Mestari neuvoi aikansa lapsitähtiä: "Älä soita kuten nuoteissa lukee"

Muusikot Risto ja Taisto Lunkka ovat keikkailleet tien päällä 70-luvulta saakka. Aikansa lapsitähdet hyödyntävät nuoruutensa oppeja edelleen: opettele nuotit ulkoa ja vasemman käden melodia ensin. Tulevassa konsertissa he palaavat muistelemaan nuoruusvuosiaan.

kulttuuri
Keikkajuliste
Miki Wallenius / Yle

Kissa kulkee pianon koskettimilla muusikko Riston Lunkan vanhassa hirsitalossa aivan Riihimäen keskustassa. Kissa haluaa herättää näin huomiota.

Olohuoneeseen on saapunut Turusta myös isoveli Taisto. Kaksikko selailee vanhoja kansioita, joihin miesten äiti on taltioinut ison osan heidän nuoruuttaan.

Risto ja Taisto Lunkka olivat Riihimäellä varsinaisia lapsitähtiä 70-luvun lopulla. Veljekset kävivät Riihimäen musiikkiopistoa, jossa heidän opettajanaan oli jo silloin harmonikan mestarina tunnettu Veikko Ahvenainen.

Ahvenainen käytti soitonopetuksessa hyväkseen aikoinaan pianovirtuoosina ja pedagogina tunnetun Carl Czernyn metodeja. Perusasioiden jälkeen oppilaan oli aloitettava sormitekniikan harjoittelu. Jo parin vuoden ankaran treenaamisen jälkeen hän pystyi pitämään pieniä konsertteja.

– Hyvän tekniikan oppiminen on tie taituruuteen, tiivistää Ahvenainen muistelmissaan.

Sitä tietä kulkivat myös Lunkan veljekset.

Ahvenaisen ansiosta Riihimäeltä nousi kokonainen poikajoukko esiin taitavina nuorina harmonikan osaajina.

– Veikon paras oppi minulle oli se, että älä soita kuten nuoteissa lukee, vaan niin kuin se oikeasti soitetaan.

Ahvenainen vaati siis tulkintaa kappaleisiin, jotta sävelmä herää eloon.

– Masurkkaa tai jenkkaa on mahdotonta soittaa muovikoneella (koskettimilla) niin kuin se soitettaisiin Kaustisilla. Täytyy olla viulu tai harmonikka, väittää Risto Lunkka.

Menestyivät jo lapsena

Risto ja Taisto Lunkasta tuli harmonikan lapsitähtiä. Aino-äidin kokoamista leikekirjoista näkyy, kuinka esiintymisiä riitti ympäri Suomea. Vanhassa keikkajulisteessa Risto on 10-vuotias ja Taisto 13-vuotias.

Kuvassa pojilla on sylissään isot harmonikat, joissa komeilevat etunimet. Heidät tunnettiin Suomen nuorimpina konsertoivina hanuristeina, jotka vetelivät palkeistaan niin Bachia kuin Iitin Tiltuakin.

– Äiti leikkeli maalarinteipin paloja ja sommitteli niistä nimemme tuohon harmonikan palkeisiin. Saatiin näkyvyyttä ja näyttävyyttä esiintymisiin, muistelee Taisto Lunkka.

Kaksi miestä soittavat harmonikkaa.
Taisto ja Risto Lunkka olivat aikansa lapsitähtiä. Musiikista tuli myöhemmin myös työ.Miki Wallenius / Yle

Reilun tunnin kestävässä keikkasetissä oli kevyttä musiikkia, kansanlauluja, harmonikkavirtuoosikappaleita, mutta myös ihan klassista musiikkiakin. Siihen oli syynä myös raha.

– Siihen aikaan konserteista perittiin vielä huviveroa. Kun ohjelmistossa oli mukana klassista musiikkia, niin huvivero oli pienempi.

Veikko Ahvenainen kirjoittaa muistelmissaan, kuinka veljesten äiti myi konsertteihin pääsylippuja ja lapsikaksikko tienasi aikoinaan soitollaan mukavasti.

Isäkin soitti

Kodin nurkassa ollut harmonikka oli syynä siihen, että veljekset valitsivat juuri sen soittimekseen.

– Isällä oli harmonikka ja sitä tuli näpelöityä 5-vuotiaasta lähtien, Risto Lunkka muistelee.

Taisto Lunkka pääsi Riihimäen musiikkiopistoon opiskelemaan ensin klarinetinsoittoa. Seuraavana vuonna opisto otti ohjelmaan myös harmonikansoiton ja Taisto vaihtoi instrumenttia. Oheen tuli vielä piano. Pikkuveli seurasi samoja jalan jälkiä vähän myöhemmin.

Laulujen sisältö ymmärrettävä

Taisto Lunkka muistelee, että opettajana Veikko Ahvenainen kehotti poikia opettelemaan kappaleita ulkoa.

– Sitä kautta sain lisää varmuutta. Nuotit ovat toki hyvä apu, mutta kun kappale pitää sisäistää, niin sen pitää lähteä sydämestä, sanoo Taisto ammattimuusikon kokemuksella.

– Heti alkuun piti opetella myös vasemmalla kädellä melodiabasson soitto, koska sen päälle pystyi sitten soittamaan kaikkea muuta.

Taisto selittää, että jos vasemman käden hanurimusiikille antama pohja puuttuu, soittamisesta ei tule kudoksellista ja monipuolista.

Mukana orkestereissa

Tien päälle konsertoimaan Lunkan veljekset lähtivät vuonna 1977. Keikkaa riitti vuoteen 1981 asti.

Sitten alkoikin tulla hommia tanssiorkestereista. Tämä työ jatkuu molemmilla edelleen. Taisto Lunkka kuuluu pysyvästi Pekkaniskan Pojat -orkesterin kokoonpanoon.

Lunkan veljekset muistelevat nuoruusvuosiaan Riihimäen kirjastolla torstaina 8. syyskuuta kello 18 alkavassa konsertissa.

– Se on musiikillinen paluu juurillemme. Mukana on aktiivikonserttiuramme musiikillisia helmiä.