2000-luku ei tuonut helikoptereita ja väestöryntäystä Kajaaniin – Nyt toivotaan positiivista asennetta

Jos kajaanilaisten vaikuttajien maalaamat tulevaisuuden kuvat vuonna 1952 olisivat konkretisoituneet, olisi Kajaanissa nyt 350 000 asukasta. Kaupunki olisi Suomen keskipiste ja sieltä lähdettäisiin helikoptereilla ihan minne vaan.

Kajaani
Kajaanin Kauppakadulla kävelee ihmisiä
1950-luvun vaikuttajat toivoivat, että näitä katuja talloisi 350 000 asukasta.Yle / Kaisu Jansson

– Vuonna 2000 täällä on kaikilla taloilla laaja kattopinta, joilta helikoptereilla noustaan ilmaan ja matkustetaan minne halutaan. Se on kylläkin surullista, sillä ihminen on onnellisempi luonnollisessa olotilassaan, näin povasi kajaanilainen aluemetsähoitaja Einar Reuter Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1952.

Reuterin ennustus ei toteutunut, vaan ennemminkin mentiin päinvastaiseen suuntaan. Vähäinen lentoliikenne uhkaa vähetä edelleen.

Suomen Kuvalehden ”Kaunis, ruma kaupunki Kajaani” -artikkeli herättää näin 64 vuoden jälkeen osittain hilpeyttä ja toisaalta osoittaa, että on asioita, joita aika ei muuta.

Raha ja ihmiset sekä niiden vähyys tai paljous puhuttavat aina.

– Kajaanihan on silloin suuri kaupunki, täällä on ainakin 350 000 asukasta nykyisen 12 000 sijaan, arveli puolestaan kaupunginjohtaja Jaakko Sopala.

Kajaanin lentoasema ilmasta kuvattuna, taustalla Oulujärven Paltaselkä.
Kajaanin katoilta ei lähde tänä päivänä helikopterikyytejä. Sen sijaan lentoaseman tulevaisuus puhuttaa tasaisin väliajoin.Heikki Rönty / Yle

Tämäkään ei osunut aivan kohdalleen. Lähempänä totuutta ollaan, kun otetaan luvusta yksi nolla pois.

– Toivoisin, että Kajaani olisi silloin Suomen keskipiste sanan kaikissa merkityksissä, tohtori G. Ebeling toivoi artikkelissa.

Ebelingin toive jäi toteutumatta. Muualla Kajaani mielletään korpikansan täyttämäksi alueeksi, jonka kansaa vaivaa tietynlainen alakulo.

Luonto on ja pysyy

Luonto nähdään Kajaanin voimavarana vuosikymmenestä toiseen.

– Eniten minua viehättää täällä vallitseva suuri rauha. Täällä ollaan lähellä kaunista luontoa, taitelija Emma Irene Kivekäs nimesi Suomen Kuvalehden artikkelissa luonnon Kajaanin parhaaksi ominaisuudeksi.

– Pidän kaupungista sellaisenaan, mutta myös siitä korpitunnelmasta, mikä täällä vielä vallitsee. Ovathan Kainuun korvet aivan käden ulottuvilla, sanaili puolestaan kirjailija ja päätoimittaja Jussi Kukkonen.

Vanhassa artikkelissa Kajaanin luonto nousee useissa kommenteissa esiin. Myös tämän päivän vaikuttajat tunnistavat voimavaran, mutta huomaavat myös sen hyödyntämättömyyden. Esimerkiksi taiteilija Eino Saari on huomannut, ettei Kajaanissa osata käyttää ainutlaatuista luontoa ja ainutlaatuista kulttuurielämää samassa lauseessa.

 Pidän kaupungista sellaisenaan, mutta myös siitä korpitunnelmasta, mikä täällä vielä vallitsee.

Jussi Kukkonen

– Jos ajattelee vaikka matkailuun liittyviä hankkeita, siinä korostetaan usein jompaakumpaa puolta ja tehdään jommankumman eteen hyviä eleitä ja suunnitelmia, Saari pohtii.

Myös kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto toivoisi, että luonto huomioitaisiin tulevaisuudessa paremmin valttikorttina.

– Kajaani on Oulujärven rannalla, mutta se ei välttämättä näy kaupungin profiilissa tai palvelutuotannossa tarpeeksi.

Rahaa ei ollut eikä ole

– Suurin epäkohta on tai oikeastaan puute, tai se johtuu puutteesta, nimittäin rahan puutteesta. Katuja ja viemäreitä ei ole saatu kuntoon, kaupunginjohtaja Jaakko Sopala harmitteli vuonna 1952 Kajaanin suurinta epäkohtaa.

Kaupungin lompakko ei ole paksuuntunut vuosikymmenten aikana, ja samankaltaisten ongelmien kanssa painitaan vuoden 2016 Kajaanissa.

– Kehittämiseen on vähän heikosti resursseja verrattuna muihin kaupunkeihin, niin yritysmaailman kuin infrastruktuurinkin kehittämiseen, Kainuun Edun toimitusjohtaja Antti Toivanen miettii tämän päivän Kajaanin suurinta epäkohtaa.

Jos kaupungin lompakko olisi Toivasen käsissä, teettäisi hän kaupunkikuvan uudistusta nopeammalla aikataululla ja jatkaisi sekä Kauppakadun että Teknologiapuiston kehittämistä.

Murheellisten laulujen maakunta

– Kansa täällä on herkempää, ajattelevampaa ja kansanomaisempaa kuin muualla. Suuri luonto on heidät muovannut, Einar Reuter sanaili kansasta Suomen Kuvalehden artikkelissa.

Kainuulaiset nähdään ulkopuolisen silmin tietynlaisina. Se tietty alakulo vetää leukaa rintaa kohti. Toisaalta luonnon läheisyys näkyy myös ihmisluonnossa. Taitelija Eino Saaren mukaan luonnon konstailemattomuus ja välittämättömyys ovat osa kajaanilaista mielenlaatua.

– Tuntuu, että yhtälailla tarvitsisimme myönteisiä strategioita ja tarinoita siitä, keitä haluaisimme olla ja mikä tällä alueella on erityisen hienoa ja ainutlaatuista. Luulen, että ne tarinat löytyvät meidän luontosuhteesta ja kulttuurielämän puolelta.

Saaren mielestä Kajaanissa voitaisiin enemmänkin kulkea rinta rottingilla kainuulaisuuden suhteen kuin pää painuksissa.

Markkinakatu Kajaanissa 6.7.2016.
Kajaanin katukuva herää eloon kesäisin. Vaikuttajat toivovat, että positiivisuus kestäisi ympäri vuoden.Julia Sieppi / Yle

Kajaanin kaupunginjohtaja Jari Tolosen mukaan ihmisten asenteesta huokuu päivästä toiseen selviämisen taistelu. Hänen mielestään Kainuussa asioiden päälle leimataan helposti negatiivinen leima.

– Keskenään voisi miettiä sävyä, jolla puhutaan. Ehkä kainuulainen luonne on sellainen, että helposti aletaan nurista. Varsinkin silloin, kun menee vähän paremmin, Tolosen mukaan tämä ei tarkoita kaiken kehumista, vaan myönteisyyttä asioihin.

Kristallipallo näyttää monenlaista teollisuutta

64 vuotta sitten kajaanilaiset vaikuttajat näkivät kristallipallostaan asukasluvun kasvua ja helikoptereiden laskeutumispaikkoja. Mitä kristallipallo näyttää nyt? Millainen Kajaani on 20–30 vuoden kuluttua?

Eino Saari näkee sekä realistisen että varovaisen optimistisen näyn.

– Varovaisen optimistinen, toiveikas malli on tietenkin se, että asukasluku lähtisi kasvuun ja myös nuorempi väestönosa löytäisi Kajaanin. Tästä tulisi opiskelukaupunki ja pystyisimme hyödyntämään hienot kertomukset, joita nytkin luodaan.

– Pystyisimme hyödyntämään vaikka pelialan ja kulttuurialan osaamista sekä meidän luontosuhteeseemme ja luontomatkailuun liittyvää osaamista. Sen ansiosta erottuisimme omalla sympaattisella ja kiehtovalla tavalla suomalaisten pikkukaupunkien massasta.

Jossain määrin yhteisöllisyys ja paikallisuus tulevat varmasti arvoon.

Jari Tolonen

Saaren realistisen mallin mukaan asukasluku jatkaa vähentymistään ja tyhjiä liiketiloja on entistä enemmän ja keskustelussa ovat samat keskeneräiset hankkeet kuin tänäkin päivänä.

Kaupunginjohtaja Jari Tolonen puolestaan näkee, että tulevaisuudessa Kajaanissa on erilaista teollisuutta, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Renforsin rannan teollisuusalue Kajaanissa ilmakuvassa.
Kaupunginjohtaja Jari Tolonen, että tulevaisuudessa Kajaanissa on erilaista teollisuutta, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen. Renforsin Rantaan on tällä hetkellä rakenteilla bioetanolitehdas.Heikki Rönty / Yle

– Jos kehitys jatkuu tällaisena, paikat, joissa on vielä puhdasta luontoa, nousevat varmasti kovempaan arvoon kuin tällä hetkellä. Uskon, että täällä käy ihmisiä viettämässä aikaa ympäri maailmaa, Tolonen pohtii.

– Jossain määrin yhteisöllisyys ja paikallisuus tulevat varmasti arvoon. Silloin meillä on paljonkin annettavaa, Tolonen jatkaa.

Kainuun Edun Antti Toivanen uskoo yritysmaailman kehittymiseen.

– Uskon, että Kajaani on maakuntakeskus, jossa on palvelut ja hyvät yritykset, jotka kehittyvät eteenpäin. Meillä on tällä hetkellä hyviä avauksia yrityselämässä. Uskonkin, että työpaikat tulevat lisääntymään kuten on tapahtunutkin koko ajan.

Myös Maire Ahopelto luottaa Kajaanin vahvistavan asemaansa yrityssektorilla.

Kajaani on vihreä, kaunis ja ihmisläheinen.

Maire Ahopelto

– Ja ehkä jatkossa Kainuu voisi vahvistaa matkailullista näkökulmaa, koska ympäristö ja laskettelu- ja hiihtomahdollisuudet ja alueen ulkoilumahdollisuudet ovat aika poikkeavatkin. Ei muualta kuin Lapista löydy hiihtokeskuksia lähekkäin.

Vuoden 1952 artikkelissa Kajaania oli luonnehdittu otsikossa kauniiksi rumaksi kaupungiksi. Millaisia sanoja kaupunki tänä päivänä kerää?

– Kajaani on vihreä, kaunis ja ihmisläheinen, Maire Ahopelto listaa.

– Rauhallinen, alakuloinen, pirskahteleva, luonnonläheinen, luonnehtii puolestaan Eino Saari.