Lasitaide harvojen hyppysissä Suomessa – kollega löytyy helpoimmin Keski-Euroopasta

Lasitaiteilija Minna Tuohisto-Kokon ateljee Ilmajoella on täynnä paitsi hänen omiaan myös eurooppalaisten taiteilijoiden lasiteoksia. Samaan aikaan hän pakkaa jo omia töitään loppuvuodeksi näytteille Saksaan. Suomalaisen kokopäivätoimisen lasitaitelijan kollegat löytyvät enimmäkseen ulkomailta. Lasitaide on Suomessa nuori taiteenala, kun sitä vertaa esimerkiksi Keski-Euroopan kirkkomaalauksiin.

kulttuuri
Lasitaiteilija Minna Tuohisto-Kokko.
Minna Tuohisto-Kokon lasiateljee täyttyy syyskuussa omista ja eurooppalaisten taiteilijoiden töistä.Päivi Rautanen/Yle

Minna Tuohisto-Kokon lasiateljee sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvalla pienen hiekkatien varrella. Sinne täytyy körötellä pikkuhiljaa. Eteen ei avaudu valtavaa lasilinnaa, vaan vanhaa aittaa ja riiheä muistuttava ateljeerakennus.

– Ateljee on 15 vuotta vanha ja se on suunniteltu niin, että se maastoutuu tähän vanhaan maatalon pihapiiriin, taiteilija ennättää selittämään.

Minna Tuohisto-Kokko on myös maitotilan emäntä, tosin puoliso Jussi hoitaa pääasiassa karjan ja lypsyt.

Minna Tuohisto-Kokko: Tuulen viemää
Minna Tuohisto-Kokko leikittelee lasitaiteessaan väreillä.Päivi Rautanen/Yle

Taide lähtee väristä

Sisällä lasiateljeessa valo ja varjo leikkivät niin esillä olevissa lasiteoksissa kuin valkoiseksi maalatussa näyttelytilassa. Rakennuksen kantavat puut on maalattu violetilla. Se tuo tilaan syvyyttä.

– Olen tainnut saada tuon violetin äidinmaidossa. Se on selkeästi mun väri, Minna Tuohisto-Kokon silmät tuikkivat violettien silmälasikehysten takaa.

Minna Tuohisto-Kokko käyttää toki muitakin värejä kuin vain violetin sävyjä.

– Teokseni lähtevät usein liikkeelle väreistä, sanoo muun muassa väriteorioita ja värihahmotusta opiskellut taiteilija.

Minna Tuohisto-Kokon lasiteokset ovat kiertäneet kotimaan lisäksi näyttelyissä eri puolilla Eurooppaa. Pian alkaa jälleen töiden pakkaaminen ja lähettäminen Saksaan Rheinbachin lasimuseoon, missä ilmajokelaistaitelijan työt ovat esillä lokakuun lopulta aina ensi vuoden alkupuolelle saakka.

Keski-Euroopassa lasitaiteella on satoja vuosia pitkät perinteet, Suomessa vasta muutamia vuosikymmeniä. Miltä tuntuu viedä teoksiaan maahan, joka on täynnä toinen toistaan kauniimpia lasimaalauksia ja muita lasiteoksia?

– Erotun siellä juuri tällä värimaailmallani, Minna Tuohisto-Kokko uskoo.

Taidelasi on kallis materiaali. Minna Tuohisto-Kokko ostaa materiaalinsa maahantuojan avulla etupäässä Saksasta.
Taidelasi on kallis materiaali. Minna Tuohisto-Kokko ostaa materiaalinsa maahantuojan avulla etupäässä Saksasta.Päivi Rautanen/Yle

Kielletty taidemuoto

Keski-Euroopassa muun muassa vanhat katoliset kirkkorakennukset ovat tulvillaan lasitaidetta. Miksi lasista on tehty taidetta Suomessa vasta vähän aikaa?

– Ruotsin vallan aikana lasimaalaukset olivat Suomen kirkoissa kiellettyjä, joten ehkä niitä ei sen vuoksi ole meillä runsaasti. Kun itsekin restauroin kirkkojen lasimaalauksia, olen huomannut, että monet niistä on tehty vasta 1950-luvulla.

– Toki meillä ei ole ollut myöskään alan koulutusta.

Ammattitaiteilijoita hyppysellinen

Lasitaiteilijoiden määrä on jäänyt Suomessa vähäiseksi.

– Kokopäivätoimisia ammattilaisia on vain hyppysellinen, puoliammattilaisia ehkä muutama kymmenen, Minna Tuohisto-Kokko laskee.

Minna Tuohisto-Kokon lasitaide on niin sanottua studiolasitaidetta eli hän leikkaa ja käsittelee lasia kylmässä muodossa. Lasinpuhaltajat puolestaan muotoilevat kuumaa lasimassaa. Lasinpuhaltajia on Minna Tuohisto-Kokon arvion mukaan Suomessa neljä-viisi kertaa enemmän kuin kylmälasitaitelijoita.

– Kollegat löytyvät helpoimmin Keski-Euroopasta, sanoo kylmän lasin kanssa työskentelevä ilmajokelaistaitelija, jonka ateljee on parhaillaankin täynnä eurooppalaistaiteilijoiden töitä. Kansainvälisessä Symbioosi-näyttelyssä on esillä lasitaidetta Suomesta, Virosta, Ruotsista, Puolasta, Saksasta ja Ranskasta.

Minna Tuohisto-Kokon Kurjet.
Minna Tuohisto-Kokko sanoo tekevänsä paljon abstrakteja lasiteoksia, mutta kurjet saivat konkreettisen muodon.Päivi Rautanen/Yle

Haastavaa saada oppilaita

Vaikka kansalais- ja työväenopistot tarjoavat sadoille ja sadoille lasista innostuneille harrastuksen, ammattilaisten määrä ei näytä lähtevän kasvuun kotimaassa.

– Kun aloitin 1980-luvulla lasitaiteen opinnot Limingan taidekoulussa, pääsin Yhdysvalloista Suomeen vähän aiemmin muuttaneen lasitaitelija Mary Jane Gregoryn oppiin. Hän toi Suomeen studiolasitekniikan. Nykyään tasolasitekniikkaa voi opiskella Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.

– Taideyliopistoista ja -korkeakouluista lasialan opiskelu on valitettavasti hiipunut. Aalto-yliopistossakin on tarjolla lähinnä lasinpuhallusta.

Minna Tuohisto-Kokko myöntää olevansa huolestunut taiteenalansa tulevaisuudesta Suomessa.

– Toki kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt koulutuksessa, mutta on haastavaa saada oppilaita oppilaitoksiin. Tämä ala vaatii kärsivällisyyttä ja nykyihminen haluaisi kaiken valmiiksi äkkiä ja heti.

Minna Tuohisto-Kokon omat työprosessit ovat viime vuosina pikemminkin pidentyneet kuin lyhentyneet. Vaikka hän on toiminut lasitaiteilijana jo 1980-lopulta lähtien, hän on opiskellut kaiken aikaa työnkentelyn lomassa. Viimeiseksi hän on hankkinut oppeja niin sanotusta pate de verre -tekniikasta.

– Se on Suomessa vielä hyvin vähän käytetty lasimurskatekniikka, jossa teoksesta tehdään ensin vahamuotti. Lasimurska sulatetaan muotteihin pikku hiljaa. Sulamis- ja jäähtymisprosessit ovat pitkiä, mutta työläintä on tietysti itse vahamallin teko.

Minna Tuohisto-Kokon lasiateljee.
Minna Tuohisto-Kokon lasiateljee sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvalla keskellä maalaismiljöötä.Päivi Rautanen/Yle