Afrikan olot vavahduttivat kokenuttakin vapaaehtoistyöntekijää – samalla aukesi avustustyön merkitys

Afrikan olot tajuaa todella vasta paikan päällä. Sen koki Malawista palannut Unicefin vapaaehtoistyöntekijä.

ilmiöt
Lapsia istuu ja seisoo piirissä kuuntelemassa opettajaa.
Lapset asettuvat piiriin, kun opettaja ryhtyy opettamaan. Helena Anttiroiko-Mehtälä

Ei rakennettuja teitä, ei sähköä, vesi parin kilometrin päässä ja vain vähän ruokaa. Käynti Malawiin on länsimaiselle vavahduttava, mutta myös myönteisessä mielessä.

– Sen tajuaa aivan toisella tavalla, kommentoi Unicef-vapaaehtoinen Helena Anttiroiko-Mehtälä Afrikan oloja käytyään paikan päällä avustuskohteessa Afrikan Malawissa.

– Emme nähneet vain kurjuutta, vaan samalla tutustuimme avustusten tuloksiin. Jos Unicefin työtä ei olisi ollut, kuinka alkeellisissa oloissa sitten elettäisiinkään, 25 vuotta Unicefin hyväksi työtä tehnyt Anttiroiko-Mehtälä pohtii.

Köyhää, mutta iloista

Kokkolalaisen Helena Anttiroiko-Mehtälälle matka Malawiin oli ensimmäinen lajiaan. Hän pääsi vierailemaan esimerkiksi paikallisilla kouluilla.

Helena  Anttiroiko-Mehtälä Yssufin perheen kanssa. Patuma (17), huolehtii ja asuu pikkusiskonsa Asiyatin, (15 ), ja kahden pikkuveljensä, Asani (11) ja John (10) kanssa Chisawan kylässä Mangochin alueella
Helena Anttiroiko-Mehtälä Yssufin perheen kanssa. Patuma (17), huolehtii ja asuu pikkusiskonsa Asiyatin, (15 ), ja kahden pikkuveljensä, Asani (11) ja John (10) kanssa Chisawan kylässä Mangochin alueellaLaura Meriläinen

– Koulussa pieni 3-vuotias istui muiden takana ja hänen silmänsä painuivat välillä kiinni. Ajattelin ensin, että lapsi kaipaa päiväunta, Anttiroiko-Mehtälä kertoo.

Kun lapsi nousi ylös, tajusi Anttiroiko-Mehtälä, että lapsi kärsikin vähäisten unien sijaan nälästä: lapsella oli iso vatsa, mikä on merkki aliravitsemuksesta.

Anttiroiko-Mehtälä tapasi myös perheen, jossa vetovastuu arjesta oli siirtynyt menehtyneeltä äidiltä 17-vuotiaalle tytölle. Hän piti pienessä mökissä huolta kolmesta nuoremmasta sisarestaan.

Anttiroiko-Mehtälä pani merkille, että köyhyydestä huolimatta masentuneisuutta tai surua ei paikallisissa näkynyt.

– Köyhät ihmiset asuvat vaatimattomissa oloissa, mutta ovat kuitenkin iloisia. He iloitsevat siitä vähästä, mitä heillä on.

Anttiroiko-Mehtälä iloitsee matkastaan, sillä se on täydentänyt hänen tietojaan Unicef-työstä ja antaa eväitä levittää tietoa eteenpäin sekä innostaa vapaaehtoisia avustamiseen.

Unicef auttaa monin tavoin

Unicef järjestää muutaman vuoden välein tutustumismatkoja, jotka vapaaehtoiset rahoittavat itse.

Järjestö auttaa köyhien maiden asukkaita monella eri tavalla. Unicef on esimerkiksi mukana rahoittamassa Malawin alueen Cash transfer -ohjelmaa, jonka tarkoitus on vähentää äärimmäistä köyhyyttä ja aliravitsemusta sekä edistää koulunkäyntiä.

Malawi onkin yksi Afrikan köyhimmistä maista. Seudulla on paljon orpolapsia, joilta aids on vienyt molemmat vanhemmat. Myös nälänhätä on yleistä.