Mies vanha kuin Yleisradio

Tauno Aution piti päästä juhlimaan 90-vuotissyntymäpäiviään kauniiden naisten kanssa Las Palmasiin, mutta kekkerit päätettiin pitää Helsingissä. "Ehkä sitten satavuotiaana", sankari suunnittelee.

media
Kyllikki ja Tauno Autio kävelevät kadulla.
Mikko Ahmajärvi / Yle

Ylen lisäksi noin kolmellakymmenellä 90-vuotiaalla suomalaisella on syytä juhlaan perjantaina. Yksi heistä on Helsingin Kampissa asuva Tauno "Tane" Autio, joka syntyi Tampereella syyskuun 9. päivä vuonna 1926.

Sankari ei ole yhdeksällä alkavasta ikänumerosta moksiskaan.

– Ei se sen kummemmalta tunnu kuin ne aikaisemmatkaan syntymäpäivät. Ihmiset onnittelevat varmaan sen takia, kun on saanut elää näin pitkään. Mulla on varmaan sitten hyvät geenit, Tauno Autio virkkoo.

– Ja hyvä vaimo! Kyllikki Autio, 86, kommentoi ja iskee silmää.

Tauno syntyi samana päivänä, kun Yleisradio lähetti ensimmäisen radiolähetyksensä. Unioninkadulla Helsingissä toimitetussa historiallisessa radiolähetyksessä kuultiin toimitusjohtajan puhe, estetiikkaa käsittelevä esitelmä, musiikkia ja STT:n uutiset.

Tauno kertoo, että radio oli pitkään outo ja kallis kapistus, jonka harva omisti. Onneksi sellainen oli hankittu parhaan ystävän Toivon kotiin ja asetettu juhlallisesti olohuoneen paraatipaikalle. Pojat kuuntelivat muiden tenavien lailla Lasten tuntia, jossa Markus-setä komensi Suomen lapsia syömään kaurapuuroa.

– En usko, että se vaikutti ruokavaliooni millään tavalla, mutta kyllä vieläkin tulee joskus Markus-setä mieleen, kun syön kaurapuuroa, Tauno sanoo.

Elokuussa 1936 hän ja Toivo viettivät tuntitolkulla aikaa seuraten radiosta Berliinin olympialaisia. Niistä kisoista Suomi palasi 19 mitalin kanssa.

– Silloin suomalaiset osasivat vielä urheilla, joten kilpailua oli miellyttävää kuunnella. Toisin on nyt, Tauno sanoo.

Tanssien läpi elämän ja ennätystenkirjaankin

Kyllikki kertoo, että he ovat hyvin maailman menosta perillä, koska radio on heillä koko ajan taustalla. Yöpöydällä on kelloradio, joka herättää aamuisin ja sen musiikkiohjelma kuunnellään usein iltaisin ennen nukkumaanmenoakin. Siinä välissäkin kuunnellaan. Varsinkin musiikkiohjelmia. Pariskunta myöntää, että olisi vaikea kuvitella elämää ilman radiota.

Kyllikki ja Tauno Aution hääkuva.
Tauno ja Kyllikki Autio menivät naimisiin vuonna 1949.Mikko Ahmajärvi / Yle

Vielä vaikeampaa olisi kuvitella elämä ilman tanssia.

Kyllikki uskoo, että se on yhdistänyt heidät ja pitänyt yhdessä vuodesta 1947 lähtien. Ensikohtaamisesta ei mennyt tuntiakaan kun he olivat jo parketilla.

Tarina kulki niin, että Kyllikin koulukaveri oli iskenyt silmänsä neljä vuotta vanhempaan salskeaan teknikko-opiskelija Taunoon. Hän halusi odottaa Hämeenkadun ja Näsilinnankadun kulmassa koulusta palaavaa ihastustaan. Kyllikki päätti tulla seuraksi, ihan vain noin uteliaisuuttaan. Kun Kyllikki huomasi kuinka kivannäköinen ja hyväkäytöksinen nuorukainen oli kyseessä, hän päätti, ettei jää esiliinaksi.

– Kävin viemässä laukun kotiin ja lähdimme siitä sitten kolmisin Tampereen Raittiustalolle tansseihin, Tauno sanoo.

Koulukaveri tuli mukaan, mutta heti alusta lähtien oli selvää, ketä Tauno vei.

– Ja vie edelleen, Kyllikki nauraa.

Pariskunta jopa tanssi itsensä juhannuksena 1983 Guinnessin ennätystenkirjaan tanssimalla Lohjan Tanhuhovissa putkeen kokonaiset 75 tuntia.

– Ei näyttänyt tulevan loppua meidän tanssimiseen. Sen toisen jäljellä olevan pariskunnan mies nukahti pystyyn ja kaatui seinää päin, tuomarina ollut Åke Blomqvist puhalsi pelin poikki, Tauno muistelee.

Vanhin poika Asko oli ihmetellyt, miksi vanhemmat eivät tulleetkaan saareen juhannusta viettämään. Onneksi televisio oli iltauutisten aikaan päällä ja esikoinen tunnisti hikisen kaksikon. Palkinnoksi Autiot saivat kahden viikon lomamatkan Brasiliaan.

– Ei sambattu, mutta katseltiin kaikenlaista, Kyllikki kertoo.

Autiot olivat myös vakiokävijöitä Mainostelevision suositussa Lauantaitanssit-ohjelmassa.

Tauno muistuttaa, että heidän tanssiharrastuksensa rajoittunut ennätysjahtiin tai humppaamiseen studiolamppujen alla. Aktiivisimpina vuosinaan he saattoivat tanssia viisikin kertaa viikossa.

Kyllikki ja Tauno Autio kotonaan.
Taunolla on ollut jo pitkään suunnitelmissa kirjoittaa muistelmat. "Materiaali on valmiina täällä pään kovalevyllä, mutta koska olen eläkkeellä, niin eihän minulla ole koskaan aikaa kirjoittaa niitä ylös."Mikko Ahmajärvi / Yle

Uutisia ja miesnainen iltapuvussa

Ensimmäinen televisio Autioiden kotiin kannettiin vuonna 1957, jolloin perheen esikoinen Asko oli 6-vuotias ja kuopus Ari juuri syntynyt. Tauno muistaa, että antenni piti itse kiinnittää katolle ja lapamadoksi kutsuttu antennijohto tuotiin ikkunan raosta sisälle. Perhe oli muuttanut vuotta aiemmin Helsingin merelliseen Munkkisaareen, kun Tauno sai työpaikan Wärtsilän telakalta.

Tuosta ihmeellisestä kuvaradiosta tuli osa perheen arkea. Mitä enemmän ohjelmaa alettiin lähettiin, sitä enemmän toosa oli myös päällä.

Laatikosta sai tarvitsemansa tiedon ja etenkin viihdykkeen. Autiot kertovat, että Euroviisut tekivät musiikista pitävään pariskuntaan lähtemättömän vaikutuksen, jonka hohto ei ole himmentynyt vieläkään.

– Emmehän me silloin tienneet, kuinka kuinka kamalan iso juttu siitä tulee. Etenkin tämä miesnainen, jolla on parta, on jäänyt mieleen, Tauno sanoo ja muistelee viisut 2014 voittanutta itävaltalaista Conchita Wurstia.

Pitäähän heillä olla muitakin tanssittajia. En minä kaikkia ehdi tanssittaa.

Tauno Autio

Ylen ikäinen mies ja vähän nuorempi vaimo muistavat myös sen huhtikuisen lauantaipäivän kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin radiouutisissa kerrottiin Ukrainassa tapahtuneesta ydinonnettomuudesta. Autiot olivat silloin mökillä saaressa Jaalassa Heinolan lähellä, kun tieto Tšernobylistä tavoitti heidät.

– Silloin puhuttiin, että ydinlaskeumaa tulisi juuri sinne seudulle. Kyllä me silti syksyllä marjassa kävimme, Tauno sanoo.

Tänä syksyä puolukat on haettu torilta, sillä pensaassa kyykkinen ottaa liikaa selän päälle.

Yhdeksänkymppinen ei halua harrasta juhlaa

Viime helmikuussa Tauno soitti Kampissa sijaitsevaan Laulumiehet-ravintolaan ja varasi sen syntymäpäiväjuhliensa pitopaikaksi. Alkuperäinen suunnitelma nimittäin peruuntui Kyllikin jalkavaivojen takia.

Jos alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut, Autiot kippistäisivät nyt Las Palmasissa. Jokunen vuosikymmen sitten Tauno nimittäin julisti tutuilleen, että sitten kun 90 kolahtaa mittariin, hän ottaa lennon Gran Canarialle ja juhlii siellä syntymäpäiviään pelkästään naisista koostuvan vierasjoukon kanssa.

– Niin ja kauniiden naisten, Kyllikki lisää silmät vilkkuen.

Koska suunnitelma muuttui, perjantain juhliin on kutsuttu myös miehiä.

– Piitäähän heillä olla muitakin tanssittajia. En minä kaikkia ehdi tanssittaa, Tauno naurahtaa.

Syntymäpäiväsankari on harmissaan, ettei hänen paras ystävänsä Toivo, jonka perheellä oli 30-luvulla radio, ole mukana näilläkään syntymäpäivillä. Tämän viikon sunnuntaina kun tulee kuluneeksi viisitoista vuotta hänen kuolemastaan. Päivämäärä ei unohdu, sillä syyskuun 11. päivä 2001 tapahtuivat myös World Trade Centerin -terrori-iskut.

– Se oli kahden kammottavan uutisen päivä. Ensin ne iskut, ja sitten lähti sydänkohtauksella Toivo, koko ikänsä urheillut terve mies, Tauno pahoittelee.

Ei huolta, kyllä mä sun kanssas humpan tanssin.

Kyllikki Autio

Juhlien vanhin vieras tulee olemaan pariskunnan 99-vuotias korttipelikerhokaveri. Lapsenlapset laskevat vieraiden keski-ikää, mutta aika monen ikä lähentelee silti yhdeksääkymppiä.

Liian montaa hyvää ystävää maallisella kutsulla ei enää tavoita.

– Olemme alkaneet tuossa jokunen vuosi sitten kaveeraamaan parikymmentä vuotta nuorempien kanssa, ettei heti tarvitsisi aina luopua, Kyllikki sanoo.

Pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi että juhlissa olisi turhan harras ja totinen tunnelma, kuten näillä kilometreillä on tapana.

– Ne ovat syntymäpäivät, eikä mikään hartaus! Täytyy olla ohjelmaa, ettei mene kuolleeseen pisteeseen, juhlakalu miettii.

Seisovasta pöydästä saa hakea graavikalaa, sienisalaattia ja sen sellaista vähän parempaa. On ruokajuomat, kahvit ja kinuskikakku. Virallisen osuuden jälkeen alkavat ne odotetut tanssit, joita varten paikalle on pyydetty ihan orkesterikin.

– Vaimon jalka on niin huonossa kunnossa, että mun pitää varmaan vaihtaa naista, Tauno virnuilee.

– Ei huolta, kyllä mä sun kanssas humpan tanssin, Kyllikki vastaa.

Tauno miettii hetken ja sanoo sitten:

– Niin, kyllä se Irwinin Las Palmas taitaa humppanakin mennä. Kanarialle sitten satavuotiaana.