Testit kumosivat epäilyt ja pilkan: Luolasta löytynyt mayakalenteri on aito ja hyvin vanha

1960-luvulla löytynyt mayojen käsikirjoitus oli tutkijapiireissä leimattu väärennökseksi. Tuoreissa tutkimuksissa se osoittautui tunnetuista käsikirjoituksista vanhimmaksi, vaikkakaan ei ehkä kauneimmaksi.

tiede
Viivapiirros keihästä pitelevästä jumalhahmosta.
Yksityiskohta Grolierin koodeksin kuvasta.Justin Kerr

Grolierin koodeksina tunnettu mayojen käsikirjoitus ei ole ainoastaan aito, vaan myös vanhin Amerikoista koskaan löydetty teksti, osoittavat yhdysvaltaisten yliopistojen perusteelliset tutkimukset.

Niihin oli erityistä tarvetta, koska asiantuntijat epäilivät yleisesti, että meksikolaisesta luolasta 1960-luvulla löytynyt kymmensivuinen käsikirjoituksen osanen oli väärennös. Epäilyksille antoi pontta se, etteivät löytäjät olleet arkeologeja, vaan ryöstelijöitä.

Heidän saaliikseen oli samalla jäänyt myös muun muassa puinen naamio ja uhrimenoissa käytetty veitsi, jonka kahva oli muotoiltu nyrkkiin puristetuksi kädeksi. Vaikka nuo esineet osoittautuivat jo aiemmin aidoiksi, koodeksin alkuperää epäiltiin edelleen.

Vähän tekstiä, paljon kuvia

Varakas keräilijä Josué Sáenz sai kuulla pilkkapuheita kertoessaan, miten kaksi ryöstelijää oli vienyt hänet katsomaan löytöään lentokoneella, jonka kompassi oli kätketty liinan alle. Epäluuloa herätti sekin, että Sáenz toimitti löytönsä vaivihkaa New Yorkiin, jossa se oli vuonna 1971 näytteillä Grolierin yksityiskerhossa.

Kerhon mukaan nimetystä koodeksista myös puuttui paljon sellaista, mitä koodekseilta oli totuttu odottamaan: kuvakirjoitusta oli varsin vähän, mutta kuvia epätavallisen paljon.

– Tuli suorastaan tavaksi väittää, että käsikirjoitus oli väärennys. Siksi päätimme tutkia sen hyvin tarkkaan, väite väitteeltä. Nyt voimme sanoa, ettei aitoudesta ole pienintäkään epäystä, sanoo toinen tutkimusten johtajista, Brownin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) professori Stephen Houston.

Paperi, muste ja hahmot kuten kuuluu

Houston kollegoineen tutki koodeksin tyylin ja sisällön sekä paperin ja musteiden iän. He myös vertasivat koodeksia 1800-luvulla löydettyjen ja sijoituspaikkojensa mukaan nimettyihin Dresdenin, Madridin ja Pariisin koodekseihin.

Kaikki neljä ovat osin kalentereita, osin astronomisia karttoja. Ne kertovat ajan kulusta taivaankappaleiden avulla, auttavat pappeja ennustusten laatimisessa ja antavat neuvoja rituaaleissa ja muun muassa sodankäyntiin sopivissa ajankohdissa.

Radiohiiliajoitus osoitti Grolierin koodeksin joukon vanhimmaksi. Paperi on valmistettu 1200-luvulla viikunapuiden kuoresta.

Koodeksin sinisen musteen salaisuutta ei vielä 1960-luvulla tunnettu, kuten ei käsikirjoitukseen piirrettyjen jumalhahmojenkaan, joten väärentäjällä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada niitä täsmälleen oikeanlaisiksi, tutkimus toteaa.

Käyttötavara kolmelle sukupolvelle

Toisin kuin Dresdenin ja Madridin koodeksit, Grolierin koodeksi ei viittaa isoon joukkoon mayojen jumalia, vaan keskittyy niihin, jotka hallitsivat Auringon ja kuoleman kaltaisia peruskysymyksiä.

Houstonin mukaan koodeksi ei myöskään ole erityisen kaunis eikä se aikanaan luultavasti ollut huipputuote. Sitä ei ollut tarkoitettu hoviin, jossa lukutaito oli yleisin, vaan paino on kuvissa ja niiden välittämissä viesteissä, Houston arvelee.

Pitkäikäiseksi koodeksi kuitenkin tehtiin: 104 vuoden mittaisena siitä oli kalenteriksi ainakin kolmelle sukupolvelle.