Pieni ja sairas Sonja-siili pääsi Siili-Sepon hoitoon

Myös Sauli, Raisa ja Mini K ovat oululaisen Siili-Sepon hoivissa tervehtymässä ja keräämässä lihaa luiden ympärille. Syksyn tullen siileistä huolestuneet kansalaiset ottavat päivittäin yhteyttä Seppoon, joka auttaa ja antaa ohjeita.

luonto
Sonja-siili löytyi palloksi käpertyneenä pihanurmelta.
Sonja-siili löytyi palloksi käpertyneenä pihanurmelta.Antti Pylväs / Yle

Viileänä ja kosteana syyskuun aamuna koira löytää pihanurmella pienessä mykkyrässä makaavan siilin. Siili on ajankohtaan nähden hämmentävän pieni.

– 134 grammaa. Piikeistä päätellen se on keskikesän poikasia, mutta se on jäänyt pieneksi luultavasti siinä olevien keuhkomatojen takia, kertoo Siili-Seppo ja laittaa kylmettyneen siilimykkyrän lämpölampun alle.

Yleensä keskikesän poikaset painavat syyskuuhun mennessä 500-700 grammaa. Oulun korkeudella siilin pitäisi painaa ainakin 800 grammaa selvitäkseen talven yli.

Siilillä on korkeintaan kymmenen prosentin mahdollisuus selviytyä.

Seppo Pörhö

Siili-Seppo eli oululainen Seppo Pörhö ja hänen Paula-vaimonsa ovat harrastaneet siilien hoitamista seitsemän vuotta. Tällä hetkellä hänen hoivissaan on jo kolme muuta siiltä. Tavoitteena on saada ne niin hyvään kuntoon, että ne pystyisivät horrostamaan talven joko luonnossa tai Sepon tai jonkun muun vapaaehtoisen hoitajan hoivissa.

– Näin pienellä siilillä, joka on löytynyt nurmikolta makaamasta, on korkeintaan kymmenen prosentin mahdollisuus selviytyä, Seppo arvioi.

Annamme siilitytölle nimeksi Sonja, Suomessa ja Oulussa juuri vierailleen Norjan kuningattaren mukaan.

Nestehukkainen ja keuhkomatoinen

Seppo syöttää Sonjaa ruiskulla. Siilin suusta löytyi toukka ja kaksi kärpästä, joita se ole pystynyt nielemään. Ulosteessa on runsaasti keuhkomatoja ja kaksi lähes sulamatonta kärpästä.

Sonja-siili reipastui päivässä
Sonja sai lääkettä ja toipuu Sepon hoivissa.Seppo Pörhö

Oululainen yksityinen eläinlääkäri tutkii siilit ilmaiseksi. Sonja käytetään lääkärissä löytöpäivää seuraavana iltapäivänä. Siihen mennessä se on hyvässä ruokinnassa saanut peräti kolmekymmentä grammaa lisää painoa, ja on huomattavasti reipastunut.

– Lääkäri antoi keuhkomatojen häätökuurin, nesteytyspiikin ja antibiootteja siltä varalta, että kuolevat keuhkomadot aiheuttavat keuhkoputkentulehduksen tai keuhkokuumeen, Seppo kertoo.

Lääkekuuri alkaa purra ja jo seuraavana aamuna siili menee ruokakupille itse.

Siili tarvitsee ruokaa ja suojaa

Sonja on aluksi pipettiruokinnassa, mutta tarkoitus olisi kuitenkin mahdollisimman pian saada se syömään itse. Siilille ruuaksi sopii parhaiten kuiva ja märkä koiran- ja kissanruoka ja juomaksi vesi.

– Märkäruuissa kissanruuat on parempia ja kuivaruuista suosin pentukoiran ruokaa, jonka liotan ja turvotan vedessä.

Tällä hetkellä on satoja siilejä vapaaehtoisten hoidossa.

Seppo Pörhö

Sonjan kaltaiset pienet siilit eivät enää mitenkään ehdi saavuttaa riittävää talvipainoa. Silloin Seppo tai joku muu vapaaehtoinen ottaa siilin horrostamaan luokseen. Sepon pihalla on muutama rakennettu, heinillä täytetty horrostamismökki, ja pihalta löytyy horrostamispaikkoja.

– Kukaan ei ole vielä varannut paikkaa, mutta kyllä niihin syksymmällä asukkaat tulee, Seppo naurahtaa.

Tervehtyneet ja tarpeeksi painoa keränneet siilit päästetään takaisin luontoon etsimään talvihorrospaikkaa.

Syksyllä siilit hakevat apua

Syksyllä siiliä näkee usein, sillä niillä on kiire saada tarpeeksi ravintoa selvitäkseen talvihorroksesta. Yhteydenottoja siilistä huolestuneilta kansalaisilta tulee nyt päivittäin.

– Siili on yöeläin, ja jos sen näkee etsivän ruokaa keskellä päivää, se on merkki että kaikki ei ole hyvin ja se tarvitsee apua.

Keskellä pihaa makaava siili on aina avuntarpeessa, Seppo kertoo. Hänen mukaansa siilit osaavat hakeutua ihmisten ilmoille tarvitessaan apua.

– Käytännössä näin syksyllä poimitaan talteen kaikki pienikokoiset alle 200-grammaiset yksilöt, ja tietysti aina sairaat ja loukkaantuneet, silloinhan eläinsuojelulaki velvoittaa ihmisiä auttamaan.

Se on aina palkitsevaa, kun saa viedä siilin takaisin löytöpaikkaan.

Seppo Pörhö

Kun siili onnekkaasti paranee ja kasvaa, se päästetään vapauteen paikkaan, jossa sen ruokintaa voidaan vielä jatkaa.

Laaja vapaaehtoisten joukkoo auttaa siilejä

Oululaisille ja laajemminkin Suomessa Seppo on tunnettu siilien pelastaja, mutta hänen lisäkseen vapaaehtoisia on muitakin.

– Siili kiikarissa-nettisivustolta löytyy auttajia. Oulussa otetaan yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen ja siellä tiedetään, ketä vapaaehtoisia auttajia täällä on. Tiedän, että tällä hetkellä on satoja siilejä vapaaehtoisten hoidossa, minunkin piirissäni kolmisenkymmentä.

Yli sata siiltä hoitaneille Sepolle ja Paulalle siiliharrastus tuottaa surua silloin, kun siili ei selviä. Harrastuksen positiiviset puolet kuitenkin vievät voiton.

– Pääsee arjen aherruksesta tämmöisen kivan harrastuksen pariin. Se on aina palkitsevaa, kun saa viedä siilin takaisin löytöpaikkaan, että menehän etsimään itse ruokaa.