Menestyskirjailija huolissaan: Unkarin henkinen ilmasto kylmenemässä

Unkari aikoo vetää lisää piikkilanka-aitaa Serbian rajalle. Suomessa vieraillut unkarilainen kirjailija ja elokuvaohjaaja Péter Gárdos sanoo, että pääministeri Viktor Orbánin maahanmuuttokriittisessä politiikassa kuuluu kaikuja ajalta ennen toista maailmansotaa.

Ulkomaat
Péter Gárdos
Kirjailija ja elokuvaohjaaja Péter Gárdosin menestysteos "117 kirjettä" on myynyt Unkarissa yli 40 000 kappaletta. Gárdos kertoo kirjassa keskitysleiriltä selvinneiden vanhempiensa rakkaustarinan. Erja Tuomaala / Yle

Kirjailija Péter Gárdos seuraa Euroopan kehitystä huolestuneena, huonolla tuulella ollessaan joskus jopa raivostuneena. Kotimaanosassa puhaltavat kylmät, liiankin tutusti ujeltavat tuulet.

Gárdosin vanhemmat selvisivät natsien keskitysleireiltä.

– 90-vuotias äitini ei ole koskaan ollut poliittinen ihminen. Nyt hän seuraa politiikan tapahtumia peloissaan ja hysteerisenä, Gárdos sanoo.

Unkari pitää tärkeinä hyviä suhteita länteen, mutta maa on pääministeri Viktor Orbánin ja hänen johtamansa Fidesz-puolueen kaudella kääntynyt sisäänpäin. EU-lippu laskettiin parlamenttitalolta vuonna 2014 ja korvattiin Unkarin lipulla.

– Täytyy muistaa, että pääministerin politiikalla on äänestäjien enemmistön tuki, Gardós sanoo.

Hänen mukaansa sivistyneistön pitäisi taistella suvaitsevaisuuden puolesta.

– Mutta näen kotimaassanikin, että myös sivistyneistö on jakautunut. Osa uskoo, että maahanmuutto vaarantaa yhteiskunnan. Jotkut ovat muutoin vihamielisiä.

Toisaalta Unkarissakin monet kansalaisjärjestöt ja tavalliset kansalaiset ovat poikkeuksellisen innokkaasti auttaneet pakolaisia.

– Monet ystäväni suhtautuivat asiaan kuin tyttäreni. He keräsivät rahaa ja vaatteita ja kuljettivat ihmisiä etelästä, Gárdos sanoo.

"Myös muut maat muuttumassa"

Péter Gárdos kertoo vanhempiensa tarinan esikoisteoksessaan 117 kirjettä. Kirja perustuu kirjeenvaihtoon, joita rakastavaiset kävivät ollessaan sodan jälkeen kuntoutuskeskuksissa Ruotsissa.

Gárdosin äiti löydettiin keskitysleirillä ruumiskasasta, kun lääkäri näki röykkiössä jonkun pikkusormen liikkuvan. Keuhkotautikuolemaan jo tuomittu isä kirjoitti parantolassa kirjeitä tuntemattomille naisille. Yksi vastaajista oli Gárdosin äiti.

Kymmenille kielille käännetty kirja on herättänyt huomiota Ruotsissa, koska kirjan tapahtumat sijoittuvat sinne. Myös perinteisesti maahanmuuttomyönteisten maiden ilmapiirin muutos huolestuttaa Gárdosia.

– Jopa sellaiset vastaanottavat ja avoimet yhteiskunnat kuin Britannia ovat muuttumassa. Sielläkin tapahtuu pahoja asioita. Olen kuullut sen muun muassa Englannissa asuvan tyttäreni kertomuksista.

Péter Gárdos luonnehtii maahanmuuttoa monimutkaiseksi vyyhdiksi, jota hän ei halua ryhtyä tarkemmin avaamaan. Sanoopa vain, että jos esimerkiksi Unkari olisi ollut vuonna 1945 yhtä torjuva kuin nyt, häntäkään ei varmasti olisi.

Mielipiteen voi sanoa, mutta foorumit käyvät ahtaiksi

Unkarin henkisen ja poliittisen ilmapiirin muutosta on seurattu muissa EU-maissa huolestuneena

Valta näyttää keskittyvän pääministerin lähipiirille ja uskotuille. Oikeuslaitos, media ja kulttuuri-instituutiot ovat kovilla. Teatterien johtopaikat miehitetään hallituksen hyväksymillä ehdokkailla, lehtiä ja radiokanavia on lakkautettu. Mediayrityksille on määrätty kovia veroja. Toimittajat ovat saaneet potkuja ja ihmisiä muuttaa maasta.

Saako Unkarissa sanoa mielipiteensä vapaasti?

– Saa toki sanoa, annanhan minäkin tässä haastattelua, Gárdos sanoo, mutta jatkaa:

– Foorumit, joilla niitä voi sanoa, käyvät yhä ahtaammiksi.

Jos vertaa vaikkapa 1950-lukuun, tilanne on parempi, hän sanoo.

– Tuolloin mielipiteitään ei uskaltanut edes kuiskutella perheenjäsentensä korviin, muutoin aamulla saattoi tulla musta auto ja viedä mukanaan. Siihen verraten tilanne on loistava, naurahtaa Péter Gárdos.

Naurahduksessa on häivähdys alakuloa.

Pinnan alla kytee antisemitismi

Kun mielipideilmasto kylmenee, mennyt nousee pintaan. Jos menneisyyttä ei kohdata, virheet ovat vaarassa toistua.

Péter Gárdos näkee myös juutalaisvastaisuuden vahvistuneen Unkarissa muun muukalaiskammon ohella. Ulkopuolisuus on monimuotoista.

– Unkarilainen yhteiskunta ei ole tehnyt tiliä antisemitismin suhteen, ja se kytee pinnan alla, Gárdos sanoo.

Hän kertoo esimerkin:

– Olimme kolme vuotta sitten vaimoni kanssa illastamassa kaksikymmentä vuotta tuntemieni ihmisten kanssa. Illan aikana kuulin niin karkeaa kielenkäyttöä, että en voinut sitä hyväksyä. Meidän oli pakko poistua.

– Kokemus on omakohtainen mutta yleisluontoinen, Gárdos sanoo.