Timo Sandberg: Murhakuja

Timo Sandbergin jännitysromaani kertoo äärioikeiston julmista toimista Lahden seudulla 1930-luvun alussa. Murhakuja on sujuvasti kirjoittua ajankuvaa yli 80 vuoden takaisesta laittomuuden ajasta, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Timo Sandberg
Timo Sandberg: Murhakuja-kirjan kansi
Karisto

Sisäministeriön kehittämispäällikkö totesi lehtihaastattelussa, että äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen liikehdintä aktivoitui ja tuli näkyvämmäksi Suomessa vuonna 2015, myös yhteiskunnallinen ilmapiiri kiristyi. Mielestäni kyse on vakavasta asiasta, sillä edellisen kerran meillä Suomessa kävi samoin 1920- ja 30-luvuilla. Silloin äärioikeistolainen väkivalta johti äärivasemmiston sulkemiseen pois poliittisesta toiminnasta, satoihin vankilatuomioihin ja lukuisiin veritekoihin.

Tuore jännitysromaani kertoo äärioikeiston julmista toimista Lahden seudulla 1930-luvun alussa. Kirja on nimeltään Murhakuja. Sen on kirjoittanut Timo Sandberg ja kustantanut Karisto. Timo Sandberg aloitti kirjailijana vuonna 1990 ja on kirjoittanut yli 20 kirjaa sekä nuorille että aikuisille. Hänen kirjojensa päähenkilöitä ovat mm. komisario Heittola, joka elää nykyajassa ja etsivä Otso Kekki, josta kertovat kirjat sijoittuvat 1920- ja 30-luvuille. Murhakuja on kolmas Kekki-jännäri. Sarjan aloittanut Mustamäki palkittiin vuonna 2013 Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnolla.

Ventovieraatkin sylkevät silmille

Mustapukuiset naamiomiehet tunkeutuvat yöllä väkivalloin työmies ja harrastajanäyttelijä Lars Kuivasen kotiin ja vievät hänet mukanaan. Vaimo ja lapset jäävät perään parkumaan. Seuraavana päivänä Kuivanen löydetään sorakuopalta mukiloituna ja surmattuna. Osa poliiseista on varma, että Kuivanen kuoli työläisten keskinäisten kiistojen seurauksena. Otso Kekki haluaa kuitenkin selvittää asiaa tarkemmin ja uskoo vaimon ja lasten kertomuksia. Öiset kävijät puhuttelivat Kuivasta papiksi. Kuivanen näytteli pappia Työväenteatterin suositussa näytelmässä, missä irvailtiin pappien tekemisiä. Muutamat puhuivat jopa jumalanpilkasta. Olisiko aika muuttunut niin kovaksi, että ihminen tapetaan näytelmäroolin takia, miettii ylietsivä Otso Kekki.

Kekin omassa elämässäkin on ongelmia. Hän elää avosuhteessa eli susiparina venäläisen Veran kanssa. Heillä on yhteinen poika. Eläväinen Vera on viime aikoina ollut poissaoleva ja oudon totinen. Otson tivatessa syytä Veran muuttumiseen, tämä purskahtaa itkuun. Vera sanoo, etteivät ihmiset halua hänen asuvan Lahdessa. Ventovieraatkin sylkevät silmille ja käskevät hänen painua Venäjälle.

Lahden poliisimestari ja kaupungin johto haluavat, että Kuivasen kuolemantapaus selvitettäisiin nopeasti. Helsingin sanomalehdetkin kirjoittavat tapauksesta ja uskovat sen syyksi poliittisia motiiveja. Poliisimestari epäilee, että osa hänen alaisistaan ei edes halua selvittää tapausta kunnolla ja nimittää Otso Kekin johtamaan tutkimuksia. Otso pelkää nimityksen herättävän pahaa verta mutta suostuu tehtävään.

Lapuan liike

Timo Sandberg on kirjoittanut tarinansa usean henkilön kokemusten kautta. Yksi keskeinen kokija on nuori Ismo Torni, joka näyttelee Työväenteatterissa ja toimii aktiivisesti ay-liikkeessä. Hän myös seurustelee luokkarajan yli toimitusjohtaja Pekkolan Silja-tyttären kanssa. Kansalaissodan muistot ovat vielä niin kipeitä, etteivät kaikki suvaitse punaisten ja valkoisten lasten keskinäistä seurustelua. Lopulta myös Ismo Torni muilutetaan.

Vähitellen Otso Kekille selviää, että muilutusten takana ovat Lapuan liikkeen taktiikan mukaan muualta tulleet aktivistit. Tarmokasta apua he saavat muutamilta lahtelaisilta Lapuan liikkeen kannattajilta. Lopullisen tuomion muiluttajat saavat presidentti Svinhufvudilta tämän radiopuheessa, missä kehotetaan Mäntsälän kapinaan osallistuneita luopumaan aseista maaliskuun alussa 1932. Sisäministerin päätöksellä Lapuan liike lakkautettiin 24.3.1932.

Timo Sandbergin Murhakuja on sujuvasti kirjoittua ajankuvaa yli 80 vuoden takaisesta laittomuuden ajasta. Tuolloin suomalaisessa yhteiskunnassa oli sellaisia piirteitä, jotka ovat taas nostamassa päätään. Muutamissa mielipidekirjoituksissa noita vanhoja laittomuuksia ja järjettömiä tekoja ymmärretään jopa ihannoidaan. Toivottavasti kyse on vain muutamien höyrypäiden oudosta mausta. Myös heidän kannattaisi lukea Timo Sandbergin Murhakuja. Ehkä he tulisivat toisiin ajatuksiin.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden ystävä.