Olli Heikkonen: Regional-Express

Olli Heikkosen uusimman runokokoelman nimi viittaa Luxemburgissa, Saksassa ja Itävallassa liikennöiviin juniin, jotka kulkevat myös vanhoilla radoilla ja pysähtelevät pienillä asemilla. Heikkosen uutuuskokoelma on ainutlaatuinen. Kaikki kokoelman 42 runoa on kirjoitettu eräänlaisella peilimenetelmällä, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

sanataide
Olli Heikkonen: Regional Express -kirjan kansi
Teos

Jo lopuillaan oleva kesä on kohdallani poikennut aikaisemmista. Takana on ensimmäinen täysi vuosi eläkkeellä, joten kaikenlaisissa harrastuksissa ei ole entiseen tapaan taukoja kesäloman takia. Poikkeuksen tekee tämä Pikkaraisen kirjakammi, joka on ollut kiinni reilun pari kuukautta. Ikääntyminen on vähentänyt kalastamista ja mökkeilyä, innostus on hiipumaan päin. Sitä se vanheneminen teettää. Onneksi lukeminen maistuu ja uudet lukuelämykset innostavat entiseen tapaan.

Kesän haastavin ja yllättävin kirja oli keväällä ilmestynyt runokokoelma nimeltään Regional-Express. Kirjan on kirjoittanut Olli Heikkonen ja kustantanut Teos. Vuonna 1965 syntynyt Heikkonen aloitti runoilijana vuonna 2000, jolloin hän sai esikoiskokoelmastaan Jakutian aurinko Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena. Olli Heikkonen on julkaissut harvakseltaan, sillä Regional-Express on vasta hänen viides runokokoelmansa.

Runon alaosa on runon yläosan peilikuva

Olli Heikkosen uusimman kokoelman nimi viittaa Luxemburgissa, Saksassa ja Itävallassa liikennöiviin juniin, jotka kulkevat myös vanhoilla radoilla ja pysähtelevät pienillä asemilla. Junien reitit menevät vanhojen teollisuuskaupunkien kautta ja matkustaja voi seurata junan ikkunasta teollisuushistoriaa. Heikkosen kokoelman runot sijoittuvat Nordrein-Westfalenin osavaltioon kuuluisalle Ruhrin alueelle Saksan luoteisosaan. Junat ja rautatiet ovat olleet Olli Heikkoselle tärkeitä jo esikoiskokoelmasta lähtien. Jakutian auringossa matkustettiin junalla halki hajonneen Neuvostoliiton Tyynelle merelle asti.

Suuri lukeva yleisö ei ehkä tiedä, että runouden tärkeä piirre kirjallisuudessa on sen uutta kieltä ja uusia kielellisiä assosiaatioita luova tehtävä. Tässä roolissa Olli Heikkosen uutuuskokoelma on ainutlaatuinen. Kaikki kokoelman 42 runoa on kirjoitettu eräänlaisella peilimenetelmällä. Runoilija on kirjoittanut runonsa niin, että runon alaosa on runon yläosan peilikuva eli ylläoleva runo alhaalta ylöspäin. Kirjoittaessaan näin runoilija joutuu miettimään säkeensä uudella tavalla. Runo ei ole pelkästään etenevää tekstiä vaan myös luettava taaksepäin. Säkeiden merkitys muuttuu, kun sen edellä ja jäljessä on eri säe.

Mieleen tulee junan ikkunasta näkyvä teollinen menneisyys

Peilikirjoitusta on käytetty usein salakirjoituksen muotona, kun on haluttu eksyttää lukijaa. Näin on myös kirjoitettu yksittäisiä runoja mutta tuskin kokonaista runokokoelmaa kuten Olli Heikkonen on Regional-Expressissä tehnyt. Jos miettii runoilijan tapaa käyttää peilikirjoitusta symbolina, tulee mieleen junan ikkunasta näkyvä teollinen menneisyys. Katsomalla ja miettimällä näkemäänsä runoilija kenties haluaa viestittää lukijalle historian ja menneen ymmärtämisen tärkeyttä. Ilman menneisyyden ymmärtämistä on huono rakentaa hyvää tulevaisuutta.

Käyttäessään peilikirjoitustekniikkaa Olli Heikkonen luo myös visuaalisesti kauniita kuvia ja kuvioita. Kunkin aukeaman oikeanpuoleiselle sivulle kirjoitettu runo on joskus lentävän linnun silhuetti, joskus tiimalasi tai nuoli. Lukija voi nauttia Heikkosen runoista sekä kielellisinä että kuvallisina elämyksinä. Mainio esimerkki Olli Heikkosen uudenlaista kieltä luovasta kauniista runosta on seuraava:

Mitä sinä.

Vahdin Jopin postia

pidän sylissäni ketun päätä.

Kuonokarvat värisevät hetken,

hetken pisarat ikuisuuden sieraimissa.

Kun syvällä metsässä ketunrauta haukahtaa

ruostehiutaleet läpättävät. Oranssi perhospilvi.

Siltä se näyttää

marrasauringon valossa, lumisade

kuin olisi puisteltu tomua kuolleen ketun hartioilta

_ marrasauringon valossa, lumisade_

Siltä se näyttää

ruostehiutaleet läpättävät. Oranssi perhospilvi.

Kun syvällä metsässä ketunrauta haukahtaa

hetken pisarat ikuisuuden sieraimissa.

Kuonokarvat värisevät hetken,

pidän sylissäni ketun päätä.

Vahdin Jopin postia

Mitä sinä.

Jos haluatte nauttia kirjasta sekä kielellisenä että kuvallisena kokeiluna, tarttukaa Olli Heikkosen viidenteen runokokoelmaan Regional-Express. Koette jotakin sellaista, mitä ette koskaan aikaisemmin ole kokeneet.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.