Ovela ilves ei ole helppo saalis – lumi, tiheiköt ja louhikot laittavat metsästäjät koville

Ilves on vaikea metsästettävä. Se on ovela ja varovainen kissaeläin, jonka jahtaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tietotaitoa. Kanta-Hämeessä on opittu ilvesjahdin niksit vuosikymmenien kokemusten kautta.

Kotimaa
Ilves Ranuan eläinpuistossa.
Seppo Nykänen / Yle

Kun ei ollut kokemusta, ilvekset jäljet sotkettiin helposti vaikka ajokoiran jälkiin. Vielä 30 vuotta sitten ilvestä jahdattiin Kanta-Hämeessäkin vanhalla menetelmällä, hiihtämällä isoja alueita jälkiä etsien.

Ne tarkastusmatkat saattoivat kestää tunteja.

– Ennen tuli monta erehdystä, kun jonkun koiran jälkiä tutkittiin tunti tai kaksi, naurahtaa kokenut ilveksen metsästäjä Heikki Paavola muistellessaan Suomen runsaslukuisimman suurpedon metsästyksen alkuaikoja.

Vuodet ovat kuitenkin opettaneet Hämeenlinnan Kalvolan metsästysseuraan ja naapuriseuroihinkin kuuluvia.

– Nyt elinpiirit ovat tiedossa, ja tiedetään mistä ilvestä kannattaa lähteä etsimään. Kalvolassa on suuria vanhoja louhimoita ja kalliorotkoja, joissa ne ovat, tietää Jukka Viitaniemi.

Ilvesten metsästäjät varovat yhä julkisuutta

Suomessa lasketaan elävän noin 2 500 ilvestä. Määrä on vuodessa pudonnut noin 10 prosentilla. Onko syynä metsästys vai joku muu, se selviää muutaman vuoden kuluttua. Kannan kasvu vaikuttaisi kuitenkin pysähtyneen.

Kalvolassa on suuria vanhoja louhimoita ja kalliorotkoja, joissa ne ovat.

Jukka Viitaniemi

Vuonna 2015 metsästettiin lähes 500 ilvestä. Viitaniemen mukaan kanta kestää metsästyksen.

– Meillä on vahva ilveskanta, joka on metsästämällä pidetty terveenä. Kun kantaa säädellään, ilvekselle riittää myös ravinnoksi kaurista, valkohäntäpeuraa ja jänistä, Viitaniemi vakuuttaa.

Vielä 30 vuotta sitten ilveksen metsästäminen oli todella kuuma peruna. Hämeessä ilvesjahtiin menevät saivat kuulla kunniansa, kun lähtevät tappamaan vaakunaeläintään sukupuuttoon.

– Keskustelu oli kuumaa 1980-luvun puolessa välissä, se muistutti tämän päivän susikeskustelua, Viitaniemi sanoo.

Yhä edelleen metsästäjät kuulevat vihapuhetta. Siksi he ovat tarkkoja, etteivät mainitse toisia metsästäjiä nimeltä. Valokuviakin kaadoista vilautetaan, mutta ei anneta median käyttöön.

Jukka Viitaniemi katsoo ilveksen metsästämisen olevan ”uusiutuvien luonnonvarojen korjaamista ja talteenottoa”.

Ilveksen metsästäminen sitoo väkeä

Viidenkymmenen vuoden aikana Kalvolassa on saatu saaliksi noin 50 ilvestä. Kalvolassa on ilvesmaita noin 200 neliökilometriä.

Seudulla on kahdeksan metsästysseuraa ja seuruetta, jotka ovat muodostaneet yhteiselimen ilvestä metsästämään.

Ilvestä ei sulan maan aikoina kannata jäljittää. Heti kun lumi laskeutuu maahan, alkavat metsästäjät tutkailla omia metsästysmaitaan.

Ilvestä metsästetään joulu-helmikuussa.

Kaksi miestä katsoo kameraan
Jukka Viitaniemi (vas.) ja Heikki Paavola on kokeneita ilveksen metsästäjiä.Miki Wallenius / Yle

– Kun lumijäljet löytyvät, tiedetään millaista ilvestä metsästetään, Viitaniemi kertoo.

Yksinäistä ilvestä jahdataan, mutta emoa ja sen pentuja ei. Ne ovat rauhoitettuja. Ilveksen reviiri voi olla kooltaan sadasta tuhanteen neliökilometriin.

Paavola muistelee erästäkin metsästysreissua, joka tehtiin Kalvolan Kotkajärven itäpuolelle.

– Siellä oli meillä rinki, koska tiedettiin, että alueella on useampia ilveksiä.

– Sattui niin, että ajosta tuli lopulta omalle kohdalle ilvesemo ja kolme pentua sen perässä. Vain 10 metrin päähän. Se oli upea näky.

Emo murahti pennuille, jotka lähtivät heti pakosalle. Emo tuli itse viimeisenä perässä.

Metsästäjät kokoontuvat lopulta sen seuran alueelle, jossa jälkiä on havaittu. Miehiä on jahdissa tavallisesti 15-25. Väkeä tarvitaan pakoteitä tukkimaan, sillä ilves on ovela ja nopea eläin.

– Metsästyksen johtaja arvioi missä ilves liikkuu ja sijoittaa passimiehet ratkaiseviin paikkoihin, kertoo Heikki Paavola. Hän on kerännyt muistiin kaikki Kalvolan seudun ilveskaadot.

Ajomies joutuu koville kissajahdissa

Kun rinki on valmis ja ilveksen tiedetään olevan sen keskellä, laittaa metsästyksen johtaja jalkamiehen tai koiran ilveksen perään ja ajo alkaa.

– Ennen ei ollut koiria. Nyt on muutamille paikkakunnille tullut ilveksiä ajavia koiria, kertoo Jukka Viitaniemi. Koira ja kännykät ovat helpottaneet jahtia paljon.

Se haastava metsästettävä.

Heikki Paavola

Mikä tahansa metsästyskoira ei sovi ilvesjahtiin. Esimerkiksi ajokoira kavahtaa ilveksiä.

Nyt Kalvolan ilvesmetsästäjät osaavat jo kokemuksesta arvioida, mikä on kissaeläimen reittivalinta, ja minne kannattaa asettua passiin.

Ilves hyödyntää kulkiessaan tiheikköjä. Kauriin, peuran ja jänisten polut ja elinpiirit ovat ilvekselle tuttuja.

– Ilves hakeutuu niihin. Metsäjärvien rantapajukoissa on jäniksiä ja sieltä ilveksen jäljetkin löytyvät jossakin vaiheessa talvea, Viitaniemi tietää.

– Se on haastava metsästettävä. Silloin kun ilves huomaa, että joko koira tai jäljittäjä on perässä, niin silloin kuljetaan vaikeita paikkoja pitkin, Heikki Paavola painottaa.

Jos on lunta, niin ilves valitsee lumisimmat paikat, jotta takaa-ajaja varmasti kokee jahdin vaikeaksi.