Erittäin uhanalainen kasvi on saatu elpymään – Perämeren marunaa on jo kolmella saarella

Kukkiva ruohokasvi muistuttaa erehdyttävästi pujoa. Harvinaisuus on nyt saatu kasvamaan kolmella Perämeren saarella.

luonto
Perämeren maruna muistuttaa pujoa, mutta on äärimmäisen harvinainen.
Marko Sievänen/ Metsähallitus

Äärimmäisen uhanalaisen Perämeren marunan siirtoistutukset ovat onnistuneet. Tähän saakka sitä on tavattu vain yhdeltä saarelta Perämeren kansallispuistossa.

Tänä kesänä kasvi on kuitenkin saatu kukkimaan myös kahdella muulla saarella ja kasvin tulevaisuus näyttää hivenen turvatummalta.

– Perämeren maruna on pujoa muistuttava kukkiva ruohokasvi, joka on kehittynyt karuissa oloissa omaksi lajikseen eikä sitä tavata mistään muualta, kertoo vastaava suojelubiologi Marko Sievänen Metsähallituksen luontopalveluista.

Taimet kasvatettiin yliopiston suojissa

Uudet kaksi kasvustoa sijaitsevat eri saarilla, joista toinen kuuluu Perämeren kansallispuistoon ja toinen Natura suojeluohjelmaan.

Työ äärimmäisen uhanalaisen kasvin elvyttämiseksi alkoi parisen vuotta sitten osana EU-rahoitteista Escape-life -hanketta. Siihen liittyy myös Oulun seudulla esiintyvän Rönsysorsimon istuttaminen uusille kasvupaikoille.

Perämeren marunan osalta työ alkoi siementen keräämisellä. Ne kasvatettiin taimiksi Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla.

– Vuosi sitten toimme saariin 50 tainta, joista nyt elokuussa tehdyssä seurannassa selvisi, että peräti 45 niistä oli hengissä ja lähes kaikki olivat kukkineet, toteaa Marko Sievänen.

Perämeren marunasta on olemassa erilaisia risteymiä, mutta täysin puhtaana sitä kasvaa vain kansallispuistossa.

Kansallispuiston kävijät ohjataan muualle

Perämeren kansallispuistoon kuuluu noin 30 matalaa saarta ja luotoa. Ne ovat maankohoamisen muovaamia paikkoja, joiden kasvusto vaihtelee rantaniityistä kiviluotoihin.

Saaristopuiston matkailijamäärät ovat alkaneet hiljalleen kasvaa, ensi kesäksi suunnitteilla on jo taksivenekyytejä puiston alueelle. Kuluvana kesänä puistossa on käynyt 6000 vierailijaa.

– Me pohditaan tarkkaan, mitä herkkä luonto kestää eikä matkailijoita ohjata kaikkein herkimmille paikoille. Kävijöiden aiheuttamaa kulutusta ja rasitusta seurataan koko ajan ja siihen puututaan herkästi, luonnehtii Sievänen.