Koe uusi yle.fi

Karkotettava

Karkotuspäätöksen saanut Sodaba Alif pelkää joutuvansa vanhoillisen sukunsa kunniamurhan uhriksi, jos Suomi lähettää hänet takaisin Afganistaniin.

Ulkomaat
Afganistanilainen Sodaba Alif.
Perhe päätti, että Sodaba Alifin, 20, oli mentävä naimisiin ja muutettava Kabulista Suomeen. Hän pakeni miehensä luota, vastustaa karkotusta ja toivoo voivansa aloittaa uuden elämän Helsingissä.Nella Nuora / Yle

Muutto Suomeen kaksi vuotta sitten ei ollut afganistanilaisen Sodaba Alifin suunnitelmissa. Hän ahkeroi lakiopintoja yliopistolla Kabulissa.

Perhe oli suunnitellut hänen tulevaisuutensa toisin, ja siihen liittyi kaukainen maa Pohjois-Euroopassa.

Vanhemmat olivat valinneet hänelle aviomiehen, Suomessa asuvan sukulaisen, jonka luokse Alifin olisi lähdettävä. Alifin mukaan kyse oli pakkoavioliiton kaltaisesta järjestelystä, jota hän ei koskaan hyväksynyt.

Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Alif on jättänyt väkivallalla uhanneen miehensä ja pelkää henkensä edestä.

Isoisäni puoli suvusta on päättänyt, että jos palaan Afganistaniin, minut surmataan.

Sodaba Alif

Mies oli rajoittanut hänen liikkumistaan ja yhteydenpitoa läheisiin. Yhteiseloa Jyväskylässä ehti kestää vain parisen viikkoa ennen kuin ahdistunut Alif päätti paeta. Eron jälkeen ex-mies uhkasi heittää hänen päälleen syövyttävää happoa.

Alifin perheen mielestä tytär on tuottanut häpeää jättämällä sulhasen ja toiminut vastoin perinteitä.

– Isoisäni puoli suvusta on päättänyt, että jos palaan Afganistaniin, minut surmataan. Näin he ovat minulle viestittäneet, hän kertoo helsinkiläisessä kahvilassa.

Siksi Alif haki Suomesta turvapaikkaa. Sitä ei hänelle myönnetty.

Maahanmuuttovirasto ei uskonut

Maahanmuuttovirasto ei pitänyt Alifin kertomusta uskottavana. Turvapaikan sijaan Alif sai karkotuspäätöksen.

Alif valitti päätöksestä, tuloksetta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin Alifin tapauksesta eri linjoilla kuin maahanmuuttovirasto. Hallinto-oikeuden mukaan oli mahdollista, että Alifia oli painostettu avioliittoon ja että suku Afganistanissa ei hyväksynyt Alifin eroa.

Afganistanilainen Sodaba Alif.
"En pysty nukkumaan, näen painajaisia, minulla ei ole ruokahalua. En nauti elämästä", Alif kuvaa.Nella Nuora / Yle

Oikeuden mukaan ei silti ollut näyttöä siitä, että Alif olisi hengenvaarassa. Maahanmuuttoviraston kielteinen päätös turvapaikasta kesältä 2015 pysyi siten voimassa.

Kielteiseen turvapaikkapäätökseen vaikutti se, että viranomaiset katsoivat Alifin yrittäneen erehdyttää heitä. Turvapaikkapuhuttelussa hänen kertomassaan esiintyi useita ristiriitaisuuksia.

Hän oli viranomaisen mukaan antanut vääriä tietoja saadakseen oleskeluluvan. Alifin mukaan vääriä tietoja oli antanut entinen kumppani, joka myös jatkoi epäselvien tietojen levittämistä parin erottua.

Meidänkin mittapuulla aika kohtuuttomalta tuntuva tilanne tietyissä kulttuureissa ei välttämättä täytä sitä, mikä on säädetty laissa vainoksi.

Esko Repo

Osa sekaannuksista johtui Alifin mukaan myös siitä, että hän oli turvapaikkapuhuttelussa ahdistunut eikä pystynyt kertomaan tarinaansa johdonmukaisesti.

– Olin hirvittävän stressaantunut, lähes paniikissa. Puhuin asioista, joita en itsekään täysin ymmärtänyt, hän sanoo.

– Mieheni taas kävi poliisilaitoksella kertomassa, että olisin vain halunnut päästä Eurooppaan hänen siivellään, Alif jatkaa.

Viranomaisia tuntui hämmentävän myös Alifin lausunnot siitä, että naisen perhe ei ollut aina suhtautunut kielteisesti tyttären eroon miehestä.

Näkemykset Alifin elinoloista Afganistanissa ovatkin osin ristiriitaisia. Alifin nykyinen asianajaja epäilee, että on mahdollista, että Alifia on ymmärretty turvapaikkamenettelyssä väärin.

Myöskään Ylellä ei ole mahdollisuutta varmistaa Alifin tarinan paikkansa pitävyyttä lopullisesti.

Kertomusta ei tarvitse näyttää toteen

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo korostaa, että vainon kohteeksi joutuminen on määritelty laissa. Silloin tutkitaan, onko henkilön kohdalla vainoa etnisen alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi.

Afganistanilaiset naiset opettelevat lukemaan Kabulissa joulukuussa 2014.
Afganistanilaisia naisia oppitunnilla Kabulissa joulukuussa 2014.Hedayatullah Amid / EPA

Kunniamurhan uhka vaikuttaisi kuuluvan yksityiseen alueeseen, arvioi Repo. Hän ei ota kantaa yksittäiseen turvapaikkapäätökseen vaan kommentoi turvapaikkapäätöksentekoa yleisellä tasolla.

– Kaikki ikävä ja meidänkin mittapuulla aika kohtuuttomalta tuntuva tilanne tietyissä kulttuureissa ei välttämättä täytä sitä, mikä on hyvin yksityiskohtaisesti säädetty laissa vainoksi, Repo sanoo.

Revon mukaan turvapaikanhakijan ei tarvitse näyttää turvapaikkapuhuttelussa toteen kertomustaan. Tärkeää kuitenkin on, että puhuttelussa kertomus on pääosin ristiriidaton.

Revon mukaan turvapaikkapuhutteluja tekevät ovat saaneet koulutusta traumatisoituneiden ja viranomaisiin kenties niukasti luottavien henkilöiden kohtaamiseen.

Lisäksi tutkitaan, voiko hakija turvautua viranomaissuojeluun kotimaassaan.

”Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua”

Alifin mukaan Suomen poliisi ehdottikin hänelle, että hän voisi palata kotimaahansa ja elää siellä vaikkapa naisten turvakodissa. Alifin mielestä ajatus oli pöyristyttävä.

Afganistanilainen Sodaba Alif.
Sodaba Alif ei pidä paluutaan Afganistaniin mahdollisena.Nella Nuora / Yle

– Miksi minun on antauduttava vaaraan ja mentävä takaisin? Elääkseni naisten turvakodissa? hän ihmettelee.

Karkotus Afganistaniin olisi hänestä pahinta mitä voisi tapahtua.

Maahanmuuttovirasto toteaa Ylen haltuunsa saamassa päätöksessä, että Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa on "toimiva viranomaiskoneisto" ja että "viranomaiset pystyvät yleisesti ottaen tarjoamaan kaupungissa suojelua".

– Virasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt kertomustasi sinuun kotimaassasi kohdistuvasta uhasta eikä pitänyt pelkoasi objektiivisesti perusteltuna. Näin ollen asiassa ei ole olemassa vainoa harjoittavaa tai vakavaa haittaa aiheuttavaa tahoa eikä sinulla siten ole myöskään tarvetta turvautua viranomaissuojeluun, päätöksessä kirjoitetaan.

Salaiset turvakodit kuin vankiloita

Takaisin Afganistaniin Euroopasta karkotettavan ja perheensä hyljeksimäksi joutuneen naisen asema on vaikea, sanoo ihmisoikeusrikoksiin erikoistunut asiantuntija Samira Hamidi Kabulista.

Afganistanilaiset koululaiset saavat hoitoa sairaalan edustalla syyskuussa 2015.
Koulutytöt saivat hoitoa sairaalan edustalla Heratissa syyskuussa 2015. Myrkytysoireita saaneiden oppilaiden epäiltiin joutuneen tyttöjen koulunkäyntiä vastustavien Talibanin kannattajien hyökkäyksen uhreksi.Jalil Rezayee / EPA

– Yksin eläminen on naiselle erittäin vaarallista, koska perhe ja yhteiskunta ei häntä hyväksy. Naapurusto epäilisi yksin asuvan naisen mainetta, ja häntä saatettaisiin pitää prostituoituna. Hänellä olisi suuri riski joutua häirinnän tai seksuaalisen väkivallan uhriksi, naisten oikeuksia puolustavan Afghan Women’s Network -järjestön puheenjohtaja Hamidi kertoo Ylelle puhelinhaastattelussa.

Afganistanissa naisia pidetään miehen omaisuutena, Hamidi muistuttaa.

Naisiin kohdistuvien kunniarikosten tarkkaa määrää ei tiedetä, koska valtaosa tapauksista ei tule viranomaisten tietoon.

Vuonna 2015 tietoon tuli ainakin 119 kunniamurhaa, kertoi Afghan Independent Human Rights Commission -ihmisoikeusinstituutti. Todellinen luku on luultavasti huomattavasti suurempi.

Vanhoillisen islamintulkinnan yleistyessä myös naisiin kohdistuva väkivalta on vaarassa lisääntyä, huomauttaa Hamidi.

Ääriliike Taliban on ajanut naisia pakoon, myös Afganistanin ulkopuolelle. Viime kuukausina Taliban-liike on edennyt, kun heikosti varustetut hallituksen joukot eivät ole pystyneet pitämään maaseudun alueita hallussaan.

Perinteisiä vanhoillisia arvoja vastaan rikkovat naiset voivat sukujen silmissä altistaa perheen vaaralle, Hamidi uskoo.

– Useimpien miesten mielestä naisten oikeuksissa on kyse lähinnä länsimaiden ajamasta muutoksesta, jolla pyritään vaikuttamaan Afganistaniin, sanoo Hamidi.

Salaisia turvakoteja sukulaisten uhkaamille naisille löytyy, mutta käytännössä ne usein ovat kuin vankiloita, Hamidi kuvaa.

– Turvatoimet naisten suojaamiseksi ovat erittäin tiukat. Siksi taloissa eletään rankoissa oloissa. Naiset eivät useinkaan voi käydä talojen ulkopuolella töissä eikä naisten anneta käyttää internetiä tai kännykkää, hän sanoo.

Myös Alif sanoo, että hän tuskin uskaltaisi poistua turvatalosta, jos hän joutuisi palaamaan Afganistaniin.

Turvatalojen toiminta on heikentynyt viime vuosina, kun kansainväliset rahoittajat, Pohjoismaat mukaan lukien, ovat leikanneet rahoitustaan.

Unelmana työ juristina

Alif aikoo jatkaa taistelua voidakseen jäädä Suomeen. Hän on jättänyt uuden turvapaikkahakemuksen.

Afganistanilainen Sodaba Alif.
"Haluaisin olla hyvä juristi ja puolustaa naisten tasa-arvoa Afganistanissa", Alif sanoo.Nella Nuora / Yle

Hän kaipaa vanhempiaan, erityisesti äitiään, mutta paluuta kotimaahan hän ei pidä mahdollisena. Toisinaan hänelle nousee Afganistanista mieleen kaunis luonto ja vuoret.

– Muuten en kaipaa sieltä mitään. Siellä ei ole turvaa, hän sanoo.

Hän etsii parhaillaan töitä Suomesta ja unelmoi voivansa vielä joskus jatkaa lakiopintojaan.

– Haluaisin olla hyvä juristi ja puolustaa naisten tasa-arvoa Afganistanissa. Voin saada aikaan hyvää ja olla hyödyksi myös tässä yhteiskunnassa, Suomessa, hän uskoo.

Afganistanilaisia naisia ostoksilla Heratissa elokuussa 2016.
Naisia ostoksilla Heratissa elokuussa 2016. "Vanhoillisen islamintulkinnan taas yleistyessä myös naisiin kohdistuva väkivalta on vaarassa lisääntyä", sanoo ihmisoikeusrikoksiin erikoistunut asiantuntija Samira Hamidi.Jalil Rezayee / EPA