Analyysi: EU maistoi Turkinpippuria

EU:ssa vallalla oleva inho Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania kohtaan aiheutti sen, että EU ei kyennyt tukemaan Turkkia vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa, kirjoittaa EU-erikoistoimittaja Susanna Turunen.

Ulkomaat
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan.How Hwee Young / EPA

*Kohta on kulunut kaksi kuukautta *Turkin heinäkuisesta vallankaappausyrityksestä. Turkin johto odottaa yhä Euroopan unionilta virallista ja näkyvää tukea kaappausyrityksen tukahduttamiselle.

Virallinen Turkki on verisesti loukkaantunut EU-johtajien näkymättömyydestä. Turkin Euroopassa olevien diplomaattien ja asiantuntijoiden puheista on käynyt selväksi, että presidentti Recep Tayyip Erdoğan aidosti ja oikeasti odotti, että joku korkea-arvoisimmista – Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tusk, Saksan liittokansleri Merkel, Ranskan presidentti Hollande tai edes EU:n ulkopoliittinen edustaja Mogherini – olisi heti heinäkuun verisen yön jälkeen matkustanut Ankaraan seisomaan johtajan tukena, kunhan aseelliset yhteenotot oli saatu päätökseen ja Erdoğanin hallinto varmistanut asemansa.

*EU ei tiennyt ketä uskoa *ja kenellä oli oikeasti valta.

Olkoon se EU:n epävirallinen puolustus. Virallisesti kävi niin, että Erdoğan ei koskaan saanut odottamaansa korkean tason tukea sotilaallisen vallankaappausyrityksen tukahduttamiselle. EU:n instituutiot johtajineen ainoastaan tuomitsivat vallankaappausyrityksen laittomana demokraattisesti valittua Turkin johtoa vastaan.

Virallinen Turkki on verisesti loukkaantunut EU-johtajien näkymättömyydestä.

Erdoğanin itsevaltainen johtamistyyli on tehnyt EU:sta epäilevän Tuomaan.

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut ovat käytännössä katkolla, maaliskuussa sovittu pakolaisyhteistyö on vaarantunut ja Turkin demokratisointiprosessi seisahtunut, koska mitään virallista kanssakäymistä ei ole.

Pakolaisista ja turkkilaisten viisumivapaudesta on tullut yhden ja ainoan tien neuvotteluloukku, ja solmu on tiukassa.

Maaliskuussa EU myönsi Turkille kuusi miljardia euroa tukea, jos se estää pakolaisten vapaan pääsyn EU:n maaperälle. Vastalahjaksi turkkilaisille luvattiin viisumivapaus kesäkuussa – mahdollisuus, jota turkkilaiset ovat odottaneet EU-jäsenyysneuvottelujen alkamisesta saakka.

Pelkästään Saksassa on yli kolmen miljoonan turkkilaisen vähemmistö. Perheiden tapaamisvaikeudet muistuttavat Saksan jaon aikoja, jolloin Länsi-Saksan ja DDR:n rajan ylittäminen oli eri puolille rajaa jääneille perheenjäsenille lähes mahdotonta.

Eräiden EU-maiden tuomitsevat kannanotot Turkin hallinnon vallankaappausyrityksen jälkeisille puhdistustoimille saivat Turkin miettimään pakolaissopimusta uudelleen.

Erdoganin itsevaltainen johtamistyyli on tehnyt EU:sta epäilevän Tuomaan.

Lännessä ei ole haluttu niellä Fetullah Gülenin ympärille rakennettua salaliittoteoriaa, jossa sekulaarinen Turkki olisi vaihdettu islam-johtoiseen muslimivaltioon.

Kymmenet tuhannet valtion, koulujen ja armeijan viroista putsatut henkilöt, siis Gülenin kannattajiksi epäillyt, ovat muuttuneet todistusaineistoksi Turkin demokratiavajeesta, itsevaltaisesta johtajasta ja lain, oikeuksien sekä lehdistönvapauden polkemisesta.

Kaikki edellämainitut ongelmat ovat olemassa lännen näkökulmasta, mutta nyt, kohta kaksi kuukautta vallankaappausyrityksen jälkeen, Euroopasta löytyy vastatoimille ymmärrystä.

Lännessä ei ole haluttu niellä Fetullah Gülenin ympärille rakennettua salaliittoteoriaa.

Kysyttäessä keneltä tahansa vallankaappausyrityksen onnistuminen olisi johtanut veriseen sisällissotaan. Se ei tietenkään ole EU:n etujen mukaista. Turkki on EU:lle monessa suhteessa tärkeä kumppani.

*EU tarvitsee Turkkia *pakolaiskriisin hoitamisessa, terrorismin vastaisessa sodassa, energiayhteistyössä, kauppakumppanina ja ennen kaikkea siltana kristittyjen ja islamin välissä. Jopa Euroopan vahva johtaja, Saksan liittokansleri Angela Merkel, on sen todennut.

Merkel, joka päästi Saksaan viime vuonna yli miljoona pakolaista, kulkee kuitenkin vaalihäviöstä toiseen kansallismielisten rynniessä. Nyt hätiin saapuu Euroopan parlamentti. Tiedonhankintamatkalla käynyt saksalainen europarlamentaarikko, kristillisdemokraatti ja parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brock tunnusti ensimmäisenä hollantilaisen demarikollegansa Kati Pirin kanssa, että EU:ssa tehtiin hätiköityjä päätöksiä ja että Turkin hallinnon vastatoimet olivat perusteltuja.

Turkille tärkeintä on saada voimaan viisumivapaus.

Turkin parlamentin sisällä oli 125 kansanedustajaa, kun vallankaappausta yrittäneet avasivat tulen.

Myöhäisen ensivisiitin jälkeen Ankarassa on käynyt nyt myös EU-parlamentin puhemies Martin Schulz, hänkin saksalainen. Hänen johtopäätöksensä oli yhtäläinen. Ankaraan odotetaan pian EU:n ulkopoliittista edustajaa Mogherinia.

Pahasti jäätyneiden suhteiden korjaamiseksi harrastettiin esilämmittelyä Slovakian Bratislavassa pidetyssä ulkoministerikokouksessa, jossa Turkin eurooppaministeri Omer Celik vakuutti Turkin pitävän kiinni sovitusta eli pakolaisreittien tilkitsemisestä.

Turkille tärkeintä on saada voimaan viisumivapaus. Olisiko EU:n aika pitää kiinni omista, Turkille antamistaan lupauksista?