Roosa Aaltonen ottaa iskut vastaan ritarin rohkeudella: "Tykkään kun voi oikeasti käydä päälle"

Keskiaikainen taistelulaji buhurt tuo mieleen Game of Thronesin kamppailumäiskeen. Täyskontaktilajin juuret ovatkin syvällä keskiajassa ja lajissa otellaan tosissaan. Nykyään onneksi aseet ovat tylppiä eikä niskaan saa lyödä. Raskaan ottelun jälkeen olo on väsynyt ja onnellinen, kuvaa Roosa Aaltonen.

ilmiöt
nainen ja mies linnan edessä
Roosa Aaltonen ja Risto Järvinen ovat oikeassa elämässä pariskunta, mutta buhurt-areenalla taistelupari.

Kaikki lähtee kunnon taisteluasennosta. Jos lyöntitekniikka ei ole vielä kunnossa, voi taistella fyysisellä voimalla: painimalla ja taklaamalla.

– Mä tykkään siitä, että tässä voi oikeasti käydä päälle, ja vastapuoli samoin, kuvaa Roosa Aaltonen. Roosa Aaltonen harrastaa buhurtia, keskiaikaista taistelulajia.

Kun Aaltonen pukee metalliset varusteet päälle, tulee painoa toistakymmentä kiloa lisää. Ison miehen panssarin paino voi olla jopa 50 kiloa. Aaltosella kesti puoli vuotta, että niska jaksoi kantaa painavan keskiaikaisen taistelukypärän painon.

nainen kypärä päässä
Roosa Aaltosella kesti puoli vuotta, että niska jaksoi kantaa painavan keskiaikaisen taistelukypärän painon.Ville Välinäki / Yle

– Enää se ei tule niin kipeäksi kuin alussa, sanoo Aaltonen.

Buhurt-taistelulajiharrastus on tullut Suomeen vasta kaksi vuotta sitten, ja suosio kasvaa jatkuvasti. Lajin juuret ulottuvat keskiaikaan, jolloin taisteluja käytiin miltei samanlaisissa varusteissa kuin nykyäänkin.

Harrastajat eivät kamppaile ihan niin ronskisti kuin keskiajan esikuvansa. Lajissa käytettävät aseet ovat oikeita mutta tylppiä. Pistäminen on kielletty, eikä saa osua esimerkiksi niskaan tai polvitaipeisiin. Mutta tunnelma on likipitäen sama.

Panssarilla painoa jopa 50 kiloa

Kaikesta päätellen keskiaikaisissa pajoissa sepät tuotekehittivät kypäriä kiivaasti. Jos silloin oli kyseessä elämä ja kuolema, näkyy huonosti istuvan kypärän tulos tänäkin päivänä. Roosa Aaltosen poikaystävän Risto Järvisen kasvoilla on pieniä ruhjeita edellispäivän näytösottelusta.

– Oli päässä kehno lainakypärä, joka heilahti väärällä hetkellä ja kilpi osui kasvoihin, sanoo Järvinen.

Täyskontaktilajissa vältytäänkin juuri hyvien varusteiden ansiosta isoilta loukkaantumisilta. Kunnon isku hyvin istuvaan kypärään ei tunnu missään, eikä harrastaja kehässä otellessaan pelkääkään iskuja.

– Kun on kunnon varusteet, ja ne on puettu tunnollisesti kaikki päälle, se ei sillä tavalla edes satu, sanoo Aaltonen.

Kirjanpitäjäkin voi olla keskiaikataistelija

Buhurtissa juostaan kiinni, karkuun ja kohti. Siinä potkitaan, painitaan ja lyödään, myös ylivoimalla yhtä vastaan. Aseina ovat esimerkiksi kilvet ja miekka. Pelkillä lihaksilla ja voimalla ei pärjää, pitää osata lukea tilanteita.

– Molemmilla joukkueilla voi olla mukana vähän isompi kaveri, mutta tärkeintä on, että tietää mitä tekee, sanoo Roosa Aaltonen.

Edes pelaajan koolla ei ole niinkään merkitystä. Pienikokoinen taklaa ja hämää ketterästi juosten, suurempien pelaajien tehtävät ovat taas fyysisempiä.

Kaksi miestä taistelee buhurtissa
Kehässä taistelijoiden adrenaliinisyöksy on valtava, kertoo Roosa Aaltonen.Mikko Moilanen / Yle

– Mä olen tällainen iso tyttö, on pituutta ja lihasta. Tehtäväni on ottaa vastaan mahdollisimman paljon iskuja ja lyöntejä, kertoo Aaltonen omasta roolistaan.

Suomessa laji on vielä nuori, mutta sen kehitys on ollut nopeaa. Kiinnostus kamppailulajeihin ja historiaan näkyy myös harrastajamäärässä, joka on tuplaantunut parin vuoden aikana.

– Tämä laji on uniikkilaji ja se kiinnostaa. Harrastajia on laidasta laitaan: kirjanpitäjästä ja nörtistä amerikkalaisen jalkapallon pelaajiin, sanoo Risto Järvinen.

Kehässä keskitytään vain taistelemaan

Buhurtissa voi taistella joukkueessa tai kaksinpelissä, mutta sillä ei ole Aaltoselle niinkään merkitystä. Adrenaliinisyöksy on kehässä niin voimakas, että se hämärtää kaiken muun ympäriltä.

– Kun kypärän painaa päähän ja menet kehään, ei tarvitse kysyä kahta kertaa, että mitäs tehtäis, sanoo Aaltonen.

Erät kestävät yleensä vain muutamia minuutteja. Joskun tulee vastaan otteluita, joissa sääntöjen mukaan kymmenen minuutin kohdalla täytyy viheltää peli poikki.

– Ennen taisteluja olen tosi hermostunut, mutta ensimmäisen kerran kun saa kontaktia vastapuoleen, olen vain tosi onnellinen. Väsynyt, mutta tosi onnellinen, sanoo Roosa Aaltonen.

Onnea ja väsymystä on tarjolla Hämeen linnassa lauantaina. Toista kertaa järjestettävään Vanaja Tournament -turnaukseen tulee taistelijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Suomen suurimman buhurt-turnauksen järjestävät Suomen kansallismuseo (siirryt toiseen palveluun) ja Medieval Combat Sport Finland (siirryt toiseen palveluun).