 metrisen ikijään alla.

He osasivat hyödyntää koulutustaan ja oppimiaan kädentaitoja.

Ari Säteri

– Naapuripalstoilla luotettiin vanhoihin keinoihin ja sulatettiin pystykäytävä ikiroudan läpi aina peruskallioon asti nuotion avulla. Veljekset ottivat hyvin varhaisessa vaiheessa avuksi höyrykoneen, jolloin käytävä saatiin puhkaistua kahdessa päivässä. Muilla samaan kului kaksi viikkoa, eli se tehosti louhintaa huomattavasti.

Joutsenen veljekset valjastivat höyrykoneen myös pyörittämään liukuhihnaa, joka siirsi maa-ainesta. He kehittivät myös siirrettäviä rännejä, jolloin raskasta maa-ainesta ei enää tarvinnut kuljettaa rännien luo.

– He olivat sepän poikia, ja heillä oli koulutusta metallialalta ja sähkötekniikasta. He osasivat hyödyntää koulutustaan ja oppimiaan kädentaitoja, sanoo Säteri.

Vaatimattomat veljekset eivät houkutuksiin langenneet

Veljesten saapuessa Dawson oli vielä pieni telttakylä, mutta muutamassa vuodessa se kasvoi vilkkaaksi kaupungiksi. Kullanhuuhtojien saaliille oli runsaasti ottajia, moni hukkasi rikkautensa saluunoiden tiskeillä ja uhkapelipöydissä.

Joutsenen veljekset elivät vaatimattomissa oloissa kultakentällä.
Joutsenen veljekset elivät vaatimattomissa oloissa kultakentällä.Jouni Koutonen / Yle

– Veljekset olivat työhön uppoutuneita, vähän ehkä hartaitakin ja hyvin isänmaallisia. Varmasti houkutukset olivat suuria, mutta veljekset pidättäytyivät näistä lieveilmiöistä, toteaa Ari Säteri.

Sen verran he tinkivät vaatimattomasta elämäntyylistään, että ennen kotiinpaluuta teettivät koruja osasta Klondiken kultaa. Rikkautta riitti silti yllin kyllin kotiin tuomisiksi.

Joutsenen veljekset ostivat Helsingin Pohjoisesplanadilta aiemmin Sinebrychoffin ja Mannerheimin sukujen hallussa olleen kivitalon.

– Pankinjohtaja ihmetteli, onko isännillä takaajia. Ei ollut. Rahaakaan ei ollut, mutta kultaa oli, ja sillä he ostivat talon. He asuivat itsekin siellä pitkään, melko suuressa, mutta ei mitenkään ylellisessä asunnossa. Veljekset elivät edelleenkin aika vaatimatonta elämää, kuvailee Säteri.

Klondiken kullalla kirjasto Turun yliopistolle

Säästäväisyydestä ollaan edelleen kiitollisia Turun yliopistonmäellä. Kivitalon myynnin ja mittavien lahjoitusten avulla saatiin rakennettua pääkirjasto, ja varoista oli apua myös lääketieteellisen tiedekunnan perustamisessa.

Turun yliopiston pääkirjasto.
Jouni Koutonen / Yle

– Turun yliopiston kampusalueen ensimmäinen rakennus Vesilinnanmäellä rakennettiin Joutsenten kullalla. Jo vanhemman veljeksen vielä eläessä rahavaikeuksissa ollut yliopisto sai lahjakirjalla varoja, mutta testamentissa valtaosa varoista luovutettiin yliopiston käyttöön, muistuttaa museoamanuenssi Niina Tanskanen.

Ari Säterin sormessa kimaltelee sormus, joka ei ole aitoa Klondiken kultaa, mutta veljesten teettämien korujen pohjalta tehty sukusormus.

Hän kertoo turkulaisveljeksillä olleen vahva rakkaus kotiseutuunsa, vaikka Helsingissä pitkään asuivat ja viimeisen leposijan Hietaniemestä saivatkin.

– Itselläni on sellainen kuva, että he olisivat itse halunneet opiskella enemmän. Perustamalla stipendirahaston he halusivat kannustaa suvun jäseniä opiskelemaan. Voisin kuvitella, että Helsingissäkin näille rahoille olisi ollut ottajia, mutta Turun yliopistolle upea asia, että näin kävi. Toivottavasti tämä Vanhalinnassa esillä oleva näyttely innostaa kerryttämään rahaa yliopistolle; sitä yliopisto tänäkin päivänä tarvitsee!

Joutsenen veljesten tosielämän seikkailuista oli vuonna 2016 Liedon Vanhalinnassa näyttely "Joutsenten kultaa".

Lue seuraavaksi