Avaruutta piirtävä Pekka: "Näin tunnen olevani osa kosmosta"

Tamperelainen avaruusharrastaja Pekka Rautajoki tallentaa tähtitaivasta kynällä valokuvaamisen sijaan. Paperille piirtyy se, mitä itse omin silmin taivaalta näkee. Taivaankappaleiden piirtämistä Rautajoki pitää rauhoittavana ja filosofisena.

Kotimaa
Pekka Rautajoen piirros
Antti Eintola / Yle

Syksyisen illan pimetessä tamperelainen avaruusharrastaja Pekka Rautajoki suuntaa kaukoputkensa tummentuneelle taivaalle. Tarkka katse läpi okulaarin, valkoinen kynä käteen ja pian mies hahmottelee näkemäänsä mustalle paperille.

Taivas ja avaruuden olemus ovat kiehtoneet ihmisiä kautta aikojen. Nykyään taivaan tapahtumia voidaan teknisin keinoin tallentaa vaikka kuinka paljon, mutta Pekka Rautajoki on valinnut toisin. Perinteiseen tapaan hän tarttuu kynään eikä kameraan tallentaessaan taivasta.

Pekka Rautajoki
Antti Eintola / Yle

– Kun piirtää, niin näkee itse paljon enemmän yksityiskohtia kuin ottamalla pelkän valokuvan. Kuvaaja saattaa itse vain vilkaista kuvaa eikä oikeastaan näe yksityiskohtia. Ainakaan samalla tavalla, kun ne kiertyvät ensin silmistä aivojen kautta käteen ja kynällä sitten paperille.

Rautajoen mukaan tähtitaivaan piirtäminen on myös rauhoittavaa. Se tuo ihmisen fyysisesti lähemmäs kosmosta, jonka osasia me kaikki olemme.

– Ajatellaan, että jossain kaukana galaksissa on elektroni tehnyt pienen mutkan, emittoinut valohiukkasen eli fotonin, joka taivaltaa tänne 65 miljoonaa vuotta ja tulee kaukoputken linssien läpi minun verkkokalvolleni. Siellä se tönää liikkeelle taas elektronin aiheuttaen näköaistimuksen. Koen olevanani osa sitä kosmosta.

Musta paperi, valkoinen kynä

Pekka Rautajoen piirustukset on pääosin tehty mustalle paperille eli pimeälle yötaivaalle.

– Tietyissä kohteissa on helpompi piirtää valkoisella kynällä mustalle paperille. Esimerkiksi kuun dramaattisissa valoissa ja varjoissa musta paperi auttaa, koska suurin osa mustasta on jo siellä. Ja musta kynä mustalle paperille vielä lisää dramatiikkaa ja syvyyttä pimeyteen.

Toki lyijykynä valkoiselle paperille on myös käypäinen piirtotapa.

Pekka Rautajoen piirros
Antti Eintola / Yle

– Monesti tietokoneen kanssa voi kuvan kääntää kätevästi negatiiviksi, jolloin siitä saa vastaavan näkymän, jonka näkee kaukoputkella.

Rautajoki piirtää paljon ns. livenä, katsoo taivaalle ja piirtää saman tien.

– Aina välillä kurkataan sinne okulaariin ja painetaan yksityiskohtia mieleen. Sen jälkeen hahmotellaan tietyssä järjestyksessä paperille ja aina verrataan, vastaako paperilla oleva näkymä sitä, mitä omat silmät todella näkevät siellä okulaarissa. Tämä on yksi piirtämisen vahva puoli eli siinä rekisteröidään todellakin se, mitä itse olet omin silmin taivaalta nähnyt.

Valtaojan teos kolahti

Avaruus on kiehtonut Pekka Rautajokea lapsesta saakka. Innostajana oli Carl Saganin Cosmos -sarja.

– Olen varmaan 1980-luvun alussa nähnyt Carl Saganin Cosmos -sarjan. Monet minun ikäiseni tähtitieteestä kiinnostuneet ihmiset ovat lapsena nähneet sen sarjan ja innostuneet siitä avaruuteen. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Pekka Rautajoen piirros
Antti Eintola / Yle

Aktiivisen harrastuksen Pekka Rautajoki aloitti aikuisella iällä luettuaan Esko Valtaojan Finlandia-palkitun Kotona maailmankaikkeudessa -teoksen.

– Kirja kolahti kuin halko ja siitä se sitten alkoi. Päätin, että nyt liityn Ursaan, ostan kaukoputken ja rupean harrastamaan. Se aloitti aktiivisen vaiheen, joka edelleen jatkuu.

Meteoriitteja kirjahyllyssä

Pekka Rautajoen koti on väärällään avaruustaidetta ja avaruuteen liittyvää kirjallisuutta. Hyllyissä on runsaat 1000 teosta, tähtitieteen ohella monen muun tieteenalan kirjallisuutta.

– On mm. astrobiologiaan eli maailmankaikkeudessa elämän syntyä ja levinneisyyttä pohtivaa tiedettä. Sen myötä siellä on paljon myös kemian kirjoja, geologiakirjoja ja myös evoluutioon liittyviä teoksia.

Kirjahyllystä löytyy myös viitisenkymmentä aitoa meteoriittia tai niiden kappaletta.

Pekka Rautajoki
Antti Eintola / Yle

– Ei mitenkään valtavan suuria, mutta olen yrittänyt kerätä sekä laajan kokoelman erityyppisiä meteoriitteja alalajeineen. Siellä on myös pienen pieniä siruja historiallisista meteoriiteista.

Tähtitieteen historia kiinnostaa Rautajokea ja sitä myötä myös se, kuinka putoavat meteoriitit ovat vaikuttaneet ihmisten ymmärrykseen.

– Aikojen kuluessa olemme (me ihmiset) pikku hiljaa tajunneet, että ne taivaalta putoavat kivet eivät tule tulivuorista lentämällä, vaan ne todellakin tulevat avaruudesta. Näiden historiallisten kivienkin pieniä siruja löytyy hyllystä, mukaan lukien ensimmäinen, joka putosi samana vuonna kuin Kolumbus löysi Amerikan 1492.

Olemme tähtipölyä

Taivaankappaleiden tallentaminen piirtäen on rauhoittavaa ja filosofista, vakuuttaa Pekka Rautajoki, joka usein tähtiä katsellessaan miettii samoja asioita, joita kuuluisat tähtitieteilijät aiemmin.

Pekka Rautajoki, meteoriitti
Antti Eintola / Yle

– Me olemme kaikki biologisesti sukua toisillemme ja me olemme kemiallisesti kiinni tässä planeetassa. Me olemme elementaarisesti eli alkuaineiden puolesta kiinni maailmankaikkeudessa, me olemme kaikki tähtipölyä. Kaikki meidän kehomme raskaammat alkuaineet on taottu jo aiemmin kuolleiden tähtien ytimessä.

Ihmisen pienuus ja ainutkertaisuus mietityttävät avaruuspiirtäjää, joka näkee kaksi vaihtoehtoista tapaa tarkastella itseään maailmankaikkeudessa.

– Voi tuntea itsensä aivan äärettömän mitättömäksi pölyhiukkaseksi yhden pölyhiukkasen päällä, joka kiertää yhtä pölyhitulaistähteä yhdessä pölyhitulaisgalaksissa.

Pekka Rautajoen mielestä voimme myös ajatella, että me olemme kuitenkin oman näkyvän maailmankaikkeutemme keskellä.

Pekka Rautajoki
Antti Eintola / Yle

– Me olemme osa pientä murto-osaa maailmankaikkeuden energiataseesta, joka pystyy muodostamaan älyllistä elämää, joka pohtii omaa olemassaoloansa. Tällä hetkellä me olemme aika ainutlaatuisia maailmankaikkeudessa. Ja vaikka maailmankaikkeus on kooltaan iso, ei se merkitse sitä, että me olisimme jotenkin mitättömiä siinä.