Britannian EU-eron ongelma: Pitäisikö kiihdyttää vai jarruttaa?

Britanniassa käydään kiivasta keskustelua siitä, miten maan EU-ero hoidetaan. Osa kansasta on sitä mieltä, että eroprosessi etenee tuskallisen hitaasti. Toiset taas toivovat uutta kansanäänestystä EU-jäsenyydestä.

Brexit
Mielenosoittajat vaativat pääministeri Theresa Maytä toteuttamaan EU-eron viivyttelemättä. Kuva Lontoon mielenosoituksesta 13. heinäkuuta 2016.
Mielenosoittajat vaativat pääministeri Theresa Maytä toteuttamaan EU-eron viivyttelemättä. Kuva Lontoon mielenosoituksesta 13. heinäkuuta 2016. AOP

Britannian pääministeri Theresa May on johdonmukaisesti pitänyt kiinni siitä, että Britannian EU-ero eli brexit on peruuttamaton.

Pääministerin mukaan "brexit tarkoittaa brexitiä", mutta mitä brexit oikeastaan tarkoittaa, ei tunnu tietävän kukaan.

Muualla Euroopassa odotetaan jo kärsimättömästi, että britit kertoisivat, miten he haluavat järjestää tulevan suhteensa Euroopan unionin kanssa. Nopeaa vastausta briteiltä tuskin saadaan, sillä maa on jakautunut kolmeen eri leiriin brexitin toteutuksen suhteen.

1. Kova brexit eli nopea EU-ero

Britannian vannoutuneet EU-jäsenyyden vastustajat haluavat, että EU-ero toteutetaan välittömästi. Heidän mielestään monimutkaiset neuvotteluprosessit ovat silkkaa viivyttelyä, jolla yritetään vain lykätä väistämätöntä.

Britannian eroamisprosessi käynnistyy, kun maan hallitus ilmoittaa Eurooppa-neuvostolle lähtöaikeistaan.

Unionin Lissabonin sopimuksen artikla 50. mukaan neuvottelut voivat tämän jälkeen kestää kaksi vuotta ja niitä voidaan venyttää vain EU:n jäsenmaiden yksimielisellä hyväksynnällä.

Kiihkeät euroskeptikot haluaisivat ohittaa koko monimutkaisen prosessin ja hoitaa eron yksinkertaisesti pelkällä kansallisen parlamentin päätöksellä. Heidän mielestään Britannia hukkaa aikaa pohtiessaan, millaisen erityissopimuksen maa voisi unionin kanssa solmia. Pikaisen EU-eron myötä myös kansanäänestyksen jälkeinen epävarmuus päättyisi.

2. Pehmeä brexit eli hidas EU-ero

Nopea ero olisi kuitenkin vaikea toteuttaa. Britannian ja unionin tuleva suhde on yhä määrittelemättä eikä vuosikymmenien kuluessa luotua EU-lainsäädäntöä korvata kansallisella lainsäädännöllä hetkessä. Pääministeri Theresa May haluaa, että eroprosessi etenee hallitusti.

May on jo ilmoittanut, ettei hän aio aloittaa eroprosessia kuluvan vuoden aikana. Todennäköisesti vasta alkuvuodesta 2017 selviää, miten Britannia haluaisi tulevaisuudessa järjestää suhteensa Euroopan unioniin.

Pääministeri on tuskallisen tietoinen siitä, miten monimutkainen tuleva ero on ja miten ristiriitaisia maan omat tavoitteet ovat. Britannia haluaisi säilyttää yhteismarkkinoiden edut, mutta rajoittaa samalla EU-maahanmuuttoa. Muut jäsenmaat ovat haluttomia tarjoamaan briteille pääsyä sisämarkkinoille, jos maa rajoittaa EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta.

Koska Britannian ja unionin tuleva suhde on täysin avoin, eroneuvottelut voivat hyvinkin kestää pidempään kuin kaksi vuotta. Briteissä on myös tulossa vireille oikeusjuttuja, joissa kyseenalaistetaan kansanäänestyksen laillisuus ja vaaditaan, että eroprosessiin aloittamiselle on saatava ensin parlamentin hyväksyntä.

Selvä enemmistö kansanedustajista on EU-jäsenyyden kannalla.

3. Brexitin torjuminen

Osa briteistä toivoo, että erohanke kuivuu kasaan monimutkaisuutensa takia. He kieltäytyvät uskomasta, että Britannia eroaa unionista ja toivovat, että jäsenyydestä järjestettäisiin vielä uusi kansanäänestys.

Alahuoneen maanantaina käsittelemä aloite uuden kansanäänestyksen järjestämisestä on pelkkä muodollisuus, joka tarjoaa jäsenyyden kannattajille tilaisuuden ilmaista turhautumisensa. Monet heistä kuitenkin toivovat, että uusi kansanäänestys järjestettäisiin viimeistään siitä vaiheessa, kun Britannia ja EU ovat saaneet sopimusneuvottelunsa päätökseen.

Tällä välin tavoitteena on eroprosessin hidastaminen.

Poliittisessa eliitissä ja virkamieskunnassa on monia, jotka vastustavat EU-eroa. Heitä eroneuvotteluiden hidas eteneminen ei haittaa. Myös käytännön syyt hidastavat eroa, sillä virkamieskuntaan on palkattava satoja uusia ihmisiä hoitamaan eroneuvotteluita ja laatimaan uutta lainsäädäntöä.

Lähteet: Bristolin yliopiston professori Michelle Cini, Guardian, BBC