Ohjaaja Saara Cantell: "Noitavainoja on valitettavasti joka ajassa"

Käsikirjoittajat Saara Cantell ja Leena Virtanen innostuivat aiheesta, jota yllättävän vähän käsitellään maamme yleisessä historiassa. Tulen morsian kertoo 1600-luvun noitavainoista. Pääasiassa Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla noituudesta käräjöitiin ja myös tuomittiin.

kulttuuri
Saara Cantellin Tulen morsian -elokuva ensi-illassa perjantaina 9.9.2016. Kuva elokuvan esitteestä.
Saara Cantellin Tulen morsian -elokuva ensi-illassa perjantaina 9.9.2016. Elina Niemistö / Yle

Tulen morsian -elokuvan tarina nuoresta Annasta on fiktiivinen, mutta kuitenkin niin tosi. Se kertoo nuoren naisen hullaantumisesta, epätoivoisesta rakkaudesta ja lopulta sovituksesta. Tapahtumat sijoittuvat 1660-luvun Ahvenanmaalle. Silloin saarelle ylsivät noitavainot.

Saara Cantell ja Leena Virtanen innostuivat aiheesta jo noin 12 vuotta sitten. Tutkimustyö siis kesti kauan, mutta nyt elokuva on valmis. Sivutuotteena syntyi myös kirja. Leena Virtasen_'_Noitanaisen älä anna elää julkaistiin pari vuotta sitten.

– Aihe tuntui hurjalta ja kiehtovalta. Mitä enemmän siitä sai tietoa, sitä kiinnostavammaksi se muuttui. Mutta ennen kaikkea se tarjosi puitteet tarinalle, jossa voi käsitellä syyllisyyden ja sovituksen teemoja, kertoo ohjaaja Saara Cantell.

Ihmisyyden rumimmat puolet

Noitavainojen aika on synkkää historiaa Euroopassa, myös Ruotsi-Suomessa. Ihan jatkuvasti noitaroviot eivät pohjolassa sentään loimunneet. Oikeudenkäyntejä istuttiin satoja ja syytettyinä oli myös miehiä, mutta suurin osa syytetyistä kuitenkin vapautettiin. Ilmeisesti lopulta Ahvenanmaalla tuomittiin seitsemän ja Pohjanmaalla kahdeksan "noitasapattiin osallistumisesta". Heidät mestattiin ja ruumiit poltettiin.

– Aikakausi liittyy meillä uskonpuhdistukseen. Haluttiin tehdä selvä pesäero pakanallisiin tapoihin ja myös katolisuuteen, selittää Cantell.

Niin noitavainoissa kuin muissakin vainoissa on tyypillistä, että tavalliset ihmiset ajautuvat osallisiksi.

– Ihmiset päätyvät painostuksen alla ja hätäpäissään ilmiantamaan ystäviään ja naapureitaan. Tämmöisissä tulee ilmi ihmisyyden rumimmatkin puolet, joskin sitten myös solidaarisuus ja kyky isoon uhrautuvaisuuteen, mitä tässä elokuvassa pyrittiin myös näyttämään, selittää Cantell.

– Ihmisen heikkous on kauhean kiinnostavaa. Missä määrin ollaan kykeneviä tekemään valintoja, nousemaan tilanteen yläpuolelle ja missä määrin ei. Eli milloin ummistetaan silmämme ja käännetään selkämme, vaikka pitäisi vaikuttaa, lisää Cantell.

Näyttelijät Antti Reini (vas.) ja Tuulia Eloranta sekä ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell Tulen morsian -elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen Vaasassa.
Näyttelijät Antti Reini (vas.) ja Tuulia Eloranta sekä ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell Tulen morsian -elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen Vaasassa. Elina Niemistö / Yle

Hereillä ja herkkinä vainoille

Samanlaiset inhimilliset piirteet ovat olemassa ihmisessä aikakaudesta riippumatta. Cantell näkee noitavainoissa myös pelottavan paljon yhteyksiä tähän päivään.

– Noitavainoja on valitettavasti joka ajassa. Koulukiusaamisesta, nettiraivosta, muukalaisvihasta isompiin poliittisiin päätöksiin. Aina kun ei katsota ihmistä ihmisenä, vaan nähdään jonkin ryhmän edustajana. Ulkoistetaan se oma epävarmuus tai paha olo. Kautta historian kohteena ovat olleet milloin juutalaiset, milloin muslimit, milloin kristityt, milloin noidat. Tälle meidän pitäisi olla hereillä ja herkkinä koko ajan, muistuttaa Cantell.

Siksi hän toivoo, että Tulen morsian -elokuva herättäisi keskustelua.

– Keskustelua siitä, onko näitä aikoja vielä tässä ajassa ja tässä yhteiskunnassa.

Noitavainoja ei juuri koulussa käsitellä

Elokuva käsittelee yhteisön toimintaa ääritilanteessa ja ihmisen moninaisia piirteitä. Aihepiiri on siis varsin universaali. Myös se, että ihminen ei ole mustavalkoinen, joko paha tai hyvä. Elokuvan jokainen roolihenkilö on monipuolinen.

Esimerkiksi päähenkilö Anna on päättävinen, omapäinen ja häikäilemätön, mutta tarinan edetessä hän kasvaa, oppii ymmärtämään tekojensa seuraukset ja sovittaa ne. Nuori 18-vuotias lukiolainen Tuulia Eloranta näyttelee häntä uskottavasti.

– Koin ehkä, että Anna oli neuvoton. Hänellä oli niin sinisilmäinen usko rakkauteen. Anna koittaa ratkaista asioita parhaakseen, mutta joutuu aivan kamalaan tilanteeseen. Vaikka hän tekee sellasia tekoja, mitä tekee, hän ei missän tapauksessa ole pahantahtoinen. Kun pyörät lähtee pyörimään, niin ne vaan pyörii, miettii Tuulia Eloranta.

Elorannan mielestä elokuvan tarina on vaikuttava ja hän allekirjoittaa myös sen, että teemat ovat ajattomia. Hän myös harmittelee, että noitavainoja ei juurikaan kouluhistoriassa käsitellä. Nyt hän oppi enemmän kuin koulunpenkillä koskaan.

Vainot kaipaisivat käsittelyä

Noitavainoja tutkinut Tampereen ylipiston historian dosentti Marko Nenonen allekirjoittaa, että noitavainoja on käsitelty yleisessä historiassa aika vähän. Viime vuosina niitä on vasta ruvettu tutkimaan enemmän ja aiheesta on syntynyt kirjallisuutta. Sama koskee kuitenkin muitakin vainoja.

Nenosen mielestä esimerkiksi uskonsotia ja niihin liittyviä vainoja pitäisi uudelleen arvioida.

– Yksi syy, miksi ei ole käsitelty, on se, että olemme suojelleet länsieurooppalaista imagoa, toteaa Nenonen.

Toisaalta on myös suojeltu tavallisia ihmisiä ja kansoja. Kuten Cantell, myös Nenonen muistuttaa, että ihmiset ovat kääntyneet naapuriaan ja ystäviäänkin vastaan.

– Tavalliset ihmiset ovat olleet osallisina, sanoo Nenonen.