Mustassa virrassa tummia kaloja – "Olavinlinnan katveessa on maailman paras kalapaikka"

Kyrönsalmen mustan virran mustat kalat mainitsee kirjallisuudessa jo Olaus Magnus vuonna 1554. Hän lienee viitannut tummaselkäisiin säynäviin. Olavinlinnan vesistä saa kuitenkin monenlaista kalaa, ja niistä jotkut ovat vähemmän tumman sävyisiä.

Kotimaa
Uistelija Olavinlinnan muurilta nähtynä.
Olavinlinnan vesissä odottavat tummat kalat ottajaa.Paavo Koponen, Yle

Uistelija Olavinlinnan katveessa on ihan yleinen näky. Voimakkaasta virrasta nousee ahvenia ja hyvällä onnella jopa lohikaloja. Alavirran puolelta on saatu myös kelpo kuhia.

– Jos on hyvä päivä ja lykästää, niin tulee taimen. Voi tulla myös Saimaan lohi. Todennäköisesti tulee ahvenia. Kyllä se mustuuskin pitää osittain paikkansa, jos vertaa esimerkiksi Puruveden kaloihin. Ne ovat paljon kirkkaamman värisiä, johtuen veden väristä, todistaa Espoossa asuva kerimäkeläinen Heikki Laakkonen.

– Tätä ei pitäisi kertoa, mutta on tämä vieläkin hyvä apaja. 1980-luvun alkupuolella tämä oli luultavasti Suomen paras järvitaimenpaikka. Vuonna 1983 silloisen tyttöystävän eli nykyisen vaimoni kanssa saimme 11-kiloisen järvitaimenen. Aina siinä on semmoinen kutina, että kuinkahan tänään käy. Tuo haavi voi käydä pieneksi, Laakkonen aprikoi.

Nyt varusteina on pari vapaa ja haavi. Toiveena on ahvensaalis. Hyvinä vuosina virrassa oli varhain aamuisin puolen tusinaa venettä. Tällä kertaa on Laakkosen lisäksi vain yksi.

– Tänä kesänä on aika rauhassa saanut yksin soudella. Siinä hermo lepää. Ympäristö on mitä upein ja kalastusreissuun kuuluu yleensä lörtsy ja kahvi torilla. En kalasta hampaat irvessä, vaan tämä on rentoutumista. Tosin välillä saa palkinnon, Heikki Laakkonen kertoo.

Kyrönsalmi vie kaikista kalavesistä voiton

Kerrallaan Heikki Laakkonen viipyy Kyrönsalmessa pari kolme tuntia. Se on mukavan kevyttä liikuntaa. Ajatus lepää eikä saalis ei ole pääasia.

–Tässä on oma viehätyksensä, kun kaiken tekee yksin. Tykkään kalastaa yksin ja soutuveneellä. Tämä on aitoa ja alkuperäistä kalastusta, Heikki Laakkonen mietiskelee.

Kalastuskokemusta miehellä on niin Afrikan rannikoilta ja joista, kuin Australian Isolta valliriutalta ja Meksikonlahdelta. Parasta paikkaa ei tarvitse kauan miettiä.

– Jos olisi pakko valita vain yksi kalapaikka missä saisin kalastaa, niin kyllä se olisi tämä Kyrönsalmi. Tähän liittyy lämpimiä muistoja 1970-luvun puolivälistä alkaen, sanoo Laakkonen ja katsoo jo virralle.

Kalaruoka on varma

Kalaruuan Laakkonen on jo varmistanut. Mökillä odottavat savustamista yöllä Puruvedestä nuotatut muikut.

– Voi tietysti käydä niin, että kalaa ei nyt tule. Sitä en kyllä usko. Kyllä ahvenia tulee, Laakkonen vakuuttaa. Hän myös tietää mitä kaloille tehdään.

– Ruodoton ja nahaton ahvenfilee on paistettuna aivan huippua. Graavikalaksi paras on iso siika. Niitä saa keväällä ongella Suomenlahdesta. Ja ehdottomasti herkkua on myös savumuikku. On vaikea valita mikä on parasta, Laakkonen tuumailee.

Oli, miten oli, mutta kalaruuan suhteen tilanne on hallinnassa.