Elinikäistä ystävyyttä – Leena Nyqvist sai konnansa takaisin 42 vuoden eron jälkeen

Lemmikkieläimen ottaminen voi olla sitoumus yllättävänkin pitkäksi aikaa. Leena Nyqvist miettii jo, kuka pitää huolta Sjöppa-konnasta hänen jälkeensä.

Kotimaa
Leena Nyqvist ja Sjöppa-konna.
Leena Nyqvist ja Sjöppa-konna.Elina Kaakinen / Yle

Kilpikonna heräilee hitaasti lämpölampun loisteessa. Tuoreen salaatin tuoksu alkaa houkutella. Sjöppa-konnan tummasta kilvestä erottuu kolme vaaleankeltaista läikkää.

– Täytyy sanoa, että Miranol on kestävää maalia, naurahtaa Leena Nyqvist.

Leena Nyqvistin ja kilpikonnan yhteinen tarina sai alkunsa 60-luvun lopulla. Silloin Leena yhdessä sisarensa kanssa osti konnan vaasalaisesta eläinkaupasta.

– Kilpikonna oli ainut eläin, johon äiti suostui, muistelee Leena.

Täplä kilpikonnans elässä
Yli 40 vuotta sitten maalattu keltainen täplä näkyy vielä.Elina Kaakinen / Yle

Muutaman vuoden jälkeen yhteiselo kuitenkin päättyi, kun äiti sai konnasta tarpeekseen. Sen pissasta jäi läikkiä lattialle ja konna muutti Helsinkiin Leenan serkkupojan kotiin.

Yhteisistä vuosista yli 40 vuoden takaa jäi kuitenkin paljon mukavia muistoja. Keltaiset täplät konnan selkään maalattiin, että se löytyisi huvilalla ruohon ja lehtien seasta. Konna sai silloin vaeltaa paljon vapaana kesäisin.

Kotiinpaluu

Leenan serkun äiti huolehti konnasta 42 vuoden ajan, niin pitkään kuin pystyi. Sitten jouduttiin miettimään, mitä konnalle tehdään. Leenalle asia oli itsestään selvä: hän oli aikanaan ottanut lemmikin vastuulleen ja luvannut siitä huolehtia. Hän siis huolehtisi siitä jatkossakin.

Kilpikonna muutti laatikossa junalla Helsingistä Vaasaan. Leena Nyqvist sai konnansa takaisin helmikuussa, reilut puoli vuotta sitten.

– Jälleennäkeminen oli tunteikas, kyllä siinä olivat tunteet pinnassa, hymyilee Leena pientä pilkettä silmissään.

Kilpikonna syö salaattia
Sjöppa syö kerralaan ison kasan salaatia.Elina Kaakinen / Yle

Leena Nyqvist tunnustautuu yhden sortin eläinhulluksi. Hänen kodissaan on aina ollut jos jonkin sortin eläimiä: koiria, marsuja, pupuja, oravia... Leenan lasten on ollut helpompi ylipuhua äitinsä kuin Leenan aikanaan oma äitinsä.

– Kilpikonna on hiljainen, mutta se on hyvä kuuntelija. Höpöttelen sille jatkuvasti, kuvailee Leena suhdettaan konnaan. Leena iloitsee siitä, että kilpikonna on alkanut nopeasti luottaa häneen ja selvästi viihtyy uudessa kodissaan.

Yhteistä elämää

Leena Nyqvist asuu kodikkaassa puutaloasunnossa Vaasan keskustassa. Sjöppa-konna saa vapaasti liikkua huoneissa ja liikkuukin paljon, ruokapaikka on olohuoneen nurkassa.

– Äiti hermostui aikanaan läikkiin muovimatossa, mutta ei tähän lattiaan ole läikkiä jäänyt, pohtii Leena. Liekö niin, että lattiamateriaalit ovat muuttuneet paremmiksi.

Olohuoneen nurkassa on laatikkoon aseteltu oksia ja risuja. Niistä Leena aikoo tehdä konnalle temppuradan, kunhan aikaa töiltä riittää.

risuja maljakossa
Sjöppan tuleva temppurata.Elina Kaakinen / Yle

Takana on taas kiireinen kesä. Vaasan taiteiden yön tuottaja on tehnyt pitkää päivää. Leena onkin tullut siihen tulokseen, että hänelle kilpikonna on juuri sopiva lemmikkieläin. Sen hoito ei vaadi liikaa. Säännöllinen ruokinta on hoidon perusta.

– Sjöppan herkkua ovat apilankukat ja niittyleinikit. Kerään ruokaa luonnosta, mutta en kaupungin alueelta.

Sjöppa pääsee myös ulkoilemaan ja välillä kylpyynkin. Aikuisiällä uudestaan kilpikonnan hoitoon perehtynyt Leena hämmästelee, miten ristiriitaisia hoito-ohjeet voivat olla.

Kun Sjöppa on elänyt jo 65-vuotiaaksi, ei sen kanssa varmaankaan ole tehty suuria virheitä eikä hoitoon kannata tehdä suuria muutoksia, on Leena miettinyt.

Leena Nyqvist istuu sohvalla
Leena Nyqvist sanoo yllättyneensä siitä, miten paljon kilpikonnasta on seuraa.Elina Kaakinen / Yle

Tulevaisuus

Kilpikonna voi elää jopa yli 100-vuotiaaksi. Leena Nyqvist toivoo, että hänen ja Sjöppan yhteiselo voisi jatkua vielä pitkään.

Niinhän se on, että kun eläimen ottaa, siitä pitää huolehtia.

Leena Nyqvist

Mutta kun eläimen elinikä voi olla selvästi pitempi kuin ihmisen, sekin hetki voi tulla, että jonkun muun on otettava vastuu Sjöppasta. Leenaa Sjöppan tulevaisuus ei varsinaisesti huoleta, sillä konnasta on tullut jo koko suvun lemmikki.

– Siitä perimysjärjestyksestä on kyllä jo puhuttu, että kenelle Sjöppa sitten menee. Nuorimmainen poikani on sen varannut ja samoin sisarenpoikani, että ne saavat sitten riidellä keskenään, kun se aika tulee.

Leena Nyqvist vakavoituu. Sjöppan tarina muistuttaa siitä, että lemmikkieläintä ei saisi koskaan hankkia hetken mielijohteesta. Tavallisemmatkin lemmikkieläimet voivat elää hyvin pitkään. Leena kertoo omasta koirastaan, joka eli 17-vuotiaaksi.

– Niinhän se on, että kun eläimen ottaa, siitä pitää huolehtia. Ja minä nyt ainakin olen pitänyt lupaukseni.