Elokuvantekijää eivät arvostelut kiinnosta: "Kuka tahansa voi olla elokuvakriitikko"

Elokuvantekijöiden saama kritiikki jää mieleen mutta myös mietityttää. Joskus paras palaute tulee yllättävältä taholta, kertoo Pekka Lehtosaari.

viihde
DVD:n takakansi.
DVD:n kansissa näkee toisinaan tähtiä, joita elokuva on saanut kriitikoilta. Elokuvantekijän mukaan muuten markkinoinnillisesti elokuvakritiikkiä ei oikeastaan käytetä missään.Laura Tolonen / Yle

KajaaniLehtien palstoilla, nettisivuilla ja nykyään etenkin somessa arvostellaan ja ylistetään elokuvia. Esimerkiksi Pahat pojat ja Röllin sydän -elokuvista tuttu elokuvantekijä Pekka Lehtosaari ei omista töistään ole kritiikkiä lukenut pitkään aikaan.

– Henkilökohtaisesti koen, että kritiikki on tarpeellista, koska se on keskustelun avaus. Varsinainen funktio lienee kuitenkin se, että kuluttaja voi lukea tekstin ja ottaa selvää, onko tämä elokuva sopiva juuri minulle, Lehtosaari miettii.

Suomen Arvostelijainliiton puheenjohtaja ja teatterikriitikko Maria Säkö kertoo kritiikin usein jäävän pelkäksi tuote-esittelyksi, tai arvottamiseksi, tykkääkö kirjoittaja esimerkiksi elokuvasta vai ei.

– Kritiikin pitäisi näyttää eroja, huomata jotain uutta ja keskustella, Säkö sanoo.

Pekka Lehtosaari kokee, että kritiikistä jää jotakin uupumaan.

– Keskustelun avaus kyllä toteutuu – aika provosoivastikin. Mutta se, että kritiikin pohjalta kuluttaja voisi valita onko elokuva hänen makuunsa, niin se tuntuu usein jäävän. Kriitikoilla tuntuu olevan suppea maku, mutta he katsovatkin 6–7 elokuvaa viikossa.

Halu erottua

Provosoivalle keskustelun avaukselle on Lehtosaaren mukaan syynsä.

– Kriitikoilta ei vaadita minkään näköistä koulutusta, kuka tahansa voi olla elokuvakriitikko. Jotkut kriitikot saavat tekstistään palkkioksi Blu-ray-levyn, eli se ei ole enää työtä, vaan enemmänkin harrastustoimintaa. Aloittelijakriitikoita on monia, niin varmasti on myös halu erottua massasta, mikä onnistuu provosoimalla.

Ajattelin, että kohderyhmääni on ylipainoinen 50-vuotias mies, mutta se onkin 3-vuotias pikkutyttö.

Pekka Lehtosaari

Provosoivasta kritiikistä esimerkkinä toimii Kainuussa kuvattu Bunny the Killer Thing -elokuva, joka sai murska-arvostelut esimerkiksi Helsingin Sanomissa. (siirryt toiseen palveluun) Pekka Lehtosaari nostaa esimerkeiksi uuden Suicide Squadin, jota on myös arvosteltu kovin sanoin. Lehtosaari kokee myös Tuukka Temosen ohjaaman Teit meistä kauniin -elokuvan Image-lehdessä julkaistun kritiikin (siirryt toiseen palveluun) osaltaan melko hurjaksi.

– Kyllä se elokuva oli varmasti kymmenen euron elokuvalipun arvoinen, vaikka jossain tekstissä sanottiin melkeinpä suoraan, että älä mene katsomaan tätä elokuvaa, Lehtosaari huokaisee.

Traileri vastaan kirjoitettu kritiikki

Lehtosaaren mielestä monissa kritiikeissä käytetään hyvinkin runollista kuvailua, joka ei välttämättä avaudu lukijalle. Jääkö markkinoinnissa kritiikille sijaa?

– Markkinoinnillisesti elokuvakritiikkiä ei oikeastaan enää käytetä missään – paitsi DVD-levyjen kansissa, joihin painatetaan isolla tähtiä, joita elokuva on saanut. Toivoisin, että kriitikot voisivat kerääntyä yhdessä pohtimaan, miten he voisivat tehdä parempaa työtä.

Lehtosaari katsoo mielellään elokuvan trailerin, ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.

Pekka Lehtosaari.
Pekka Lehtosaari sanoo kritiikin olevan usein keskustelun avaus.Miia Roivainen / Yle

– Trailerissa kaikki on oikeasti siitä elokuvasta, ja voin pohtia miellyttäisikö tämä elokuva minua. Voin myös lukea 10 minuuttia runoproosaa ja jonkun toisen henkistä tilaa siltä hetkeltä, kun hän on nähnyt kyseisen elokuvan.

– Äkkiseltään valitsen sen kahden minuutin mittaisen trailerin, Lehtosaari naurahtaa.

Kritiikkiä on osattava ottaa vastaan

Palautetta elokuvat saavat kriitikoiden lisäksi muiltakin. Sosiaalisessa mediassa ruoditaan elokuvia rankoin sanoin, mutta samalla myös ylistetään. Röllin sydän -animaation ohjannut Pekka Lehtosaari kertoo saaneensa parasta palautetta jostain aivan muualta kuin elokuvakriitikolta.

– Kun Röllin sydän näytettiin ensimmäistä kertaa, oli saliin menossa äiti ja 3-vuotias tyttö. Ensimmäinen ajatukseni oli, että minkä ihmeen takia noin nuoren pitää tulla elokuviin, eihän tuo kuitenkaan jaksa istua aloillaan. Sitten kun pikkutyttö jaksoi katsoa koko elokuvan läpi, riemuissaan hihitti ja katsoi koko elokuvan ja taputti käsiään, niin jotain kyllä sydämessä suli.

Aloittelijakriitikoita on monia, niin varmasti on myös halu erottua massasta, joka onnistuu provosoimalla.

Pekka Lehtosaari

– Ajattelin, että kohderyhmääni on ylipainoinen 50-vuotias mies, mutta se onkin 3-vuotias pikkutyttö. Se kyllä jäi mieleen, Lehtosaari sanoo.

Pekka Lehtosaaren mielestä palautetta pitää pystyä elokuva-alalla ottamaan vastaan.

– Helsingin Sanomissa kirjoitettiin kymmenisen vuotta sitten Röllin sydämestä näin: "elokuva sisältää seksiä ja väkivaltaa." Olen kysynyt jokaiselta tapaamani henkilöltä, joka kyseisen elokuvan on katsonut, että onko näin. En ole vieläkään yli sadasta ihmisestä tavannut sellaista, joka olisi samaa mieltä.

– Saattaa olla, että kriitikolla on ollut huono päivä, Lehtosaari miettii.