"Parasta, mitä voi tehdä naapurin rouvan kanssa luvallisesti" – silti miehet hupenevat kuoroissa

Kuorolaulu on suosittu harrastus esimerkiksi kansalaisopistojen, musiikkiopistojen ja seurakuntien piirissä. Varsinkin sekakuorojen sointi uhkaa kuitenkin vinoutua, kun miehet ovat vähissä.

kulttuuri
Kuoronjohtaja MIkko Sairanen ja laulajat Piia Karjalainen, Antti Nuolivaara ja Matti Sergejeff Mozartin Requiemin parissa.
Kuoronjohtaja MIkko Sairanen ja laulajat Piia Karjalainen, Antti Nuolivaara ja Matti Sergejeff Mozartin Requiemin parissa.Paavo Koponen, Yle

Kuorossa saadaan aikaan suurtakin musiikkia, kun lauletaan sopivasti eri äänissä. Esimerkiksi sekakuorossa on lähtökohtaisesti naisia sopraano- ja alttoäänissä ja miehiä tenori- ja bassoäänissä. Monissa kuoroteoksissa stemmoja on kahdeksankin, kun äänet jaetaan ykkösiin ja kakkosiin. Harvassa kuorossa on siihen tarpeeksi laulajia.

Lauluharrastuksen muuttuminen tuntuu myös Mikkelin Musiikkiopistossa. Miehiä laulu ei näytä kiinnostavan, eikä varsinkaan klassinen laulu.

– Yhä vaikeampi on saada ihmisiä sitoutumaan pitkäjänteiseen toimintaan. Miehistä on suurin pula. Musiikkiopiston kuoroonkin tuli 50 laulajaa, 45 naista ja 5 miestä. Ei sekakuoro voi sillä suhteella toimia. Toisaalta laulajia riittää hyvin ainakin lapsikuoroihin. Meillä on myös nuorten aikuisten kuoro. Se on alkuperäisistä vähän pienentynyt, mutta samalla sukupuolijakautuma on korjaantunut, kertoo Mikkelin Musiikkiopiston rehtori Ilmo Pokkinen.

Pokkisen mukaan muutos on tapahtunut myös siinä, että jazz- ja pop-laulutunnit vetävät hyvin, mutta klassinen laulu ei. Sittenkin pojat ovat harvassa ja tytöt hallitsevat.

Laulajilla haku päällä

Savonlinnan Linnalan kansalaisopistossa toimii useita kuoroja. Savonlinna-kuoro on perinteinen sekakuoro ja sielläkin miespula tuntuu. Tänä syksynä riveissä on parikymmentä naista ja 7-8 miestä. Tehtävänä on kuitenkin suuri teos, Mozartin Requiem.

– Tämä on jo pitkäaikainen ongelma. Miehiä on vähän, mutta laatu korvaa määrää. Mielellään otamme lisää miesääniä ja varsinkin tenoreita mukaan. Tuttuja ja tuttujen tuttuja on koetettu houkutella, kertoo Savonlinna-kuoron johtokunnan puheenjohtaja Piia Karjalainen.

– Sekakuoroissa voi olla vähemmistö miehiä, koska ääntä lähtee tyypillisesti enemmän. Mutta jos on vain pari laulajaa äänessään, niin siitä kyllä tulee pulma, sanoo puolestaan kuoronjohtaja Mikko Sairanen.

Sairasella on pitkä kokemus myös Kerimäen Mieslaulajien riveissä. Siellä on nähtävissä myös toinen ongelma.

– Keski-ikä on noussut aikalailla korkealla, sinne eläkeiän tuntumaan. Neljäviitonen on jo kuoron junioreja, Sairanen toteaa.

Saa laulaa mukavassa porukassa

Antti Nuolivaara on laulanut Savonlinna-kuorossa suorastaan vuosikymmeniä. Kokemusta on myös muista kuoroista ja monista isoistakin teoksista. Asenteessa on kuitenkin tiettyä tenorimaista poikamaisuutta.

– Tämä on parasta mitä voi tehdä naapurin rouvan kanssa luvallisesti. No, ei tässä machoiluun ole varaa, mutta kyllä tämä antaa sopivaa vastapainoa arjelle. Saa puhaltaa pahat henget pois keuhkoista. Eräänlaista jumppaa tämäkin on, Antti Nuolivaara sanoo.

Kuoron uusi basso Matti Sergejeff on myös jo kokenut laulaja, laulanut jo lapsesta asti.

– Porvoossa olin aikaisemmin ja viimeiset pari vuotta Keminmaan kuorossa, enempi kevyttä musiikkia kuitenkin. En minäkään tiedä onko tämä machoa, mutta erittäin miehinen harrastus. Voi kokeilla mihin oma ääni riittää. Täällä tapaa mukavaa porukkaa ja saa laulaakin sen lisäksi, Matti Sergejeff myhäilee.