Poliisi toppuuttelee innokkaita nettisherlockeja – oikea tieto voi levitä väärään aikaan

Rikos on kiinnostanut aina. Aiemmin pyykkituvalla ja kahviloissa käydyt arvuuttelut siitä, kuka murhasi naapurin Aarnon, ovat levinneet netin keskustelupalstoille. Poliisia kansanhupi ei häiritse, kunhan muistaa pari perussääntöä.

julkinen keskustelu
suurennuslasi Internetin keskustelupalstan päällä.
Yle

Pidätyssellissä kaikuu. Seinät ovat harmaata betonia, kulmat ovat pyöristettyjä. Pehmeyttä tuo betonisen sängyn päälle asetettu ohut patja ja pikku tyyny. Nurkassa on ajanvietteeksi hiukan ryhdittömässä kasassa sarjakuvalehtiä ja jokunen aikakauslehti. Sen sijaan betonisella pöydällä oleva ohjesääntö on millimetrin sadasosan tarkkuudella suorassa.

Rikosylikomisario Jarkko Maksniemi istuu toiselle sängyistä.

– Rikokset ovat kiinnostaneet ihmisiä aina. Niistä keskustellaan ja ihmetellään, se on selvää.

Aiemmin keskusteluja käytiin pienissä porukoissa, nyt nettimaailma on tuonut kaukaiset, toisilleen tuntemattomat ihmiset keskustelupalstojen ja somen ääreen. Aiheena on milloin median esiin nostamat ajankohtaiset tai ajattomat jutut, milloin muuten lähipiirissä sattuneet tapaukset.

Maksniemeä ei keskustelupalstan meno monestikaan häiritse. Mutta hienotunteisuutta keskusteluihin saisi tulla lisää.

– Rikoksilla on aina myös uhrinsa ja asianomistajat olemassa. Kunnioitettaisiin vähän sitä heidän asiaansa ja asemaansa niin, että keskustelut pysyisivät asiallisina.

Esitutkintavaiheessa olevasta rikoksesta ei pitäisi tuoda esille kenenkään henkilön tietoja sillä tavalla, että henkilö olisi siitä yksilöitävissä.

Jarkko Maksniemi

Asialinjalla siis. Mutta mehevimmät tarinathan syntyvät usein siitä, että mennään hiukan ohi asialinjasta, spekuloidaan ja yhdistellään asioita vähän huolettomasti toisiinsa.

– Ei kannata liikaa lähteä spekuloimaan ja jossittelemaan tai tuomaan epävarmaa tai huhutietoa esille.

Pikkuisen hikoiluttaa. Selli ei ole mikään kovin mukava haastattelupaikka, mutta itsehän sinne tahdoin. Ja hikoiluttaa senkin takia, kun muistelen, miten joissain keskusteluissa on kyllä nimenomaan ne huhut ja spekulaatiot olleet niitä kaikkein kiinnostavimpia juoruilun aiheita.

Oikea tieto voi levitä väärään aikaan

Joskus rikoksen tutkinnalle on jopa haittaa, jos ajankohtaisesta asiasta äidytään keskustelemaan kovin yksityiskohtaisesti.

– Jos keskustelussa on mukana henkilöitä, joilla on hyvinkin yksityiskohtaista, tarkkaa tietoa rikoksesta,tapahtumista ja olosuhteista, niin tutkinnan kannalta ei ole välttämättä hyvä, että tieto menee laajempaan levitykseen. Esimerkiksi jos joku tietää rikoksen tarkan tekotavan ja tuo sen siellä esille, eikä poliisi ole vielä kuullut kaikkia henkilöitä, jotka liittyvät tapaukseen. Silloin se palstalta saatu tieto voi vaikuttaa niiden henkilöiden lausumiin, joita ei ole vielä kuultu.

Jos keskusteluihin tulee huhuja tai väärää tietoa, niin poliisi saattaa vähän oikaista sitä keskustelua.

Jarkko Maksniemi

Poliisi pystyy puuttumaan ja puuttuukin nettikeskusteluihin, mutta harvakseltaan. Myös tietyissä tapauksissa yksittäisen keskustelijaan voidaan käyttää pakkokeinoja.

– Poliisi voi määrätä ilmaisukiellon. Esimerkiksi jos todistajaa kuullaan esitutkintavaiheessa ja hän saa sellaista tieto kuulustelussa, jota hänellä itsellään ei olisi ollut ja se liittyy siihen rikokseen. Silloin ilmaisukielto voidaan määrätä.

Poliisi käyttää myös kevyempää pyyntöä esimerkiksi asianosaisten kanssa.

– Jutellaan siitä, miten asiasta kannattaa keskustella ja kannattaako rikoksesta tietoa levittää tässä vaiheessa muualle.

Poliisinmerkki virkapaidassa ja taustalla useita putkanovia.
Poliisilaitoksen pidätyssellit.Heikki Rönty / Yle

Poliisi pyytää varsin usein yleisöltä havaintoja johonkin rikokseen liittyen. Niistä on apua.

– Vihjeistä ja tiedoista, joita yleisöltä tulee on apua niin, että voimme yhdistää niitä meillä jo muulla tavalla olevaan ja saatuun tietoon. Silloin siitä palapelistä tulee pikkuhiljaa kokonaisuus.

Poliisi voi myös puuttua keskusteluiden kulkuun omilla kommenteillaan, jos käy ilmi, että keskusteluissa mennään väärille urille.

– Jos keskusteluihin tulee huhuja tai väärää tietoa, niin poliisi saattaa vähän oikaista sitä keskustelua. Tuodaan joko oikeaa tietoa tai tuoda tietoa, että tässä vaiheessa asiaa ei voida tämän enempää kommentoida. Hämäävää tai varsinkaan virheellistä tietoa tällaisiin keskusteluihin ei tietenkään tuoda.

Usein syynä on jonkun tietyn ihmisen leimaaminen syylliseksi.

– Joskus tuodaan jopa jonkun henkilön nimi esille, että hän voisi olla tekijä. Tai jotain henkilöä syyllistetään tai hyvin selvästi annetaan ymmärtää, että jokuliittyy jollain tavalla tapaukseen. Tietoa on vaikea oikaista myöhemmin, jos selviää, ettei hän ole siihen syyllistynytkään. Se on todella hankalaa ja siitä tulee helposti suurta vahinkoa tälle henkilölle myöhemmin.

Musteella otetut sormenjäljet.
Rikostutkinnan yksityiskohdat eivät kuulu ennneaikaisesti julkisuuteen.Yle / Esko Pulliainen

Maksniemi muistuttaa, että henkilö, joka leimaa syyttömän syylliseksi saattaa itse syyllistyä vaikkapa kunnianloukkaukseen (siirryt toiseen palveluun). Samaan hengenvetoon hän antaa pari perusohjetta, jolla innokkainkin nettisherlock pysyy kaidalla tiellä.

– Esitutkintavaiheessa olevasta rikoksesta ei pitäisi tuoda esille kenenkään henkilön tietoja sillä tavalla, että henkilö olisi siitä yksilöitävissä. Ja itse teon yksityiskohtia, olosuhteita ja tapahtumia ei tuoda esiin.

– Täytyy aina muistaa, kun poliisi tai joku muu esitutkintaviranomainen tutkii ja selvittää asiaa, niin kenenkään ei ole todettu syyllistyneen mihinkään. Mahdollisessa käräjäoikeusvaiheessa voidaan jonkun todeta mahdollisesti syyllistyneen johonkin. Siihen asti kulunut fraasi ”Syytön, kunnes toisin todistetaan” pitäisi aina muistaa.

Sellissä on yhä kuumempi. Joskus on tullut kieltämättä enemmän kuin hatarilla perusteilla nimettyä mielessään joku syylliseksi. Onneksi en sitä ole kirjoittanut minnekään nettiin, vaan olen pitänyt omana tietonani.

Salamana leviävät kuvat voivat olla kohtalokkaita

Toinen ilmiö, joka liittyy tiedon siirtymisen nopeuteen on rikospaikalta otettujen kuvien leviäminen. Esimerkiksi Euroopassa sattuneiden pommi-iskujen jälkeisten pidätysten aikana paikallinen poliisi joutui pyytämään, ettei piiritystilanteessa levitettäisi kuvia tai reaaliaikaista videota sosiaalisessa mediassa eikä uutisissa.

Tällainen pyyntö on mahdollinen myös Suomessa, sanoo Maksniemi.

– Tämä liittyy pitkälti poliisin työturvallisuuteen, asianosaisten turvallisuuteen siinä tilanteessa, jos siinä on vaikka panttivankeja tai vastaavia. Ja myös yleisön turvallisuuteen.

Samalla pyritään suojaamaaan poliisin taktisia menetelmiä.

– Jos vaikkapa piiritystilanteessa kuvataan ja kuvien mukana leviää tilanne ulkona paikalla oleville rikoksentekijöille tai epäillyille, niin siitä voi olla haittaa tilanteen rauhanomaiseen ratkaisuun.

Poliisi pyrkii ensisijaisesti estämään kuvien leviämisen eristämisellä.

– Aluetta pyritään eristämään riittävän etäisyydellä mahdollisuuksien mukaan, myös turvallisuussyistä. Se on varmaan se ensisijainen. Samalla se parantaa sitä puolta, että poliisi saa toiminta- ja työrauhaa.

Haastattelu päättyy ja sellin ovi kolahtaa kiinni. Onneksi olen käytävän puolella juoruineni ja oletuksineni.