Analyysi: Ilmastosta sopu, rappusista ei - Obama jättää viileät Kiina-suhteet

Yhdysvallat ja Kiina ilmoittivat viime viikolla vahvistaneensa Pariisin ilmastosovun. Ilmaston lämpenemisestä ollaan yhtä mieltä, mutta muutoin välit ovat viileät. Kiina on voimainsa tunnossa. Obaman seuraajalla on kova työ parannella suhteita, arvioi kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen.

Ulkomaat
Brack Obama ja Xi Jinping G20-kokouksessa 4. syyskuuta.
Brack Obama ja Xi Jinping G20-kokouksessa 4. syyskuuta.Nicolas Asfouri / EPA

Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet jäävät presidentti Barack Obaman kauden päätyttyä kireään tilaan.

Tätä alkulausetta ei pidä tulkita niin, että kyse olisi yksinomaan Obaman taitamattomuudesta tai pehmeydestä. Maailmanpolitiikka on vain edennyt vaikeaan suuntaan ja monet johtajat ovat tiukentaneet otettaan omissa maissaan ja maanosissaan.

Kiina on noussut alueellisena suurvaltana entistä vahvemmaksi ja käyttää asemaansa siekailematta hyväkseen. Se noudattaa kansainvälisiä sopimuksia valikoidusti ja vain silloin, kun itse niistä hyötyy.

Tällainen yhteisymmärrys syntyi Pariisin ilmastosopimuksesta. Hangzhoussa sekä Kiina että Yhdysvallat ilmoittivat, että ne ovat ratifioineet ilmastosopimuksen.

Kiinan taivuttelu ilmastosovun taakse oli pitkälti presidentti Obaman henkilökohtaisen työn tulos.

Ympäristönsuojelu on Kiinallekin poliittisesti hyvää ja vaaratonta toimintaa, rauhoittaa kansaa ja tukee talouskasvua. Siispä nimet alle.

Lännen talouslama avasi Kiinan silmät

Viimeistään vuoden 2008 talouskriisissä Kiina tajusi, kuinka paljon valtaa se oli saanut maailmanpolitiikassa.

Kun lähes koko muu maailma painui laman syövereihin, Kiina pystyi pumppaamaan omaan talouteensa suunnattomat summat elvytysrahaa ja peittämään tilauskantojen laskun.

Tämän Kiinan uusimman nousun ytimeen osui presidentti Barack Obaman ensimmäinen vierailu Pekingissä jo vuonna 2009, heti ensimmäisenä virkavuotenaan.

Tuolloin Obama ei saanut tavata Pekingissä haluamiaan henkilöitä, eikä puhua valuuttaongelmista tai ihmisoikeuksista.

Kiinan silloinen presidentti Hu Jintao ei ottanut kysymyksiä vastaan. Tunnelmaa ei auttanut edes se, että presidentti Obama oli kieltäytynyt tapaamasta Tiibetin hengellistä johtajaa Dalai Lamaa, jotta ei ärsyttäisi kommunistista Kiinaa vierailunsa alla (siirryt toiseen palveluun).

Kiina tahtoo näyttää rappusten paikan

Osin samassa hengessä eteni presidentti Obaman viimeinen vierailukin. Hangzhoun G20 –kokous alkoi tylysti kiistalla presidentin lentokoneen rappusten asettelusta, turvallisuusneuvonantaja Susan Ricen liikkumisesta kentällä ja yhdysvaltalaistoimittajien pääsystä ikuistamaan Obaman ulostulo koneesta.

Kiinan ja USAn turvallisuuskoneisto olivat lähes käsirysyn partaalla ja huutoasteelle nousseet sanat olivat ilkeitä puolin ja toisin.

Vaikka Obama tyynnyttelikin kohua, niin se jätti ainakin hetkeksi jälkensä. Kiinan ulkoministeriö syytti tapahtuneesta vain ja ainoastaan amerikkalaisia eikä yrittänytkään tasoittaa kantoja.

Itse G20-kokous oli Kiinan presidentille Xi Jinpingille näyttävä tilaisuus.

Presidentti Obama toivoi kahdenkeskisistä neuvotteluista "ystävällisiä". Vaatimaton ilmaus viimeisestä virallisesta tapaamisesta ja tavasta käsitellä suuria kiistoja, kuten Etelä-Kiinanmeren aluevesien ja saarten hallintaa.

Kiina ei tunnusta kansainvälisen merioikeuden tulkintoja alueesta.

Presidentti Xi pettyi Washingtonin-matkalla

Kiinalla on politiikassa tunnetusti pitkä muisti, eikä tapahtumissa tarvitse mennä kuin vuosi taaksepäin.

Lähes samoilla päivämäärillä vuosi sitten presidentti Xi oli virallisella vierailulla Washingtonissa. Vierailu jäi pahasti paavi Franciscuksen Yhdysvaltain vierailun varjoon.

Paavi poistui Washingtonista juuri ennen kuin presidentti Xi saapui, mutta amerikkalaismedia seurasi paavia New Yorkiin ja hoiti Kiinan johdon vierailun hyvin matalalla profiililla. Se loukkasi Aasian suurvaltaa.

Yhdysvaltalaisten Kiina-tuntijoiden mukaan Obaman seuraajalla on Aasia-politiikassaan suurin työ Kiinan kanssa.

Tässä on oletuksena tietysti se, että seuraaja haluaa parantaa välejä.